Kotiolutta lasissa: Predatory Brewing Sahti on the Hops

Humaloitu sahtikokeiluni on kypsynyt juomakuntoon. Vajaan viikon ajan olen ehtinytkin tätä makustella ja puntaroida, joten nyt on hyvä aika pistää kommenttia eetteriin. Lopputuotteeseen kertyi alkoholia noin 7,2% ja kypsyttelyvaiheessa pönttöön tuli vielä nakattua kuvahumaloiksi Cascadea, Saazia East Kent Goldingsia. Tämän perinteistä poikkeavan sahtierän alkuvaiheista voi lukea lisää täältä.

Tarjoiluastiasta ilman hiilihappoja laskettu sahti on luonnollisesti lähes täysin vaahdotonta. Lasiin päätyy pullahiivan läpinäkymättömän sameaksi värjäämää, tumman punaruskeaa olutta - varsin sahtimaista noin päällisin puolin. Pyöriteltäessä sahti jää mukavasti roikkumaan lasin reunoille, mikä kielii varsin korkeasta jäämäsokeripitoisuudesta. Tuoksussa on selvästi havaittavissa sahdille ominaseen tapaan pullahiivan kuorruttama, leipäinen maltaisuus, kevyt banaaniesteri ja ehkä aavistus ylikypsän hapahkoa marjaisuutta. Käyttämäni humalamäärä ei hiilihappojen puuttuessa kantaudu nenään kovin voimakkaana aromina, mutta antaa silti selvästi appelsiinimarmeladin tai aprikoosin kaltaista hedelmää ja vienoa yrttisyyttä. Tuoksu monipuolistuu selvästi sahdin lämmettyä jääkaappitilanteesta. Hento rusinaisuus ja mallaspankin ruis tulevat tällöin mukavsti esille. Maku poikkeaakin sitten perinteistä selvemmin. Katkerot kuivaavat ja keventävät kokonaisuutta, vaikka jäämäsokerin määrän perusteella pelkäsin sahdin jäävän hieman makeaksi. Humalointi ei kuitenkaan iske kitusiin IPA-tyyliin rehvakkaana, vaan vaikuttaa kokonaisvaltaisempana flavorina. Erityisesti jälkimausta huomaa, että humalia on käytetty muuhunkin kuin aromin hakuun. Normaalista 60 min keittoajasta 45 minuuttiin typistetty humalien keittoaika luultavasti aikaansaa tämän liukuvan katkeroprofiilin. Hiivainen, tummuvaksi kuivuva hedelmäisyys kantaa mukavasti loppuun saakka, ja yllättäen sahti saa jopa hieman belgidubbelia muistuttavia piirteitä. Suututuma on liukas ja pehmeä, ehkä myös aavistuksen hiivaisen "napakka". Alkoholi peittyy etenkin hieman lämpinänä täysin.

Humaloitu sahtikoe tuntuu lopulta siis onnistuneen. Humalointi tuo mielestäni syvyyttä etenkin makuun leikaten samalla pullahiivan käymisaromeja sekä makeutta, mikä oli tarkoituskin. Enkä kyllä osaa kaivata katajan aromia, ainakaan tähän erään. Maun ja suutuntuman yhtälö on toki perinteisestä sahdista selvästipoikkeava, mutta minulle tämä toimii kyllä hyvin. Puolueettomampia kommentteja tarjoilee lähiaikoina Arde, jolle juuri vein pienen näyteannoksen.