31.3.2013

Nynäshamns Pumpviken Påsköl 2013

Pääsiäisoluiden juominen meinasi jäädä tänä vuonna kokonaan väliin, kiitos Alkon onnettoman kattauksen. Leskiseltä löytyi sentään Nynäshamnin kausituote kokeiltavaksi. Tämä on panimon mukaan ristiriitaisesti "strong mild ale", potkua 5,8 %. Humalina Northdown, Challenger ja EKG. Väri on kauniin meripihkanruskea, vaahto jää vaisuksi ja häipyy lopulta lähes olemattomiin. Tuoksua hallitsee kermakaramellisen pähkinäinen malttaisuus. Brittihumalien hieman pistelevä mausteisuus ja yrttisyys tulevat hyvin esiin, mutta jotenkin ensivaikutelma jää vähän vaisuksi. Suussa tämä toimii kuitenkin mukavasti, siitä pitävät jälkimaun kestävä katkeruus ja luonteikkaasti pähkinän, keksisen Maris Otterin ja karamellin välillä poukkoileva maltaisuus huolen. Loppu tosin kääntyy makuuni vähän turhan sokeriseksi. Myös brittityyliin melko flätti ja öljyinen suutuntuma jättää hieman toivomisen varaa. Varsin näppärä olut silti. PISTEET: 33/50

Published with Blogger-droid v2.0.9

29.3.2013

Fanø Vestkyst

Fanøn oluita on tullut vastaan ilahduttavasti talven mittaan. Vestkyst-DIPA maistui Leskisen hanasta mukavasti, nyt samalla paikalla 5,7 % American Pale Ale. Laajalla rintamalla sitruksisessa humaloinnissa on myös makeampaa persikkaa. Yllättäen tästä löytyy melko voimakkaasti myös mansikkaan vivahtavaa hiivaisuutta, vaikka jenkkityylin tuote siis lasissa. Kuivassa ja hieman paahteisen maltaisessa maussa on ryhdikkäästi katkeroa, mutta kokonaisuus jää jotenkin kapea-alaiseksi. Se nautittavasti liukuva humalien flavori jää lopulta melko ohkaiseksi. Humalointitekninen juttu luultavasti, voi olla aivan tarkoituksellistakin. Tuore ja kuohkea runko toimii kuten pitääkin, mutta aivan täysillä tämä ei nyt iske. PISTEET: 33/50

Published with Blogger-droid v2.0.9

23.3.2013

To Øl Baltic Frontier


Katajan- ja tyrninmarjoilla ryyditettyä India Pale Alea To Øl:n malliin. Kuriositeettikamaa ehkä, mutta kiinnostus heilahti yli hankintakynnyksen (Saksasta) lähinnä tyrnin vuoksi. Tätä ärjyn karvasta vitamiinipommia kun on melko helposti poimittavissa pitkin Perämeren rannikkoa, myös lähes Oulun keskustasta. Ainakin kotiliköörissä marja toimii maniosti ja Cantillonin One Pint Pubille panema Tyrnilambic on herkkua siltä parhaasta päästä. Baltic Frontierista löytyy eksoottisempien ainesosien lisäksi jenkkityylin humalointi, lajikkeina Centennial, Columbus ja Cluster. Alkoholia on tyylille tavanomaiset 6,5 %.

Voimakkaasti vaahtoava olut kaatuu lasiin sahtimaisen sameana, oransseja tyrnin hitusia leijuu sakan mukana väistämättä lasiin. Ensinuuhkaisussa sekoittuvat mielenkiintoisesti pihkaiset ja hedelmäiset jenkkihumalan aromit sekä voimakas tyrninmarjaisuus. Taustalla on makeaa karamellia, joka yhdessä tyrnin kanssa saa aikaan hieman marjahillosen vaikutelman. Tarkemmin tutkailemalla myös katajanmarjan löytää helposti. Marjojen aromit sopivat yllätävän hyvin yksiin humaloinnin kanssa. Maistettaessa iskee ensin tyrnin karvaus, joka sulautuu loppua kohti voimakkaaksi yltyvään greippisen-pihkaiseen katkeruuteen. Lopulta humalia ja tyrniä on todella vaikea erottaa toisistaan, niin hyvin ne sopivat yhteen. Vaikuttaavaa. Mallasrunkoakaan ei ole unohdettu, sillä kuiva ja vienon karamellinen ohraisuus on jopa tukevampaa kuin monissa normi-ipoissa. Painopiste on toki muualla kuin maltaissa, mutta humalille ja marjoille on luotu juuri sopivan selkeä kenttä temmeltää. Kokonaisuus on kuiva ja marjojen tuoma happamuus vie olutta päättäväisesti omaan, persoonalliseen suuntaansa. Täytyy myöntää, että tyrnin hurja luonne on saatu ihailtavalla tavalla siirrettyä sekä tuoksuun että makuun. Katajanmarja ei maussa ole yhtä selkeä, mutta luultavasti se muodostaa osan jälkimaun kitkerästä pihkaisuudesta. Loppuliuku onkin todella muistamisen arvoinen raikkaassa purevuudessaan. Erittäin tuoreen oloinen, kuohkea ja pihkaisen pureskeltava suuntuntuma kruunaa kokeilun. Maustettujen lambicien ohella Baltic Frontier on ehdottomasti parhaita maistamiani marjaoluita. En olisi uskonut, että IPA voi olla näin hieno pohja marjaoluelle. Suosittelen varauksetta kokeilemaan, mikäli voimakkaan katkeroinen makumaailma ei ole ongelma. PISTEET: 42/50

21.3.2013

Malmgård Proto#1

Malmårdin vähän kotioluthenkisesti nimetty pale ale on ehtinyt Leskisen hanaan, oikein infolappusten kera. Speksit ovat 5,3 %, 55 EBU ja 18 EBC. Humalina kolmen C: n hyväksi havaittu coctail, eli Columbus, Cascade ja Centennial. Vahvasti jenkkitunnelmissa siis ollaan.

Utuisen meripihkaisen oluen vaahto on höttöinen ja mukavan pitsinen. Tuoksussa pihkainen ja sitruksinen humala ovat etunenässä. Myös  kukkaisia aromeja puskee nenääni,. Valitettavasti raikkaus kääntyy piakkoin hieman ruohoiseen suuntaan, lieneekö kuivahumalointi mennyt vähän vihkoon? Mallasrunko on kuivahko, mutta mukavasti vaalean karamellisävytteinen.  Vähän ehkä ohueksi jää kuitenkin. Humalointi toimii flavoripuolella mainiosti. Columbuksen "kova" pihkaisuus jäytää nautinnollisesti, jälkimaussa jopa puumaisen kuivaksi. Karamellia nousee lopussa katkeruuden vastapariksi. Suutuntuma on kuohkea ja raikas hoikkuudestaan huolimatta. Toimiva sessioale, mutta ei ehkä aivan täysosuma. PISTEET: 33/50

Published with Blogger-droid v2.0.9

19.3.2013

Southern Tier Imperial Oat


Southern Tier yhdistyy päässäni edelleen vahvasti jälkiruokaoluisiin, vaikka panimo toki tekee laadukasta olutta laajalla skaalalla. Ensikosketukseni panimoon olivat kuitenkin juuri makeita, nestemäisiä jälkiruokia, jotka "epäolutmaisuudestaan" huolimatta onnistuivat lyömään kaltaiseni herkkuperseen ällikällä. Creme Brülée Stout on tässä kategoriassa edelleen se muistikuvieni kirkkain tähti. Näitä muistellen tulin ostaneeksi Saksasta myös Imperial Oatin. Kauraisen imperial stoutin (11 %) raaka-ainelistalta löytyy kauran lisäksi ohra-, karamelli-, suklaa ja mustamaltaita sekä ohrahiutaleita. Humalina on käytetty Columbusta ja Willamettea.

Olut on etiketin tekstia mukaillen "dark as moonless night". Käytännössä lähes mustaa siis. Mokkainen vaahto on vahvoille stouteille ominaiseen tapaan ohut, mutta tässä tapauksessa varsin kestävä. Kaura varmasti auttaa vaahdon säilymistä. Öljyisen raskas viskositeetti lupailee rotevaa maltaisuutta. Ja se tuoksu: se on upea. Kermaisen vaniljainen karamellisuus ja buttersctotch yhdistyvät saumattomasti paahtuuneeseen kaurakeksiseen maltaisuuteen. Ylikypsä, hieman käyneen alkoholinen hedelmäisyys tuo sopivaa vastapainoa karamellisuudelle. Taustalla väijyy myös mustamaltaan hapahko paahteisuus, jossa on lähes tupakkaista aromia. Suussa kauraisen liukas ja paksu neste on odotusten mukaisesti todella maltaista, mutta yllättäen ei kovinkaan makeaa. Paahteisuus alkaa tumman keksisenä yltyen jälkimaussa lähes palaneen ohraiseksi. Vähitellen voimistuva tumman suklaan tiukkuus ja samanaikaisesti nipistävä katkeruus lisäävät tasapainoisuuden tuntua entisestään. Jälkimaku hiipuu pitkään ja hienostuneesti antaen kaikille oluen elementeille oman vuoronsa helliä makunystyröitä. Imperial Oat nousee käytettävyydeltään rajatusta jälkiruokalokerosta selvästi väljemmille vesille monimuotoisuutensa ja tasapainoisuutensa ansiosta. Vahvasti maltainen olut on paksua ja lähen hapotonta, mutta kaura saa sen liukumaan nielusta pelottavalla vaivattomuudella. Huulia tahmaava siirappi kuitenkin varoittelee ahnehtimasta liikaa tätä herkkua. 66 cl pullo onkin ideaalinen jaettava parille-kolmelle herkkusuulle. PISTEET: 42/50 

3.3.2013

Nynäshamn Stegholmen Svart IPA

Ruotsalaiset mikropanimot ovat ilahduttavasti täyttäneet Leskisen hanoja viimeaikoina, kiitos Pikkulinnun maahantuontien. Nynäshamn on ehdotonta länsinaapurin eliittiä, joten myös Svart IPA (6,6 %) piti toki tulla maistamaan. Black IPA-buumi ei ota maailmalla laantuakseen, ja mikäpä siinä, onhan tässä tyylissä paljon potentiaalia.

Mustaa, upean kermaisesti vaahtoavaa olutta on ilo katsella. Todella kylmä veto, aluksi tuoksu jää vaisuksi. Sitruksinen pihkaisuus voimistuu kuitenkin vääjäämättä ja vähitellen myös raikas hedelmämehuisuus nousee kivasti esiin. Tuoksussa paahde on hieman rukiisen leipäistä, mutta melko mietoa. Maku alkaa hedelmäisen humaloituna, mutta jatkossa paahteisuus korostuu. Hieman karamelliseen, leipäisen paahteiseen ja jopa suklaiseen jälkimakuun nousee viiveellä pihkaista katkeroa, mutta melko kevyellä annostuksella. Oluen runko ei ole varsinaisesti ohut, mutta loppu jää vähän ontoksi. Tekstuuri säilyy kuitenkin kautta linjan pehmeänä. Ei extreemiä, mutta maukasta ja tasapainoista. PISTEET: 36/50

Published with Blogger-droid v2.0.9