30.3.2012

Nokian Keisari Kellari

Perjantaisen pienpanimohetken tarjoilee Nokian Panimon Keisari Kellari. Eilen Mallaskosken Kristallivehnän suodatettu olemus aiheutti napinaa, mutta tänään päästäänkin hiivaisempiin tunnelmiin. Keisari Kellari on siis suodattamaton lager eli kellerbier, joihin suhtaudun aina mielenkiinnolla. Oluen tarkemmat speksit ovat:

Alkoholipitoisuus 4,5 %
Kantavierre 11,1 p-%
Väri 48 EBC
Katkerot 20 EBU
Energiaa 190 kJ / 45 kcal per 100 ml
Hiilihydraatteja 4,5 g per 100 ml

Punertavan meripihkanruskea lager on hyvin samea ja kuohkean pitsisesti vaahtoava. Melko mieto tuoksu on tuoreen ruohoisesti ja hieman parfyymisesti humaloitu. Hieman leipäisen hiivaista mallastakin erottuu. Maku alkaa kevyenä, makeahkon leipäisenä ja hieman melassisena, aavistuksen paahteisena ja hiivaisen hedelmäisenä. Ketkerot kuivattavat hieman jälkimakua, jonka tuore maltaan maku ja tuore hiivausuus ovat varsin miellyttäviä. Suutuntuma on 4,5 %:n olueksi mukavan pyöreä, mutta jälkimaulta toivoisi silti vähän lisää rotevuutta. Aluksi tämä tuntui vähän laimelta, mutta loppua kohti kepeä juotavuus kuitenkin alkoi kuitenkin tuntua varsin toimivalta. Sopisi luultavasti hyvin ruokapöytään ja miksei saunajuomaksikin. Ostan luultavasti toistekin, varsinkin kun hinta pyörii 2,5€:n kieppeillä. PISTEET: 30/50 

29.3.2012

Mallaskosken Kuohu Kristallivehnä


Seinäjokisten kesäuutuus, suodatettu Kristallivehnä (4,7 %) oli ilmestynyt vihreässä tölkissä Raksilan K-Marketin hyllyyn. Hinta oli muistaakseni sitä normaalia Mallaskoskea, eli selvästi alle 3€. Suodatettu vehnäolut on mielestäni melko turha oluttyyli, sillä se tuntuu poikkeuksetta häviävän suodattamattomille rinnakkaisversioilleen.Täysmaltaisen Kristallivehnän kiinostavuutta lisää kuitenkin parilla pykälällä etiketin modernit lupailut rapeasta humaloinnista. Lajikkeina on käytetty Hallertauer Magnumia, Cascadea ja First Goldia. Toivottavasti mainoslauseille löytyy myös katetta, sillä tässä voisi olla käsillä hyvin potentiaalinen kesähitti.

Kirkkaan kullankeltainen väri, vaahto on vehnäolueksi melko ohut. Pitsi kestää kuitenkin kohtalaisesti. Tuoksussa makea vehnämaltaisuus ja makea marjaisuus hallitsevat, mutta myös kukkaisen hedelmäistä humalointia erottuu normivehnää selvemmin. Ensivaikutelma ei kuitenkaan lupaile mitään Schneiderin Hopfenweissen kaltaista humalapommia, vaikka varsin raikas onkin. Maun alkupuolella on liukasta, melko kuivaa vehnäisyyttä ihan kohtalaisesti maitokauppaprosentit huomioiden. Jälkimaku katkeroituu selvästi, mutta yhdessä ohenevan vehnäisyyden kanssa vaikutelma on mielestäni hieman liuotinmainen. Suutuntuma on pehmä ja sopivan hiilihappoinen, mutta jää tylsäksi ja lopun osalta vetiseksi. Eikä tämä lopulta ole niin raikkastakaan kuin odottelin. Suodattamattomana runko tuntuisi varmasti täyteläisemmältä ja hiiva lisäisi muutenkin syvyyttä kaikille osa-alueille. Ei huono olut missään nimessä, mutta väkisin herää kysymys: miksi tämä piti suodattaa? PISTEET: 28/50

28.3.2012

Kotiolutta suunnitellessa: Predatory Brewing ja Workers' Ale 2012


Vappu, tuo työläisten ja opiskelijoiden odotettu juhla, odottelee jo seuraavan kalenterisivun lopussa. Kuuden opiskelijavappuni loputtomia piknikkejä vauhdittamaan minulla oli tapana valmistaa jotakin alkoholipitoista. Hieno perinne, josta haluan pitää kiinni. Opiskeijavuodet ovat nyt kuitenkin takana, joten tuntui loogisemmalta omistaa tämän vapun satsi työläisille. Eipä mulla ole kyllä töitäkään ennen toukokuun puoltaväliä tiedossa, mutta hyvähän se on janojuomaa vappumarssille kuitenkin panna. Siitä lähti ideamylly pyörimään.

Vappuoluen on hyvä olla melko kevyttä sessiotavaraa, jotta sitä pytyy halutessaan useammankin sammumatta nauttimaan. Workers' Ale 2012 on kantavierrevahvuudeltaan 1,043, joten odottelen lopputuotteelle ~ 4,3 % alkoholipitoisuutta. Aluksi halusin lopputuotteesta jotakin vaaleaa, lähinnä golden ale-henkistä, mutta työläisteema tuntui kuitenkin vaativan rouheampaa otetta. Lisäilin pitkälti pale ale-maltaaseen pohjautuneeseen reseptiin vähitellen keskitummaa karamellimallasta ja hieman suklaamallasta syvyyttä ja punaruskeaa väriä tuomaan, muhevampaa suutuntumaa ja runkoa hain puolestaan Münchenerillä ja vehnämaltaalla. Haen lopputuotokseen melko rajua humalointia, joten kalkuloin IBU:t rapiaan 70:een. Lajikkeiksi valikoituivat Chinook, Cascade, Willamette ja kotikäytössä uusi Sorachi Ace. Kuivahumalointi on vielä mietinnän alla, mutta lajikkeet pysynevät sen osalta samoina. Hiivaksi löytyi kaapista vielä pussillinen US-05:ta. Jälleen kävi niin, että selkeä mielikuva reseptistä muuttui tarkemman pohtimisen myötä lopulta joksikin aivan muuksi, joka ei varmasti sovi mihinkään kategoriaan. Eipä tuolla toisaalta ole väliä, mikäli lopputulos toimii haluamallani tavalla. Se nähdään sitten vappuna.

Leikittelin joutessani vielä netin etikettiohjelmilla, mikä johti yllättävän vakaviin seurauksiin. Jouduin nimittäin tosissani miettimään "panimolleni" nimeä. Pitkällisen aivoriihen jälkeen päädyin nimeen Predatory Brewing. Biologitaustalla ja fiksaatiolla tiettyyn vesiemme virtaviivaiseen petokalaan oli varmasti vaikutusta nimivalintaan. Jottei pelkällä ameriikan murteella tarvitsisi vääntää, lisäsin perään suomeksi sloganin "petomaista panemista". Hyi kun on tuhmaa!

27.3.2012

Plevnan Leskinen XX IPA

Myöhästyneet synttärionnittelut 20 v. kantakuppilalle! Vaikka useita hienoja baareja tuli reissussa koluttua, on kotikaupungin suveneerilla ykkösmestalla aina varattuna erityinen sopukka sydämessäni. Vaikka varsinaiset synttärit menivätkin sivu suun, ehdin kuitenkin vielä rääppiäisille maistamaan juhlakalun omaa juhlaolutta. Plevnassa pantu Leskinen XX IPA (5,9 %) on paitsi maino olut, myös komea sulka hattuun Oulun eteenpäin hiipivälle olutskenelle.

Leskinen XX-IPA on väriltään kirkkaan meripihkanruskea, ohut vaahto on kestävä ja kermaisen pitsinen. Tuoksua hallitsee melko voimakas, tiukan sitrusyrttinen, mäntyinen ja hieman makeamman persikkainen humalointi. Maltaisuus on hyvin kuivaa ja kevyen paahtoleipäistä, karamellia erottuu kevyesti myöhäisessä jälkimaussa. Katkerohumaloinnissa riittää nautittavasti puruvoimaa, ja painotus onkin suomalaisolueksi todella reilusti katkeroissa. Mallasrunko on siis melko kevyt, ja kokonaisuus muistuttaa ehkä enemmän "ylihumaloitua" pale alea kuin IPA:a. Suutuntuma on kuohkean tuore ja jälkimaun kiperän pihkainen katkeromyllytys kolahtaa ainakin minulle. Todella virkistävä humalapläjäys, jonka näkisin mielelläni hanassa vaikka vakiotuotteena. Voin helposti kuvitella itseni Rotuaarin helteiselle patiolle XX-IPA:a nautiskelemaan. PISTEET: 37/50

21.3.2012

Paluu Kööpenhaminaan 14.-16.3.

"Varasin kaksi kiireetöntä päivää Köpiksen jollekin käymättömälle olutkohteelle ja uusintaiskuun pariin tuttuun paikkaan. Hostelli löytyi tällä kertaa Nørrebrosta. Mikäpä olikaan palatessa, kun koko kaupunki tuntui sekoavan auringonpaisteesta ja ryntäävän kaduille ja kuppiloihin."

Mikkller Bar
Ensimmäisen illan ainoa "virallinen" ohjelmanumero. Hanatarjonta oli tietysti vaihtunut kuukaudessa lähes täysin, joten mielenkiintoisia oluita oli taas valinnanvaikeuteen saakka tarjolla. Kaikkea ei koskaan ehdi kuitenkaan kokeilla, joten pari pientä maisteluannosta riitti tällä kertaa minulle mainiosti.

The Kernel Citra on Rye
Sameaa, tumman oranssia ruis-ipaa. Todella tiukan sitruksinen ja hieman makeamman passiohedelmäinen humalointi, jossa on myös pientä pihkaisuutta. Pyöreää ja liukkaan maltaista ja kauttaaltaan melko katkeraa. Rukiin huomaa liukkaan koostumuksen lisäksi myös jälkimaun mausteisuutena, joka muistuttaa etäisesti lakritsia. Juotavuus melkoisen paksua ja öljyistä, hyvin pehmeää toki myös. Humalointi jää pihkaisena suuhun. Muheva maltaisuus ehkä syö vähän humalan puruvoimaa. Onnistunut ruisolut kuitenkin. PISTEET: 38/50

Kuhnhenn DRIPA
Tästä muodostuikin erikoisempien viljojen ilta: ensin ruista ja nyt riisiä. Michiganilaisoluen nimi on pidemmässä muodossaan Double Rye India Pale Ale. Melko tumman oranssia olutta, vaahto on vähän saippuaista. Tuoksussa on sitruksisuutta, yrttejä ja hieman marjaisuutta sekä tummaa karamellia. Keskimakeassa maussa karamellia on kohtuudella ja riisi ilmeisesti kuivattaa jälkimakun nopeasti antaen tilaa yrttiselle katkeruudelle. Lähes täyteläinen suutuntuma on liukas ja hieman öljyinen. Aluksi tämä ei tuntunut kummoiseltakaan, mutta lopulta opin pitämään nopeasti kuivahtavasta jälkimausta. PISTEET: 37/50

Päivä 2.
"Intouduin vielä tursitileikkeihin ja kävelin aamupäivästä pienen merenneidon patsaalle ottamaan sen pakollisen valokuvan. Nørrebrosta löytyi myös varsin asiallinen intialainen ravintola, jonka hintatasokaan ei tuntunut edes tsekeista palanneesta liian pahalta. Näiden toimien jälkeen oli aika suorittaa tällä haavaa viimeinen pyörähdys Kööpenhaminan olutelämään. Laadukas pyörähdys siitä tulikin."

Nørrebro Bryghus
Edellinen visiitti jäi liiasta tungoksesta johtuen harmittavan suppeaksi, joten tunsin velvollisuudekseni tulla uudelleen Nørrebrolle. Nyt satuinkin paikalle kreivin aikaan, sillä alakerran baari on lähes tyhjä, Nørrebron "Beer Ambassador" Kasper Larsen heiluu välillä tiskin takana ja Flying Couch Brewingin Peter Sonne panee parhaillaan tripeliään. Pääsen maistelun lomassa pääsen pian jutulle Larsenin kanssa, joka tarjoutuu oitis esittelemään panimoa vähän tarkemmin. Kuten vähän ounastelinkin, tämä 500 l:n panimo on varattu hörhöjen iloksi pantavaan "kivaan ja erikoiseen" sekä yhteistyösatseihin. Vakiolinjaston tuotteen pannaan suuremmassa panimossa 20 km:n päässä Kööpenhaminasta, jossa tilakustannukset ovat inhimillisemmät. Paiskaan tassua myös Peter Sonnen kanssa, joka kertoo nyt pantavasta Flying Couch-oluesta ja soimuspanijan arjesta. Ei kuulemma ole aivan yksinkertaista hyppiä jatkuvasti neljän eri panimon ja laitteiston välillä, ja tulevaisuudessa hän haluaisikin keskittyä panemaan oluitaan enemmän juuri täällä Nørrebrolla. Kysyttäessä heppu myöntää kuitenkin olevansa unelmatyössään, mikä on kyllä helppo uskoa. Jutustelun ohessa maistelemme kolmea käymistankeista laskettua, valmistumaisillaan olevaa ja osin vielä nimetöntä uutuustuotetta. Kiitos Kasperille ja Peterille, tämä oli koko reissun ehdottomia kohokotia!

Panimon tankeista:
Nørrebron panimoravintolan uuden savukala-annoksen kanssa paritettavaksi tarkoitettu turvesavuale on herkullisen pehmeää, hieman hedelmäistä, eikä ylitsevuotavan savuista. Toimii varmasti savuisen seitin kanssa, jolle on tarkoitettukin. Toisena lasiin tuli toistaiseksi nimetön ale, joka on mäskätty poikkeuksellisen korkeassa lämmössä ja normaalin katkerolisäyksen sijaan on korostettu aromihumalointia. Luvassa on vielä kuivahumalointi Cascadella ja Columbuksella. Perusmaltaan maku tulee tässä hyvin läpi, sillä katkeruus on pehmeää. Hyvin pehmeää, makean maltaista ja liukasta. Vaikutaa lupaavalta jo nyt, ja kuivahumalointi luultavasti vielä parantaa tilannetta. Kolmantena maistoimme Flying Couchin dubbelia, joka sekoittaa belgidubbeliin portermaista paahdetta. Tämä olikin belgejä selkeästi reilummin paahteinen ja lisätystä melassista huolimatta maltainen jo nyt. Hieman raakaa hiivaisuutta vielä tuntuu, mutta kypsyminen on toki vasta alussa.

Baarin puolella maistettua:
King’s Garden Brown Ale
Hyvin tumman meripihkainen olut, ohkainen vaahto on mukavan kermainen. Tuoksussa on makeahkon hedelmäistä humalointia, hieman marjaisuutta ja rusinaa sekä kevyesti palanutta leivänkuorta. Hieman karamellisen makea ja mukavan kuivahedelmäinen maku, paahteisuus on kevyttä ja hieman hapahkoa. Lopussa on aavistus suklaata. Katkeroita saisi olla minun makuuni enemmänkin. Maistuva, mutta vähän särmätön olut. PISTEET: 34/50

Stevns CCC
Erikoisjulkaisuna hanassa on todella mielenkiintoinen, kirsikoilla maustettu sour ale. Brettapakkaus on asustanut ranskalaisessa viinitynnyrissä (pinot noir) pari vuotta ennen kegitystä. Väriltään likaisen punaruskeaa, vaahtoa muodostuu kermaiseksi rinkulaksi punkkulasin reunoille. Tuoksussa erottuu päällimäisena voimakkas kirsikkaisuus ja vaniljainen tammisuus, jotka yhdistyvät hieman karvasmantelimaiseksi kokonaisuudeksi. Nahkaista ja hevostallimaista brettaakaan ei tarvitse etsiä. Näissä brettaoluissa on poikkeuksetta mielestäni mustaherukan lehteä muistuttaavaa tuoksua. Kirpeän hapan, hieman karamellisen makeana ja hedelmämehuisena alkava maku, jossa tuntuu selvästi tummaa, jopa suklaista maltaisuutta ja paahteista tammea. Suklaamallasta keitossa ei kuitenkaan ole, joten paahteisuus luultavasti suklaisuus on tynnyrin aiheuttamaa harhaa. Happamuus tiivistyy nahkaiseksi ja hedelmäisen nahkeaksi jälkimakuun, joka jatkuu kirsikkaisena lähes loputtomiin. Suutuntuma on keskitäyteläinen, melko latteahappoinen ja nahkean brettainen.  Kokonaisuutena Stevns CCC on tyylikäs, monimuotoinen sour ale. PISTEET: 39/50

Tripel de Lente Sauternes Barrel
Sekasikiötripel on käytetty belgialaisella saison-hiivalla, brettaa ja maitohappobakteereita on lisätty ja lopputulema on vielä tuupattu kypsymään Sauternes-tynnyriin ennen pullotusta. Samean punaoranssia, pullosta kaadettuna vähän saippuaisesti vaahtoavaa. Todella monimutkainen tuoksu puhkuu vaniljaista tynnyriä, vaaleaa kuivahedelmää, hapokkaita rypäleitä, kandisokeria, nahkaista brettaa ja hieman alkoholia. Hapokas, kohtuu rajusti maitohappoinen alku. Happaman marjaisena alkava maku on lopulta yllättävän selvästi kuivan maltainen. Hapanta ja marjarahkaisuutta, loppua kohti edelleen kuivuvaa ja hikeentyvää  ”villieläintä”. Puisen kuiva, marjainen ja vaniljaisen mausteinen jälkimaku. Onpahan moniulotteinen pakkaus. Tässä osuu moni asia minun makuhermoihini. Enkä voi olla huomaamatta, moni tämä olut on tynnyriaromeja lukuun ottamatta yllättävän läheistä sukua omille brettakokeiluilleni. Jälleen kerran tulee mieleen, että ehkä tähän leikkiin pystyisi itsekin… PISTEET: 41/50

Ølbaren
Kuukausi sitten en mahtunut sisään tähän Nørrbron kompaktiin olutparatiisiin, mutta nyt on onneksi väljempää. Pieni ja viihtyistä erikoisolutbaari kätkee sisäänsä 15 hanaa ja reilun pullovalikoiman. Hanassa tavaraa oli melko laidasta laitaa: tanskalaisia mikroja, Spezialin Märzen, jenkki-ipaa..

Beer Here Executioner.
Utuinen, melko vaaleaa DIPA vaahtoaa kestävän pitsisesti. Vahva, sitruksisen ruohoien ja siitepölyisen makea humalointi, karamelliakin tuntuu tuoksussa reippaasti. Maku on tiukasti sitruksisen katkera ja tasapainoisesti karamellinen. Makeutta ei onneksi ole liikaa. Jälkimaku on tuntuu viimeviikkojen tarjontaan verrattuna todella katkeralta. Pitää oikein kulmia kurtistella, sen verran ärhäkästi tämä iskee limakalvoille. Mukavasti tummaa karamellia tasapainottaa humalavyörytystä. Silti tämä ei aivan täysillä viehätä. Juotavuus on ehkä vähän raskasta, sillä mallasta on melko paksusti. Liiasta maltaisuudesta tulee harvemmin valitettua, mikä viittaisi mahan olevan edelleen liian täynnä pari tuntia syöminkien jälkeen. Tajoilukin tuntuu poikkeuksellisesti melkein liian lämpimältä. Näitä häiriöseikkoja ei voi kuitenkaan laskea oluen harteille. Vakuuttavaa jälkeä. PISTEET: 40/50

Evil Twin Cat Piss
Enteellinen (toivottavasti ei liiaksi) nimi lupaa voimakasta jenkkihumalointia tälle pullotetulle IPA:lle. Kuivahumalointi on hoidettu Nelson Sauvinilla, joka kuitenkin on mielestäni esim. Chinookia vähemmän kissankusinen. Hyvin vaalean keltaista ja utuista, kuohkean pitsisesti vaahtoavaa tavaraa. Nelsonille ominaisesti hyvin rypäleisen marjainen, hieman hapokas ja hunajainen tuoksu, jossa on selvästi inkiväärisen terävää mausteisuutta. Maku on melko kuiva ja vain kevyesti karamellinen, mutta nektarinen hedelmäisyys antaa hieman makeutta. Katkeruus alkaa mainostaa itseään tosissaan vasta loppupuolella ja onnistuu lopulta turruttamaan hop headinkin suun tyydyttyneeseen olotilaan. Hieman öljyisen liukas ja pehmeä, melko matalahiilihappoinen suutuntuma kaipaisi ehkä vähän ryhtiä. Kokonaisuus on kuitenkin vallan hyvin reilassa. PISTEET: 37/50

"Pari päivää Kööpenhaminassa kuluu vauhdilla, siitä eloisa kaupunki ja valtavalla vauhdilla laukkova olutkulttuuri pitää huolen. Aika loppuu kesken, mutta reilipassi loppui jo ja tyttökaveri on tulossa vastaan Tukholmaan, joten matkaan kai tästä "täytyy" taas lähteä. Kööpenhaminaan palaan kuitenkin heti, kun uusi mahdollisuus eteen tulee."

Dresden 13.3.

"Sotahulluttelun jälkeen pommikuopista kivimurskasta uudelleen noussut Dresden on yhden yön pysähdyspaikaksi tarkoitettu välietappi, eikä minulla ollut rehellisesti sanottuna hajuakaan kaupungin olutskenestä. Hostellin nettiyhteys oli maksullisen salasanan takana, joten RB:n konsultointikin jäi väliin. Saamassani turistikartassa oli kuitenkin maininta omaa oluttaan myyvästä Bar Holdasta, joten joku kiintopiste sentään löytyi. Holda aukesi kuitenkin vasta myöhään iltapäivästä, joten keskustassa kaartelun yhteydessä oli aikaa testata suuremman paikallisen panimon tuotos eräässä satunnaisessa paikassa."

Feldschlößchen Pilsner
Kirkas ja kultaisen värinen pils, vaahto on nopeasti lässähtävä. Tuoksussa on ruohoista ja aavistuksen hedelmäistä humalaa sekä tunkkaista jyväisyyttä. Maku on jokseenkin tunkkaisen paperinen ja pilsiksi turhan makea. Lopussa on katkeruutta, mutta valitettavasti myös metallia. Keksitäyteläinen suutuntuma on kipristävän hiilihappoinen. Ei mitenkään erityisen miellyttävää tai raikasta. Täysin peruskamaa, ehkä reissun turhin olut. PISTEET: 20/50

Bar Holda
Pieni ja pelkistetyn moderni, kynttilävalaistu kuppila uuden kaupungin puolella Elbeä. Asiakaskunta on nuorta, luultavasti opiskelijoita. Vanha blues hellii korvia. Partasuinen baarimikko paljastuu Adler-Brauerei in Sachsenin toiseksi olutmaakariksi. Ehdimme kiireistä huolimatta jutella muutamaan otteeseen ja saan paremman kuvan Dresdenin meiningistä, joka ei kuulemani perusteella vaikuta kovin vireältä. Adler-Brauerein lisäksi Dresdenin läheisyydessä toimii ilmeisesti muutama panimoravintola/pienpanimo, muu tarjonta on isojen firmojen käsissä. Varsinaisia olutravintoloita ei kaupungissa ilmeisesti ole, mutta saan kuitenkin ohjeistuksen Neustädter Hausbrauerein oluita myyvään paikkaan. Adler-Brauerein historia ulottuu aina vuoteen 1444 saakka, mutta oluenpano tässä Dresdenin alueen viimeisessä yksityisessä panimossa loppui vuonna 1978 ja virvoitusjuomien valmistus vuonna 1996. Vuodesta 2006 saakka tätä vanhaa panimoa on herätelty henkiin Coswigissa, joka sijaitsee Dresdenistä luoteeseen. Mikäli käsitin oikein, panimon Lößnitz Pils oli aikoinaan paikallisesti suosittu olutmerkki, joka on siis nyt saatu uudelleen tuotantoon vanhoissa tiloissa. Lisäksi jollakin lähialueen panimolla teetetään vahvempaa Bockia kausiolueksi. Pääsin onneksi maistamaan näitä molempia, varsin mielenkiintoisen historian omaavia oluita. Vaikka molemmissa onkin mielestäni vielä parantamisen varaa, arvostan korkealle tyyppien yritteliäisyyttä ilmeisen hankalassa toimintaympäristössä. Kiitos mukavasta juttutuokiosta, tarjotusta bockista ja menestystä panimolle!  Lößnitz Pilsin pinssi laukkuuni kiinnitettynä jatkoin matkaani hyvillä mielin.

Adler-Brauerei Coswig in Sachsen Lößnitz Pils
Komean pilvimäisesti vaahtoava hanapils. Tuoksussa on kohtuullisen reilusti ruohoista ja heinäistä humalaa. Valitettavan vahvasti erottuu myös asetaldehydin raakaa omenaa muistuttavaa aromi ja hapan marjaisuus, jotka kielivät ongelmista valmistuprosessissa. Makukin on hedelmäinen, hieman vierremäinen ja pilsiksi selvästi liian makea. Jälkimaussa on kyllä yrttistä humalaa, mutta hapan marjaisuus ja hieman paperinen vetisyys vaivaavat. PISTEET: 21/50

Adler-Brauerei Coswig in Sachsen Bock   
Sain erän viimeisen pullon ilmaiseksi, josta iso kiitos. Syvän rubiininpunainen väri, kermainen vaahto katoaa lähes täysin. Tumman rusinainen, hieman maitosuklainen, mansikkainen ja yrttinen tuoksu. Turhan sokerinen maku, mutta viikunaisen kuivahedelmäiseksi kuivuva loppu toimii ihan hyvin. Runko on tässäkin turhan ohut, eivätkä sokerinen makeus ja hedelmäisyys ainakaan minun suussani yhdisty kovin miellyttäväksi kokonaisuudeksi. PISTEET: 23/50

Zum Bautzner Tor
Holdassa saamani vinkin perusteella hakeuduin Zum Bautzner Toriin Neustädter Hausbrauerein oluiden toivossa. Tämäkin paikka uuden keskustan puolella. Kookas ja selvästi hyvin suosittu illanviettopaikka. Ei turhan fiiniä, mutta jotenkin viihtyisää. Soittolistalta löytyy ainakin Beatlesia. Kolmesta hanasta löytyneestä Neustädter Hausbrauerein oluesta testasin kaksi. Se kolmas olisi ollut Radler.

Neustädter Hausbrauerei Bio-Neustadt Hell
Suodattamaton ja pastöroimaton luomulager on vaaleankeltaista ja hyvin sameaa. Vaahto on höttöisen ilmava ja runsaasti pitsinen. Tuoksu on jyväinen ja hiivainen ja yrttisellä humaloinnilla maustettu. Jyväisen kuivakkaa makua ja hapanta hiivaisuutta, aavistus marjaisuuttakin. Vähän häiritsevän kitkerä ja hapokas jälkimaku. Pehmeä koostumus, mutta ilmeisesti hiivasta johtuva kitkeryys nahkea kitkeryys vaivaa. PISTEET: 24/50

Neustädter Hausbrauerei Elbhang Rot
Tumman meripihkaista ja utuisen hiivaista, hieman saippuaisesti vaahtoavaa Viennaa. Vahvuus 4,7 %. Tuoksu on yksipuolisen viinikuminen ja hiivainen, maltaisuudesta tai humaloinnista ei paljoa irtioa. Marjahilloisen makeana alkava maku jatkuu tunkkaisena ja ohuena, loppu on vetinen ja nahkean hedelmäinen. Onkohan tämä ihan kunnossa? Jos on, niin hyvin vaatimaton tuotos. PISTEET: 19/50

”Dresden ei vaikuta yhden iltapuhteen perusteella varsinaiselta conoisseurin Eldoradolta. Tällä reissulla on toisaalta tullut maisteltua keskimäärin vain hyviä tai erittäin hyviä lageroluita, joten näiden hieman tavanomaisempien tapausten arvioinnissa tuli ehkä oltua liiankin ankara. Lagereiden opiskelu alkaa tältä joka tapauksessa riittää. Siispä päätin viettää reissuni loppupäivät niin laadukkaasti kuin suunnitella saatoin, ja polttaa reilipassini viimeiset päivät palaamalla Kööpenhaminaan.”

20.3.2012

Praha 10.-13.3.

”Reilut pari tuntia riittää siirtymään Plzenistä Prahaan. Hostelli sijaitsee lähellä Florencin metroasemaa, eli onneksi vähän kauempana vanhan keskustan turstilaumoista. Prahassa hostelliasuminen on todella halpaa näin talvikaudella: halvimmillaan sänkypaikka voi irrota alle neljällä eurolla ja mekin selvisimme alle kahdeksalla. Oluista innostunut kaverini sattuu vielä sopivasti työskentelemään lähistöllä, joten iskuryhmämme koko kasvaa kolmeen."

Nota Bene
Kaveri oli kuullut vinkin tästä IP Pavlovan metroaseman viereen hiljattain avatusta paikasta, muuten koko paikka olisi mennyt ainakin minulta ohi. Nota Bene on siisti ja valoisa, ehkä hieman ravintolamainen paikka. Pisteet savuttomuudesta. Kaikki eivät kuitenkaan ole syömäpuuhissa. Hanoja on kuusi, joista viidessä on tällä hetkellä valutettavaa. Kaikki ovat tsekkimikroja, enkä ole kuullut yhdestäkään aikaisemmin. Se on yleensä hyvä merkki.

Matuska Raptor IPA
Tulevien päivien aikana törmään tämän mikropanimon tuotteisiin myös muualla. Raptor IPA on vaalean oranssinruskea ja aavistuksen utuinen, vaahto on löysää ja pitsistä höttöä. Tuoksussa on jenkkityyliin sitruksista, makeamman persikkaista ja hieman mäntyistä humalointia, mutta intensiteettiä saisi olla enemmän. Hieman turhan makea ja karamellinen maku, nektarista hedelmä korostaa lievästi mehumaista vaikutelmaa. Loppu on kuitenkin mukavasti katkerana viipyilevä, muuta jotenkin valju. Kuivaa maltaan makua ei tunnu oikein löytyvän. Keskitäyteläinen suutuntuma on kuohkea ja pehmeä. PISTEET: 34/50

Uneticke pivo 12
Suodattamaton tai kvasnicovy, siispä hyvin samean keltaista. Vaahto on komea. Tuoksu on viljainen ja kevyesti yrttisen humaloitu, ehkä vähän vaisu. Tuoretta, mutta melko kevyttä maltaisuutta, hiivaisuus tuo melkein juustoista happamuutta. Jälkimaussa yllättää napakakka katkeruus ja hiivaleipäisenä viipyilevä maltaan maku. Pehmeä ja jokseenkin hiivainen suutuntua on sopivan hiilihappoinen. Oikein mukava lager alun pienestä velttoilusta huolimatta. PISTEET: 36/50

Trebonicke Aranka Aranka Tmava 16
Prahalaisen mikropanimon lähes musta olut, kermainen vaahto on hiekanruskea. Tuoksu on tuplapukkimaiseen tapaan hyvin rusinainen ja limppuisen maltainen. Paahteisuudessa on myös kahvisuutta. Makea, hyvin kuivahedelmäinen ja kevyen karamellinen maku, paahteisuudesta tulee pientä happamuutta. Jälkimakuun ilmestyy miellyttävää marjaisuutta ja kahvia leipäisen maltaan seuraksi. Täyteläinen ja ylellisen pehmeä suutuntuma viimeistelee todella maukkaan paketin. PISTEET: 38/50

Pivovarsky Dům
Prahan yksi tunnetuimmista panimoravintoloista ei ole kaukana Nota Benestä. Tilaa riittää, vaikka on lauantai-ilta. Panimolaitteistoa on laitettu näytille. Pikkunälkään napattu pivni sýr, eli haiseva olutjuusto sinapin, sipulisilpun ja leivän kanssa oli herkkua!

Dům Stepán Klasicky Cesky Lezak 
Samean hiivaista, vaalean keltaista pilsiä. Vaahto on ilmava, mutta hiipuu hieman. Tuoksussa on jyväisyyttä, makean yrttistä humalaa ja selvää hiivaisuutta. Kuiva ja jyväinen mallasrunko, jälkimakuun riittää hyvin katkeroa. Sopivan kevyt ja rapeaksi humaloitu pils. PISTEET: 34/50

Scotish Ale
Utuisuuden perusteella suodattamaton skottiale vaahtoaa vahvasti ja on väriltään vaalean meripihkaista. Tyylille ominaiseen tapaan tuoksussa on reilusti kermaista, tummaa karamellisuutta ja lisäksi parikoosista ja viinikumista hedelmää. Humalointi on kevyt. Toffeisen makeaa ja yllättävän voimakkaasti katkeraa, lopussa lopun hedelmäisyys on vähän nahkeaa. Koostumus on pehmeää ja hieman öljyistä ja täyteläisyys keskitasoa. Tuntuu jotenkin tasapainottomalta. PISTEET: 32/50

Ů Medvidu
Tästä panimoravintolasta jäi lämpimiä muistoja edelliseltä reissulta kohta viiden vuoden takaa. Silloin saimme hyvien oluiden lisäksit mukavaa palvelu todella hyvää ruokaa. Nyt kolmikkomme pysyy kuitenkin tiukasti nestemäisissä.

1466
Suodattamaton vaalea on panimon tuotteista ainoa uusi tuttavuus ja siten luonteva aloitus. Hyvin sameaa ja voimakkaasti vaahtoavaa tavaraa. Tuoksu on viljainen, hieman leipäinen ja maitoisen hiivainen. Humalointi on hyvin kevyttä. Makeahko, jopa hieman sokerinen maku, kevyesti erottuu myös yrttistä katkeroa. Samettisen pehmeää, lopussa hieman kitkerän yrttistä. Vähän turhan makea. PISTEET: 32/50

Oldgott
Syvän rubiininpunainen, sameahko olut paksun kermaisella vaahdolla. Tuoksussa on viinikumista hedelmää, leipäistä mallasta ja jo tutuksi tullutta, maitoista hiivaa. Makeahkona ja jotenkin sokerisena alkava maku muuttuu nopeasti kuivan viljaiseksi. Jälkimaku on kuiva ja hieman hedelmäinen ja kevyen puisevasti humaloitu. Pehmeä ja lattea suutuntuma. Ei iskenyt kyllä juurikaan, jotenkin muistikuvat olivat paljon paremmat. PISTEET: 30/50
 
"Olimme jo nukkumistarkoituksessa kulkeutuneet hyvin lähelle hostellia, kun kävelimme puolivahingossa Beer Museumin ohitse. Kellokaan ei ollut ehtinyt vielä liian pitkälle, joten sisään vain."
 

Beer Museum
Suuri olutravintola on tuore ja melko selvästi nuoremmalle väelle sekä turisteille suunnattu. Muistuttaa sisuksiltaan ja äänimaailmaltaan ehkä enemmän rokkibaaria kuin olutpyhättöä. Oluita kuitenkin löytyy melkoinen joukko: hanojakin on peräti 30. Asiallisessa menussa on lyhyt kuvaus kaikista oluista, ja useampi mielenkiintoinen pienpanimotuote osuu heti silmiin. Tarjoilijakunta auttaa mielellään oluen valinnassa, ja tikkejä rohmuava voi halutessaan koota sämplerilaudan haluamistaan tuotteista (5 tai 10 kpl). Kaikkiaan saatavilla on kolmea annoskokoa. Hinnat eivät ehkä ole Prahan halvimmat, mutta halpaahan täällä meikäläisittäin tietysti on. Ensimmäisenä iltana yksi olut riitti, mutta palasin vielä uudelle tutkimusmatkalle seuraavana päivänä. Tällaista tavaraa tuli vastaan:

Kocour IPA Samuraj
Tarjoilijan jutuista käsitin, että Kocour on tällä hetkellä maan kovimpia mikropanimoita. Panimo sijaitsee lähellä Pohjois-Tsekin Varnsdorfissa, lähellä Saksan rajalla. IPA on hieman utuista ja paksun kermaisesti vaahtoavaa. Tuoksu on vähä kesy: alkuun lupaavan kukkainen ja hedelmäinen humalointi hiipuu melko nopeasti. Maltaisuus on jyväisen leipäistä ja hedelmänektrista makeutta on melko reilusti. Katkeruus on kuhtuullisen voimakasta ja jälkimaku on oikeaoppisesti karamellivivahteinen. Selvästi hyvin tuoretta ja ehkä vähän hiivaistaistakin. Suutuntuma on humalointia myöten pehmeä, tässä tyylissä melkein liikaakin. Olisiko pitänyt käyttää kovempaa vettä? Pientä ontumista on havaittavissa, mutta ihan kelvollinen IPA tämä kokonaisuutena on. PISTEET: 33/50

Pivovar Hlinsko Rychtar Natur Kvasnicovy Lezak
Vaalean kultainen ja utuinen jämäkästi vaahtoava lager. Tuoksu on tuore ja viljaisen hiivainen, tutuksi ja miellyttäväksi tullutta maitoisuuttakin on mukana. Humalointikin on terhakka, yrttinen ja hieman kiwihedelmäinenkin. Maussa on tuoksua enemmän hiivaista hedelmäisyyttä ja marjaisuutta. Mukava mallarunko on sopivan kuiva ja katkerahko loppu pelaavat taas hyvin yksiin hiivaisen suutuntuman kanssa. Tämä tasapainoinen ja maukas lager läpäisee testin komealla arvosanalla. PISTEET: 37/50

Platan Prachenska Perla 14⁰
Melko syvän kultainen, kirkas, runsaasti vaahtoava olut. Erikoisen marjainen, hapahkon mansikkainen, kirsikkainen ja sitruksinenkin tuoksu. Vahvasti hiivaleipäistä maltaisuutta. Melko makeaa, mutta ei onneksi sokerisella tavalla. Katkeruus on marginaalista, jälkimaussa on lähinnä jyväisyyttä ja hedelmää. Suutuntuma on lähes täyteläinen ja koostumukseltaan hieman öljyinen. Ehdin jo innostua, mutta lopulta tämä olikin hieman tylsä tapaus. PISTEET: 34/50

Kout na Sumave: Koutsky 18⁰ Tmavy Vanocni Special
Mielenkiintoisen panimon syvän rubiininpunaruskeaa olutta. Vaahto on ohuehko, mutta kermainen. Tuoksusta ei meinaa saada mitään selvää, kun vieressä joku vetää ketjussa röökiä. Ei paljoa naurata. Kun tarpeeksi yrittää, saan tästä irti limppuista mallasta, rusinaista kuivahedelmää, ylikypsää marjaisuutta ja hyppysellisen yrttistä humalaa. Maku on tukevan maltainen, hieman makeahkona alkava ja loppua kohti kuivuva. Jälkimaussa on kuivahedelmäisyyttä, suklaata, kevyelti yrttistä katkeroa ja kevyesti alkoholista tuntua. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja pehmeä, lopussa on hedelmäistä nahkeutta. Otollisemmissa maisteluolosuhteissa voisi toimiva vieläkin paremmin. PISTEET: 37/50

Päivä 2.
”Aamupäivästä kiertelin vanhan kaupungin katuja yllättävän kovassa turistiryysiksessä. Mitta tulikin nopeasti täyteen, ja pakenin Kaarlen sillan tuolle puolen Petrinin kukkulalle. Puistomaselle kukkulalle kiipeäminen kannattaa, sillä täältä avautuu hieno näkymä keskustaan ja Prahan linnaan. Loppukesäsästä Petrinin puisto on ideaalinen paikka pitää piknikkiä: jälkiruoan voi poimia tuoreeltaan alueen lukuisista kirsikka- ja luumupuista. Puolelta päivin alkaa hillitön kirkonkellojen kilke vähän jokaisesta ilmansuunnasta. Tämä oli sopiva lähtölaukaus myös päivän olutseikkailulle.

Ů Fleku
Prahan epäilemättä tunnetuin panimo-oluttupakompleksi on melkoinen turistirysä, mutta pakko kai täällä on jokasen olutturistin ainakin kerran käydä. Paikka muistuttaa paljon saksalaisia oluttupia. Haitari soi ja tarjoilijat tuputtavat alvariinsa shotteja houkutuksille alttiille turistiparoille. Talon ainoan oluen takia täällä kannattaa kuitenkin piipahtaa: tummaa lager on hyväksi tunnustettua tavaraa. (Ewan Rail antaa täydet viisi tähteä kirjassaan). Hintataso on prahalaisittain kova, sillä 0,4 l annoksen hinta taisi olla reilusti yli kolme euroa. Kaikesta huolimatta päätin tunnelman ja oluen tutkiskelun yhteydessä myös syödä, kun kreikkalainen salaatin sai varsin inhimilliseen hintaan. Hyvä salaatti olikin.

Flekovsky Tmavy Lezak 13
Dunkel on lähes mustaa ja pitsinen vaahtokin on saanut rusketusta. Liian kylmää, alussa tuoksusta ei saa mitään irti. Lämmittely auttaa, sillä lopulta limppuinen ja viljainen mallas, tumma suklaisuus ja yrttinen humalointi sulavat varsin houkuttelevaksi kokonaisuudeksi. Maltaisessa, kohtuullisen kuivassa ja hieman karamellisessa maussa on maitosokerisuutta ja katkeruuttakin. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja pehmeä. Korkealuokkainen dunkel. PISTEET: 36/50

”Iltapäivästä käppäilin sakemannin kanssa kohti U Slovanske lipy-pubia, joka on yksi harvoista Kout na Sumaven oluita tarjoavia paikkoja. Vastassa oli kuitenkin suljettu ovi, joten jouduimme turvautumaan varasuunnitelmaan.”

Pivovarsky Klub
Pivovarsky Klub ei todellakaan ole huono vaihtoehto, sillä tämä moderni olutravintola kuuluu Prahan ehdottomaan eliittiin. Kuusi vaihtuvaa hanaa, joista valuu enimmäkseen pienten tsekkipanimoiden tuotoksia. Pullovalikoimaa riittää kaiketi ~200:n oluen verran, tsekkien lisäksi erityisesti belgejä ja saksalaisia. Pulloja voi ostaa myös mukaan. Tätä ei kannata jättää väliin. Tarkempaan syyniin pääsivät:

Minipivovar Konicek Vojkovice: Konicek Nakurovany Special
Mielenkiintoinen, savustettu mikropanimo-olut hanasta. Sameaa, hieman rusehtavan meripihkaista ja hyvin pitsisesti vaahtoaavaa. Kinkkuista ja hieman tervaista savuisuutta on, muttei mitenkään kovin intensiivisesti. Yrttinen humalointi erottuu selvästi, samoin jyväinen ja hieman leipäinen maltaisuus. Tsekkityyliin hieman makeahko, pientä sokerisuuttakin lopussa. Mallaspankki tuntuu vaatimattomalta bambergilaisiin verrattuna, mutta ei tämä vetinen ole: melko kevyt vain. Jälkimaussa on melko reilusti katkeroa, mutta lievän sokerisuuden kanssa se kääntyy ehkä aavistuksen liimamaiseksi. Maukas viljaisuus ja loppua kohti tiivistyvä savu kuitenkin kääntävät kokonaisuuden plussan puolelle. PISTEET: 33/50

Minipivovar Lety MMX Stout
Taas uusi panimopinna. MMX Stout muistuttaa väriltään colajuomaa ja ohut vaahto on melko kermainen. Tuoksu on kuivan jyväinen ja limppuinen, paahteisuus on jopa hieman hiiltynyttä. Hyvin kuiva, jyväisen maltainen maku kehittää suklaisuutta kevyen katkeraan ja hieman happamaan loppuun. Kevyen oloista tavaraa, mutta mukavasti makua tästä silti irtoaa. Hiilihappoa on hieman kuohahtavasti, mutta tässä tapauksessa se tuntuu hyvällä tavalla korostavan kepeää ja kuivaa vaikutelmaa. PISTEET: 34/50

"Illemmalla suoritin oluiden osalta jo aiemmin kuvaamani täsmäiskun Beer Museumiin saksalaisen suunnattua kohti musikaalisempia illanviettopaikkoja. Beer Museumin jälkeen suunnistin yhdelle ”pakkorasteista” päättämään mukavan illan."

U Zlateho Tygra
Prahan pubikulttuuria perinteisimmillään tarjoilee lukemani perusteella ”kultainen tiikeri” aivan vanhan kaupungin sydämessä. Tässä pubissa ovat Prahan omat kuuluisuudet ja vierailevat tähden imeneet huiviinsa pastöroimatonta Urquellia ja tartarpihviä ties kuinka kauan. Paikka on lähes oluttupamainen, äärimmäisen tiivistunnelmainen ja savuinen, tiukasti vakiokasvojen kansoittama. Tarjoilijat tuntevat selvästi ison osan asiakaskunnasta, jonka ikähaitari on todella laaja. Vanhimpia ”vippejä” saatellaan käsikynkässä ovelle saakka. Hyvin kansanomainen paikka, jonka savuisuus ja tietty nurkkakuntaisuus eivät kuitenkaan ihastuttaneet pikavisiitin aikana. Täällä kannukset pitää luultavasti ansaita ahkerasti penkkiä ja Urquellia kuluttamalla.

”Jälkeenpäin selvisi, että myös saksalaisen oli ihan itsenäisesti hakeutunut Beer Museumiin. Tyyppi alkaa jo näyttää jo selviä hörhöytymisen merkkejä!”

Päivä 3.
"Päämäärätön vaeltaminen ei enää jaksa innostaa entiseen malliin, joten aika Prahassa alkaa täyttyä. Kolme mielenkiintoista olutkohdetta pitää kuitenkin kiireisenä myös viimeiseksi jääneenä päivänä."

Pivovar u Bulovky/Richter Brewery
Puolisen tuntia metro- ja ratikka-ajelua tuo jo selvästi keskustaa nuhjuisemmalle alueelle. Richter Brewery / Pivovar U Bulovkyn panimoravintola on kuitenkin siisti ja viihtyisään istuskeluun juuri sopivan kokoinen. Panimokuparit on laitettu herkullisesti esille salin nurkkaan. Ainakin lounasaikaan asiakaskunta näyttää olevan paikallisia ruokailijoita. Ehkä kuumempaan turistiaikaan toinenkin oluthörhö olisi voinut olla paikalla, sillä RB:ssä paikka on hyvässä maineessa. Panimomestari on saanut oppinsa sakassa, mikä näkyy talon oluttarjonnassa. Tsekkityylisten lisäksi täällä pannaan mm. mm. germaanista Weissbieriä, Dortmunder exportia, Hellesiä ja mielenkiintoisesti myös extra stoutia. Hanoja on ilmeisesti normaalisti toiminnassa neljä, mutta tällä hetkellä tarjolla ovat vain Lezak, 14 Tmave ja Weissbier. Paikka tuntuu pitävän yllä korkeaa tasoa paitsi oluiden, myös tunnelman ja tarjoilun suhteen. Tällä tuli heti jotenkin tervetullut ja kotoinen olo. Tarjoilijani englanti on rajoittunutta, mutta kaikki hoituu kuitenkin näppärästi. Oluiden tarjoilulämpötilakin on vaihteeksi täysin optimaalinen. Ehdoton kohde Prahan olutturisteille.

Svetly Lezak 12⁰
Melko samean keltainen pils, vaahto on poikkeuksellisen paksu ja pitsinen. Hurmaava tuoksu tarjoilee kuivakan leipäisen pilsmaltaan ohella roppakaupalla aromaattista humalaa, joka on yllättävän hedelmänektarista, sitruksista ja pippurisen mausteista. Maku on nautinnollisen katkera, loppuveto heinäinen ja viipyilevän maltainen. Tuoreen kuohkea ja napakasti pureva suutuntuma toimii hienosti. Kerrassaan mainio pils ja samalla ehkä ensimmäinen todella säväyttävä olut Prahassa. PISTEET: 38/50

Prazsky Hefe-Weißbier
Tämä näyttää samalta kuin enemmistö vaaleista vehnistä: oranssinkeltaista ja sameassa, kuohkeasti vaahtoa. Tuoksu erottaakin tämän harmaasta massasta, sillä jo ensinuuhkaisu kielii laadusta. Voimakkaasti hiivaisen hedelmäinen, harvinaisen selvästi purukuminen, mansikkainen ja jopa ananaksinen. Saksalaisia vähemmän banaaninen, kevyesti neilikkainenkin. Kuivaa maltaisuutta erottuu taustalta, mutta mehevä hiivaisuus hallitsee. Maku on kuivan vehnäinen, melko kevyt ja lopussa jopa witbiermäiseen tapaan hiivaisen mausteinen. Humalointi on hyvin kevyttä. Pehmeä hiivan ja maltaan maku jaksavat suussa hyvin. Keveä, maukas ja todella raikas: aika ihanteellinen kesävehnä tämä olisi. Näin viileään vuodenaikaan kaipaisin hieman lisää runkoa, mutta saivartelun puolelle tämä ehkä menee. Ehdottomasti laadukas vehnä. PISTEET: 36/50

Cerny Lezak 14⁰
Lähes mustaa dunkelia, vaalean beige vaahto on jälleen upean kuohkeaa ja pitsistä sorttia. Yllättävän raikas ja hedelmänektarinen tuoksu, jonka täytynee olla humaloinnin ansiota. Suklaista paahteisuuttakin erottuu, mutta maltaisuus on tuoksussa selvästi taka-alalla. Mausta kuitenkin löytyy: runsaasti hapahkoa paahteisuutta ja hieman tamarindin kaltaista, sitruksista hapokkutta. Jälkimakuun kehittyy rusinaa, aavistus diasetyyliä, anteliaasti tummaa suklaata ja napakasti katkeroa. Mallasta riittää lähes täyteläiseen suutuntumaan asti ja koostumuskin on samettista. Hienostuneesti viipyilevä, hapahkon limppuinen paahteisuus, aromaattisen humaloinnin maustama hedelmäisyys ja aavistuksen vaniljainen mausteisuus tekevät jälkimausta herkullisen. Kahden edellisen oluen jälkeen korkea laatu ei enää varsinaisesti yllättänyt, mutta onhan tämä silti aivan perhanan maukasta. Ja kaiken lisäksi persoonallista. PISTEET: 42/50

U Slovanske lipy
Maanantaina tämä U Slovanske Lipy on normaalisti auki, joten jo ensimmäiseltä illalta tuttu, kolmihenkinen porukkamme pörähtää Kout na Sumaven oluiden haukuttelemina paikalle. Työväenluokkaisessa kaupunginosassa, kaukana turistikatujen ryysiksestä, tämä kotoisasti kulahtanut kuppila tarjoaa tupakansavun ja laadukkaan oluen lisäksi ripeää ja ystävällistä palvelua.

Kout na Sumave Koutsky 10 Svetle Vycepni
Hiivaisiin 12 vahvuisiin verratakseni tilasin kevyemmän 10:n suodatettuna. Väri on vaalean kultaista, vaahto on vähän lattea. Tuoksu on yllättävän vahvasti maltainen, jyväinen ja hieman kermainenkin. Yrttinen ja hieman appelsiininen humalointi tulee hvyin esille. Kevyen oluen maltaisuus kuivan jyväistä ja jälkimaussa on raikkaasti yrttistä katkeroa. Suutuntuma on ihmeen paksu ja pehmeä, lattea hiilihappoisuuskin sopii jotenkin tähän pakettiin. Maltaisuudessa hakkaa paria pinnaa vahvemmat teollisuuslagerit mennen tullen. PISTEET: 32/50

Kout na Sumave 12 Kvasnicovy Svetle Lezak
Tämä lienee kvasnicovy, vaikka suodattamattoman nimellä myydäänkin. Utuista ja kullankeltaista väriltään, vaahto on höttöisen pitsinen. Melko makeahkon hedelmäistä ja yrttisen humaloitua. Kermainen hiivaisuus ja hieman voisen leipätaikinainen maltaisuus huokuvat tuoreutta. Maku on yllättävän maltainen tässä luokassa, mutta makeus pysyy hyvin kurissa. Hiivaisuus antaa pientä hapokkuutta ja loppu tasapainottuu melko voimakkaalla humaloinnilla, joka nappaa hyvin kitalakeen ja kielen päälle. Pehmeä koostumus korostaa sessioarvoa. PISTEET: 36/50

Kout na Sumave 14 Tmavy Special
Tumman rubiininpunainen väriltään. Hyvin pitsinen, ilmava vaahto. Ruislimppuista, hapahkon paahteista mallasta ja kuivahedelmää. Hieman makeaa ja aavistuksen sokeristakin, mutta mehevä kuivahedelmäisyys toimii hyvin. Jälkimaku on hieman suklaisesti paahteinen ja myös pientä yrttistä humalointia tuntuu. Melko maltaista tämä on, mutta syvyyttä ei löydy Richterin dunkelin tapaan. Suutuntuma on silkkisen liukas ja miellyttävä pientä sokerisuutta lukuun ottamatta. Ei aivan vastaa odotuksia. PISTEET: 32/50

Zly Casy
Sokerina pohjalle tämä Prahan olutravintola # 1, mikäli kaverin ensikäden tietoihin ja RB:n rankingiin on luottaminen. Tämä on jo sen verran kauempana keskustasta, että metro IP Pavlovalle ja lyhkäinen ratikka-ajelu ovat ehkä apostolinkyytiä järkevämpi lähestymistapa. Melko kookas olutravintola jakautuu kahteen kerrokseen, joista alakerta on savuton. Arki-iltanakin savuton puoli on täynnä, mikä jo kertoo jotain paikan suosiosta. Pöydän vapautumista odotellessamme on aikaa tutkailla mittavaa olutvalikoimaa. Hanoja on kaiketi ~25. Kovan luokan kansainvälisten lisäksi tarjolla on runsaasti tsekkiläisiä pienpanimo-oluita. Lyhyet kuvaksen oluista voi lukea onneksi myös englanniksi. Valinnanvaikeutta kasvattaa vielä kattava pullo-oluiden valikoima, josta löytyy saksalaisten ja belgien lisäksi mm. tiukkoja jenkkejä ja de Molenia. Pulloja voi ostaa myös kotiin. Ruokakin on ilmeisesti hyvää, sillä monet syövät. Eipä tarvitse ihmetellä paikan suosiota.

Matuska Zlata Raketa
Toinen IPA Matuskalta. Samean keltainen, todella kuohkea ja pitsinen vaahto. Tuoksussa on kuivaa mallasta ja runsaasti hunajaisen nektarista ja pihkaista humalaa. Turhan makea, hieman sokerinenkin, runsaasti hunajaista hedelmämehua. Jälkimaussa on kuitenkin kohtuudella katkeroa, mutta makea hedelmäisyys aiheuttaa pientä nahkeutta. PISTEET: 33/50

Matuska Cerna Raketa
RB väittää ”mustaa rakettia” portterikis, vaikka edellisen perusteella voisi ajatella Cascadian Dark Aleksi. Colajuoman väristä, ohuehko vaahto on kermaisen pitsinen. Humalointi on edellisen tapaan nektarisen hedelmäinen, hunajainen ja pihkainen. Paahtomaltaat tuovat mukaan limppuisuutta ja hieman kahvia. Makeahkona alkaa tämäkin, hedelmäisyys on runsasta ja loppua kohti rusinaiseksi muuttuvaa. Lopussa on hapahkon limppuista paahdetta ja karamellia. Katkeruutta on, mutta osa peittyy makeuden alle. Viipyilevä pihkaisuus toimii kuitenkin kohtuudella. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja pehmeä, mutta pieni sokerisuus vaivaa. Kun vain saisivat nämä vähän kuivempaan suuntaan, niin hyvä tulisi. PISTEET: 34/50

Modra Hvezda 16 Dobransky Dragoun
Hätäinen valinta toi pöytään tumman bockin. Vaahto on komeasti kermainen ja pitsinen. Makeaa ja viinikumisen hedelmäistä, hieman liimaista monien tummien ja makeiden tsekkilagereiden tapaan. Humaloinnista saa koivunlehtimäisen vaikutelman. Diaetyyliäkin erottuu. Makea, rommirusinainen maku loppuu nahkeana. Liukas ja hieman sokerinen suutuntuma, lopussa hedelmäistä nihkeyttä ja yrttisyyttä. Makeus vähän tökkii. PISTEET: 29/50

”Zly Casy vaikutti niin hyvältä, että olin jo aikeissa jäädä Prahaan vielä yhdeksi päiväksi. Aamuinen meditointi johti kuitenkin siihen tulokseen, että tutustuminen tsekkien mielenkiintoiseksi käyneeseen pienpanimotouhuun saa kuitenkin tältä erää riittää. Menojalkaa alkoi kutittaa liikaa, sillä reilipassissa ei ole enää montaakaan päivää jäljellä. Suunnittelemani paluu itäistä reittiä bussilla ei enää houkutellut, joten päätin hyödyntää junalipun päivät ja siirtyä vauhdikkaammin kohti pohjoista. Pian jo löysinkin itseni junasta matkalla kohti Dresdeniä.”

16.3.2012

Plzen 8.-10.3.

(Toim. huom. Tšekinkieli vaatii lausumisen kannalta oleellisia koukeroita ja väkäsiä lähes jokaiseen kirjaimeen, mutta minä en jaksa niitä lisätä: ei näitä nimiä osaa lausua kuitenkaan!)

"Plzen tuskin keikkuu monenkaan turistin kohdelistan kärkisijoilla ja tokkopa moni on edes kaupungista kuullut. Oluista innostuneen pääkopassa Plzen yhdistyy kuitenkin välittömästi pilsnertyylisiin lagereihin, joiden syntysijana kaupunkia ja sen ylpeyttä, Plzensky Prazdroj-panimoa, kai turhankin itsestään selvästi pidetään. Olipa lageroluiden syntyhistorian tarkka kulku mikä tahansa, on suurin kiihoke tänne tulemiselle tietysti Pilsner Urquell Kvasnicovy: tiettävästi ainoastaan panimon kellarissa ja yhdessä kaupungin pubissa tarjottava Urquellin ”hiivaversio”. Niinpä sightseeing jäikin hostelliin kirjautumisen jälkeen olemattomaksi, kun kiiruhdin suorinta tietä kohti Na Parkanu –pubia: eihän sitä tiedä, milloin kuolema korjaa ja kvasnicovy jäisi maistamatta!"

Na Parkanu
Tavanomainen, melko kookas pubi sijaitsee panimomuseon vieressä ja lähellä kaupungin keskusaukiota. Na Parkanusta saa hieman irkkupubimaisen fiiliksen, mikä johtunee vihertävistä seinistä. Urguellia tarotaan normaalina ja hiivaisena. Hiivaversio esiintyy harhaanjohtavasti nimellä ”nefiltrovany”, eli suodattamaton. Kavasnicovyyn lisätään nuorta, vielä käyvää olutta lageroinnin jälkeen, kun taas suodattamaton on juuri sitä mitä se on: "vain" suodattamatonta. Näiden termien sekoittaminen ja tahallinen väärinkäyttö aiheuttaa harmaita hiuksia kaikkialla Tsekeissä (Evan Rail päivittelee samaa asiaa kirjassaan Good Beer Guide Prague And Czech Republic. Erohan ei ole suuren suuri, mutta hiuksia halkovalle oleellinen.

Pilsner Urquell Kvasnicovy
Sameaa ja hiivaistahan se on ja värikin näyttää enemmän keltaiselta kuin tutun kultaiselta. Vaahtoaminen on voimakasta. Urquellin tavaramerkki, eli Saaz-humalan vahvasti yrttinen ja mausteinen tuoksu on pällimmäisenä, mutta hiivaisen leipätaikinainen maltaisuus tuntuu normiversiota pehmeämmältä. Maku on kuiva, mukavasti maltainen ja kauttaaltaan katkera. Erityisesti jälkimaussa humalointi puree hienosti peittämättä silti pehmää maltaisuutta. Hiivaisuus tuntuu kitalaessa ja lisää napakasti purevaa vaikutelmaa. Todella tuoretta, raikasta ja hiivaisuuden pehmeäksi voitelemaa.  Jos tykkää normaalista Urquellista, maistuu Kvasnicovykin varmasti hyvälle. Pisteisiin saattoi tulla ”hyväfiilislisää” pisteen tai parin verran, mutta sehän vain osoittaa oluessa olevan jotain erityistä (ainakin minulle). PISTEET: 39/50

Klub Malych Pivovaru
Huonekaveriksi sattunut saksalainen jannu osoittautuu hyväksi tyypiksi, joten sainkin helposti seuraa kaupungin ehkä tunnetuimpaan olutravintolaan. Paikassa on selvästi modernia henkeä: kuudesta vaihtuvasta hanasta voi bongata useampia uusia tsekkimikroja. Pullovalikoimakin on kattava ja kansainvälisempi, painopiste on erityisesti belgeissä ja saksalaisissa. Palvelu on melkein liiankin nopeaa, sillä tuoppiaan ei tahdo ehtiä edes tyhjentää ennen kuin seuraavaa tullaan kyselemään. Tupakointi kyrsii taas ankarasti, mutta eipä se auta kuin alistua. Joka tapauksessa tämä pubi on pakkorasti Plzenin vierailijalle. Lasissa kävi:

Trebronicke Night Reaper
Tsekkien mikropanimoskenessä pintahiivaolut ei ole enää mikään jymyuutinen. RB:n mukaan tämä täysin musta, kermaisesti vaahtoava olut on brown ale. Tuoksussa on makeaa ja hieman karamellista maltaisuutta sekä reilusti limppuisen hapanta paahdetta ja suklaisuutta. Kevyempänä erottuu humalointia ja makeahkoa hedelmäisyyttä. Maku on makeahkon maltainen ja aavistuksen maitosokerisen hapan, lopussa on kevyt katkerohumalointi. Suutuntumakin on hyvin pehmeä ja kuohkea. Varsin mainio olut heti kärkeen. Muistuttaa ehkä enemmän kevyehköä portteria kuin brown alea. PISTEET: 36/50

Dvůr Chyne Dvorni Lezak Polotmavy Dvanactka 12° 
Tumman rubiininpunainen/rusehtava olut, vaahtokin on hieman värittynyt. Tuoksua hallitsee toffeinen karamellimaltaisuus, joka ohella erottuu parfmyysuutta ja yrttejä. Vaikuttaa vähän liuotinmaiseltakin. Hyvin makeaa ja jopa sokerista. Joku outo karheus jäytää jälkimakua, enkä usko sen tulevan humaloinnista. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja pehmeä. Liian makea, kuten niin monet puolitummat tsekit. PISTEET: 26/50

Pivovar Vyskov Jubiler Amber Ale
Nimensä mukaisesti meripihkan väristä ja kirkasta alea. Vaahto lässähtää melko nopeasti. Trooppisen hedelmäisest ja hieman pihkaisesti humaloitu tuoksu. Karamellin voi myös haistaa. Maku on kuiva ja maltaisuus hieman keksistä ja jyväistä. Katkeruutta saisi olla enemmän, nyt hedelmäisyys kääntyy vähän nahkeaksi jälkimaussa. Melko tasapainoinen amber ale kuitenkin. PISTEET 30/50

Nova Paka 12
Enpä muista tätä Nova Pakan vaaleaa peruslageria maistaneeni ennen. Väri on tumman kultainen, pitsinen vaahto ei jaksa säilyttää kuohkeuttaan loppuun asti. Makeaa maltaan tuoksua maustaa makean yrttinen ja hieman appelsiininen. Maltaisessa maussa ei tunnu liimaisuutta parin muun talon oluen tapaan. Lopun humalointi on ehkä aavisutuksen metallinen ja pieni määrä diasetyyliäkin erottuu. Maukas lager tukevalla mallasrungolla. PISTEET: 32/50

Uncle Paya
Kaupungin Reggaebaari muistuttaa paria pykälää nuhjuisempaa versiota kotipuolen Never Grow Oldista. Vielä selkeämpi ero on polttelu, eikä siis pelkästään tupakan. Löytyipähän selitys valokuvauskiellolle. Kääryleet voi kuitenkin jättää rauhaan, sillä hanasta valutellaan suodattamatonta Bernard  12⁰:a reilusti alle parilla eurolla. Mukava paikka kaiken kaikkiaan, joten poikkesimme toisena iltana uudelleen maistamaan todella hyvää olutta.

Bernard Svetly Lezak Nefiltrovani
Väri on houkuttelavasti utuisen kultainen, vaahto on hyvin pitsistä. Erikoinen, pehmeän leipäinen ja maitomaisesti hiivainen tuoksu ja kevyesti yrttistä humalaa. Maku on kuivan leipäinen ja odotuksia reilummin katkera. Erikoisen maitoinen liukas suutuntuma, lopussa humala puree kiitettävästi. Todella juotava hiivaolut. PISTEET: 37/50

Bernard Polotmavy Lezak
Suodatettu puolitumma on väriltään meripihkainen. Ohut, mutta kermainen vaahto. Tuoksu on mieto, limppuinen ja hieman rusinainen. Makeus on keskitasoa ja maltaisuus melko kevyttä, pientä paahteista happamuutta on erityisesti puumaiseksi kuivuvassa lopussa. Katkeruutta on tuskin mainittavasti. Melko mieto ja ehkä turhan ohutkin, mutta ihan OK. PISTEET: 27/50

Päivä 2.
"Ennen kierrosta pitäjän kuuluisimmassa panimossa ehdin poiketa hieman pienempää panimoravintolaan."

Minipivovar Groll
Luultavasti tämän panimoravintola on nimetty Urquellin kehittäjän ??? Grollin mukaan. Tilat ovat perussiistit, mutta aurinkoinen terassi houkutteli enemmän

Lotr 11⁰ Polotmavy Lezak
Utuinen ja tumman meripihkainen olut, höttöinen vaahto kestää hyvin. Tuoksussa on makeaa leipätaikinaa ja toffeisuutta, kevyesti hedelmäisyyttä sekä erikoisemmin colajuomaa muistuttavaa aromia. Keskimamea maku on hieman hiivaisen hapan. Jälkimaku on vahvasti leipäinen ja hieman kitkerästi paahteinen. Humalointi on lähes olematonta. Melko tasapainoinen tämä keskitäyteläinen olut silti on. PISTEET: 33/50

Plzensky Prazdroj
Reissun pakkorasti oli opastettu kierros Plzensky Prazdroj:n panimolla. Englanniksi opastetun kierroksen hinta taisi olla ~7 €, jonka lisäksi valokuvaamiseen oikeuttavasta tarrasta olisi pitänyt pulittaa melkein toinen mokoma. Tyydyin siis salakuvaamaan muutaman ruudun kännykällä. Kierros eteni huippumodernilta pullotus/tölkityslinjalta sekä vanhalle että uudelle panimolle  ja lopulta 9 km pitkän kellariverkoston uumeniin. Kaikki oli näyttävää ja hyvin organisoitua, ja ryhmää kuljetettiin bussilla paikasta toiseen valtavalla panimoalueella. Välillä katsottiin panoraamateatterissa pari filminpätkää oluenpanosta ja panimon historiasta sekä maisteltiin/haisteltiin raaka-aineita näyttelyhuoneessa. Puolitoistatuntinen huipentui kellareissa, jossa pieni määrä Urquellia käy vielä vanhaan hyvään malliin avoimissa puusammioissa ja kypsyy puutynnyreissä. Tämä perinteinen käymis- ja kypsytystapa erottaa panimokierroksella tarjottavan Kvasnicovyn Na Parkanussa myytävästä, joka siis käy ja kypsyy terästankeissa normaalin Urquellin tapaan. Pieni muovikipollinen himoittua pilsiä tuli sitten nautittua, ja hyväähän se oli. Ero Na Parkanussa testattuun ei ollut suurensuuri, mutta tämä perinteinen versio tuntui ehkä aavistuksen kuivemmalta ja maltaisuus jyväisemmältä. Katkeraahan se oli myös, kuten Urquellin kuuluukin. Tehtävä suoritettu.

"Illemmalla kävin huonekaverin kanssa uusintareissun Uncle Payassa, sekä parissa nimettömäksi jääneessä tusinapaikassa. Toisessa näistä oli hanassa toisen suuren Plzeniläisen, eli Gambrinuksen, suodattamaton versio."


Gambrinus Nefiltrovane
Sameaa ja kuokeasti vaahtoavaa. Ja tietysti jääkylmää. Hyvin kevyt tuoksu, hieman leipäisyyttä ja hiivaa. Humalista ei tunnu juuri jälkeäkään. Maltaisuus on ohutta maussakin ja kaiken lisäksi pahvisuus vaivaa hieman. Lieneekö kovinkaan tuoretta? Nihkeässä ja pistävän hiilihappoisessa jälkimausta ei katkeroita juuri erota. Täysin tusinatavaralta tämä kyllä tuntuu. PISTEET: 24/50

"Plzen on lopulta melko pieni kaupunki ja oleellisemmat paikat hoitaa halutessaan vaikka päivässä. Pari päivää riitti minulle vallan mainiosti, eikä todellakaan tarvinnut pitää kiirettä. Panimokierrosta lukuun ottamatta kaikki (erityisesti olut) oli halpaa, joten täällä raskii jopa syödä ravintolassa. Ulkoisesti Plzen ei vedä vertoja esim. Salzburgille tai Bambergille, mutta arkkitehtuurista innostuneelle riittää täälläkin luultavasti silmäniloa. Syrjemmäs kävellessä on karumpaa ja välillä melko törkyistäkin. Tässä vaiheessa minulla ei enää kuitenkaan riittänyt intoa kovin laajoihin pällistelyretkiin. Seuraavaksi suuntaan sakemannin kanssa kohti Prahaa, joka onkin suunnitelmissani viimeinen tiukka rypistys ennen vähittäistä pohjoiseen suuntaamista."

12.3.2012

Salzburg - Innsbruck 6.3.-8.3.

"Parituntisen junamatkan aikana en ehtinyt juuri havainoida uhkaavasti kohoilevaa maisemaa, sen verran kiirettä piti taas tämä näpyttely. Salzburg Hbf tulikin kohdalle niin nopeasti, että oli lähellä pitkäksi. Jatko menikin sitten totutulla rutiinilla: kamat hostelliin-ruokaa-pällistelyä-oluelle. Pällistelyosuudesta voisin kirjoittaa pitkästikin, sen verran upea kaupunki tämä Mozartin kotikaupunki on. Hiivahommia on kuitenkin lähtökohtaisesti olutblogi, joten mennään piakkoin asiaan. Kiipeily Augustiner Bräun (älä sotke Münhenin Augustineriin) luostaripanimolle Mönchsbergin linnoitusvuoren kautta oli joka tapauksessa maisemallisesti aivan huikea: toisella puolella kohoavat massiivisina lumihuippuiset Alpit ja päätä toiseen suuntaan kääntämällä voi nähdä alapuolellaan Salzachjoen laaksoon levittäytyvän kaupungin."

Augustiner Kloster Bräustübl Tavern at Mülln
Luostaripanimon sisäänkäynti on komeasti maalattu holvikäytävä. Alakertaan laskeuduttuaan kohtaa ensin  ruokakojut, joista voi ostaa monenmoista sapuskaa oluttupaan tai kotiin vietäväksi. Oluttupa (tai oikeastaan usemapi) on ympäristöön sopivasti melko askeettinen. Suurin osa pöydistä on täynnä tai varattuja, mutta löytyy sitä tilaa sitten kuitenkin. Hetken menoa seurattuani ja tarjoilijalle turhaa nyökkäiltyäni homman juju selviää. Asiakas hakee erillisestä tarjoiluhuoneesta ensin itse savituopin (litrainen tai puolikas), huuhtaisee sen vesipisteellä, maksaa haluamansa juoman kopissa istuvalle ukolle ja saa tältä kuitin, menee kuitin kanssa jakelupisteeseen ja saa tynnyristä laskettuna juoman eteensä. Aika hauska systeemi, jossa laskutus on aina ajan tasalla eikä tarvitse ainakaan odotella tarjoilijaa. Jonoja ei käytännössä päässyt syntymään. Miten lie sitten, kun tupa on täysi (kapasiteetti 1600 hlö.)? Pöytiintarjoilu kuuluu näköjään vain varauksen tehneiden oikeuksiin. Tarjolla on kahta olutta: Mäzen (3 €/puolikas) ja Fastenbier (3,3 €/puolikas).
 
Märzen
Vaahtoaa reilusti, eikä väristä saa tupin takia selkoa. Melko voimakkaasti leipäisen maltainen ja erikoisen lääkeyrttinen tuoksu, jossa on myös rusinaista kuivahedelmää ja pientä alkoholisuuta. Yrttinen kitkeryys tuntuu erikoiselta, on vaikea uskoa sen tulevan ainakaan humalista. Loppua kohti maltaisuus kääntyy hieman toffeiseksi, mutta melko ohut tämä lopulta on. Pientä hiivaisuutta ja alkoholisuutta jälkimaussa. Lukuunottamatta pientä vetisyyttä ja erikoista kitkeryyttä tämä on ihan jees, mutta melko ”robusti” olut. PISTEET: 27/50

Fastenbier
Tuoppi puhtaaksi ja tuhdimpaa fastenbieriä tilaamaan. Tämä muistuttaa selvästä Märzeniä, mutta odotetusti hieman tukevampi joka ostastolla. Tuoksussa on enemmän maltaisuutta ja hedelmäisyys tuntuu tuoreemmalta ja mehukkaammalta. Tällä kertaa tuntuu selkeämmin humalan yrttisyyttä sekä tuoksussa että maussa, mutta pientä kitkeryyttä tässäkin on. Alkoholikin tuntuu ehkä selvemmin. Kokonaisuus on kuitenkin pehmeämpi ja täyteläisempi ja siten hiotumpi. PISTEET: 29/50 

Die Weisse - Sazburger Weissbierbrauerei
Die Weissen vehnäoluisiin keskittynyt panimoravintola on lyhyen kävelyn päässä ydinkeskustasta keskustasta Kapuzinerbergin juurella. Yllättävän suuri paikka näyttää ulkoa komealta. Ajauduin alkuun vahingossa yökerhomaiselle osastolle, jossa ilme on ”sedumaisen” nuorekas ja sama mitätön listamusiikki soi. Täällä saa näköjään myös polttaa. Muut osastot ovat onneksi siedettäviä. Hanasta löytyy talon välineistöllä pannut tumma 1901 Original ja Hell sekä muualla teetetty (baarimikko ei tiedä panimoa) lager Max Märzen. Tarjoiluannokset 0,5 ja 0,3 l, joiden lisäksi growlereita täytetään kotiinvietäväksi. Melko vireältä vaikuttava paikka, jonka nuorisokin on näköjään löytänyt.

Die Weisse Hell
Samean keltainen ja vaahdoltaan komea perusvehnä. Hiivaisen neilikkainen tuoksu, kohtalaisesti banaania, leipäinen maltaisuus on melko kevyttä. Hapahko ja hieman kirpeän hiivainen, kuiva ja melko kevyt maku. Maltaista voisi fiksata reilusti tukevammaksi, nyt hiivaisuus ei saa tasapainottavaa makeutta. Sinänsä hiivaisuus on oikein maukasta, hieman rahkamaista, mutta pikkuisen muutakin tarvittaisiin tasapainon saavuttamiseksi. PISTEET: 28/50 645310

Die Weisse Max Märzen
Kullankeltainen olut vaikuttaa himmeässä valossa hieman utuiselta, joten voi olla suodattamatonkin. Vaahto on melko löysää, mutta pitsistä höttöä. Alussa jylläävä makean viinikuminen ja parfyyminen tuoksu viittaavat joko tuoreeseen näkökulmaan Märzenin panemisessa tai sitten teknisiin ongelmiin käymisvaiheessa: näin selkeästi hedelmäistä kun lager ei yleensä ole. Hedelmäisyys kuitenkin katoaa nopeasti lähes täysin, jonka jälkeen makean leipäinen maltaisuus pääsee paremmin esille. Mitenkään voimakkaaksi tuoksua ei kuitenkaan voi sanoa. Yksiulotteisen maltaista, keskimakeaa juomaa, ei juuri jälkeäkään katkeroista. Jälkimaku jää hennosta jyväisyydestä huolimatta ontoksi ja vähän pahvisen nahkeaksi. Kun on viikon maistellut Pallon ehkä hiotuimpia lagereita, ei tämä tunnu kovinkaan kummoiselta tuotokselta. PISTEET: 21/50 4359

Belgian Alchemist (RB:ssä Belgian Beer Paradise)
Salzburgin kooltaan vaatimattoman belgiolutbaari on valikoimaltaan kaupungin laajin. Pulloja löytyy kuutisenkymmentä ja hanojakin kuusi. Mitään listaa pulloista ei ole, mutta valikoima on hyvin esillä kaapeissa. Nuori baarimikko kuulostaa ihan syystä ylpeältä valikoimastaan ja kyselee mielellään, mikä tyylistä juomaa lasiinsa asiakas haluaa. Belgiasta juuri palanneelle valikoima on melko yllätyksetön, mutta hyvällä maulla valittu (mm. pari Dupontin saisonia, St. Bernardus, Van Eecke, ja enemmistö trappistipanimoista). Lasejakin riittää joka lähtöön. Alchemist on selvästi paikallisen nuorison suosima mesta, sillä yhtään edes keski-ikäistä asiasta baarissa ei näy. Useampi tyyppi tulee heti juttelemaan ja olispa majoituskin järjestynyt yhden uuden tuttavuuden sohvalta. Musiikki painottui selvästi grungeen ja uudempaan jenkkirokkiin, mutta taisipa jokunen Beatleshitti ja reggaebiisikin soida. Tupakointia lukuun ottamatta piristävä ja selvästi erilainen paikka, jossa suosittelen pistäytymään.

Verhaeghe Barbe Rogue
Jonkunlainen amber ale kai tämä on, väri ainakin on meriphkainen. Vaahtoaa belgimäiseen tapaan runsaasti. Tuoksu on viinikumisen ja rusinaisen hedelmäinen, mutta myös maltaisuutta erottuu. Maku on kuitenkin vähän karhea ja tunkkainenkin. Ei kuitenkaan liian makeaa. PISTEET: 29/50

´t Gaverhopke Den Twaalf
Melko tujua: alkoholia peräti 12 %. Rumaa, likaisen ruskeaa olutta, vaahtokin katoaa nopeasti. Turhan kylmänä nämä tarjoillaan. Melko voimakkaasti happaman marjainen, hieman mansikkainen ja erikoisemmin tummaa oliivia muistuttava tuoksu. Melko hedelmäisen makeaa, mutta ei sokerista. Melko terhakas happamuus ja kevyt maitosokerisuus luultavasti tasapainottavat. Yllättävän kuiva, nahkeasti hedelmäinen ja hapahko jälkimaku. Suutuntuma on paksu ja öljyinen, hiilihappoa on melko niukasti. Mielenkiintoinen, mutta ei täysin miellyttävä hedelmäpommi. PISTEET:  33/50

Päivä 2.
"Aamulla tämä tasamaan tallaaja porhalsi Innsbruckiin vuoria ja mäkihyppystadionia ihmettelemään. Lunastin piletin kuuluisalle Bergiselin stadionalueelle ja nousin konevoimalla hyppytorniin. Näkymä huipulta on jokseenkin uskomaton, kun pariin kilometriin kipuavat huiput leviävät ympärillä jokaiseen ilmansuuntaan ja Innsbruckin keskusta jää jonnekin kauas alapuolelle. Sattui kerrankin vielä niin hyvä tuuri, että pienintäkään pilvenrepaletta ei syvänsiniselle taivaalle ilmaantunut aurinkoa uhmaamaan. Kelpasi siinä sitten lampsia tornin lasiseinäiseen panoraamaravintolaan ja nautiskella maisemallisesti kaikkien aikojen huikein tuoppillinen."

Gösser Zwickl
Ison panimon suodattamaton tuotos on ravintolassa hanatuotteena tarjolla. Hintakin on puitteet huomioiden varsin edullinen (3,9€/0,5l). Vehnäolutmaisen sameaa, hyvin vahvasti ja pilvimäisesti vaahtoavaa tavaraa. Tuoksu on miedosti viljainen, hieman hedelmäisen hiivainen ja ruohoisesti humaloitu. Maku on pitkälti samaa kuin tuoksukin: mietoa, melko kuivan viljaista ja kevyesti katkeraa. Lopussa on pientä hiivaista nipistelyä. Melko pehmeää, mutta vaatimatonta olutta. Näissä maisemissa tosin paljon huonompikin olut menisi huomaamatta alas. PISTEET: 27/50.

"Pyörin hetken Innsbruckin keskustassa, mutta en keksinyt ihmeempiä tekemisiä. Hetkellinen reissuväsymys ehkä iski, sillä en jaksanut vaivautua edes Theresienbräun panimoravintolaan vaikka sen ohi kävelinkin. Ruokakin oli kallista. Siispä palasin Salzburgiin, jossa oli vielä tehtävää viimeiselle illalle."

´s Kloane Bräuhaus
Olin merkinnyt tämän panimoravintolan kartalle aivan päin persettä, mutta toisena iltana onnistuin vahingossa kävelemään paikan ohi. Pikavisiitti oli siis paikallaan. Mukavan rauhallinen ja viihtyisä panimoravintola, palvelukin oli erittäin kohteliasta ja ystävällistä. Monen ikäistä väkeä viihtyy pöydissä ja monet näyttävät nauttivan myöhäistä päivällistään. Kaksi talon olutta on saatavilla, molemmat ovat suodattamattomia vehniä. Testaan niistä kausioluen.

´S Kloanes Fastenbier
Samea, rusehtavan keltainen perusvehnän väri ja komea vaahto. Mukavasti neilikkasen mausteinen ja sopivasti banaaninen tuoksu. Vehnäinen maltaisuus on pehmeää ja tuoretta, lopun hiivainen ja piristävästi kuohahtava loppu toimii hyvin. Keskitäyteläistä, ei ehkä mitenkään ”paasto-olutmaisen” tukevaa. Tyylipuhdas, tasapainoinen ja maukas hefeweisse ylitti odotukset, jotka eivät olleet kovin korkealla. PISTEET: 34/50

"Pikaraapaisu Itävaltaan ei tarjonnut olutmielessä ihmeitä, mutta vierailun painopiste olikin muissa touhuissa. Kolme panimovierailua tuli kuitenkin hoidettua kunnialla, ja löytyihän sieltä muutama varsin kelvollinen olutkin. Olut pyörii samoissa hinnoissa eteläisen saksan kanssa, ja marketista saisi perushuttua melko mitättömään hintaan. Ruoka on kalliimpaa. Seuraavaksi Tšekkeihin, ensin Plzen ja sitten Praha."
 

11.3.2012

München 3.2.-6.2.

"Bambergin ja Münchenin välimatka on reilut pari tuntia saksan tehokkailla raiteilla. Sänky järjestyy ilman varausta aivan rautatieaseman vierestä reilulla kympillä/yö. Kaupunkikierros voi siis alkaa. Ensimmäinen ilta kävelytti Isarjoen rantaan ja kauemmaskin, enkä oikein ehtinyt edes olutta nauttia. Lopulta jano kuitenkin voitti. Schneiderin oluttupa pullisteli väkeä lauantai-iltna, joten hetken paikkaa metsästettyäni jatkoin väljemmille vesille."

Ayinger Wirthaus
Melkein megalomaanista Hofbräuhausin oluttupaa vastapäätä on Ayingin huippupanimon huomattavasti mielenkiintoisempi hanapaikka. Hanoista löytyy koko panimon vakiotuotanto. Tynnyristä lasketaan Alkostakin tuttua Jahrhudertbieriä, johon on tietysti tartuttava. Baarimikko on hauskaa seurattavaa: höpsähtäneen oloinen kikkarapää joraa ja naurahtelee omikseen tuoppeja täyttäessään. Palvelukin oli ystävällistä. Englanninkielinen menu on oluiden nimien suhteen hämmentävä. Altbayrisch??? Dunkel on jotenkin väännetty ”Naturally Stoutiksi”.

Jahrhudertbier
Tarjoillaan savituopista, joten ulkonäöstä ei jää paljoa kerrottavaa. Näyttää se vaahtoavan kuitenkin. Tuoksussa on reilusti hiivaa, mutta myös humalien yrttisyyttä. Maltaisuus on notkeaa, pehmeää ja melko kuivan leipäistä. Lopussa hiivaisuus ja kevyt katkerointi toimivat hyvin yhteen. Ei yllä maltaisuudessa tai pehmeydessä Bambergin parhaimmiston tasolle, erittäin hyvää tämä silti on. PISTEET: 37/50

Altbairisch Dunkel
Tuttu, suodattamaton hanadunkel. Todella voimakkaasti vaahtoavaa, syvän meripihkanruskeaa ja hieman utuista. Selvästi liian kylmää. Tumman limppuinen maltaisuus hallitsee tuoksua, jossa on myös häivähdys suklaata ja selvemmin kuivahedelmäisyyttä. Ehkä pientä hiivaisuuttakin, samoin humalantuoksua. Mukavan kuivaa a maltaista, suklaisuus löytyy myös jälkimausta. Katkerohumalointi on kevyt. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja melko pehmeä, mutta turhan hiilihappoinen. PISTEET: 33/50

Päivä 2.
Suuntaan aamusta jo totuttuun tapaan puistokävelylle, johon Englishgarten lienee täällä paras paikka. Valtavassa puistoalueessa riittää koluttavaa vaikka päiväksi, ja täällä pääsee myös surffaamaan rakennetulla kestoaallolla! Biergarteneitakin on useampia, mutta ne ovat talvisin suljettuja. Aika kuluu kyllä ilman oluttakin, sillä valokuvaaminen vie huomion muualle. Klo. 13 tunnen olevani valmis takaisin kaupunkiin.

Schneider Weisse 
Tällä kertaa mahdun juuri ja juuri sisään timantinkovan vehnäolutpanimon suureen tupaan. Puheensorina on melkein huumaavaa suuressa hallissa. Vieressä istuu pöytäseurue raavaita baijerilaismiehiä polvimittaisissa lederhoseneissan ja tupsulakeissaan. Suurin osa panimon tuotteista on saatavissa, hanaversioina tällä kertaa Tap1 Meine Blond Weisse, kaikille tuttu Aventinus ja Tap7 Unser Aventinus. Tap7 on vielä testaamatta, joten siitä on hyvä lähteä liikkeelle.

TAP7 Unser Original
Samean ruskeankeltainen vehnä, vaahto on todella upean kermainen ja tiivis. Tuoksussa on reilusti ylikypsää banaania ja persikkaisuutta, hiivaisen hapahkoa marjaisuutta ja neilikkaa. Sekä tietysti tuoretta vehnäpullaa. Ilahduttavan kuiva maku on hiivaiseen tapaan hapahko ja säilyttää hyvin raikkautensa loppuun saakka. Kevyehkö suutuntuma, mutta ei mitenkään vetinen. Erittäin raikas hefeweisse, jota kelpaisi litkiä kesän lämpiminä päivinä myös Pohjanlahden rantamilla. PISTEET: 36/50

TAP 4 Meine Grünes
Uusi tuttavuus on tämäkin hieman tukevampi (6,2 %) kevät/kesäkauden luomuvehnä. Tämä tarjottiin pullosta, mutta uutuusarvo selätti hana-Aventinuksen. Lasivalinta vähän ihmetyttää, valkkarilasi ei tunnu vehnäoluelle sopivalta valinnalta. Hiivoja ei saa kertakaadolla pieneenlasiin mitenkään. Melko vaalean keltainen väri, reilusti vaahtoa ja kuohkeaa vaahtoa. Yllättävän kuivasti jyväinen jo miedosti vehnäinen tuoksu: onko tässä kausioluessa kenties normaalia vähemmän vehnää vai onko tämä luomumaltaan ominaisuus? Humalointi on ilahduttavan voimakas, selvästi kukkaiyrttinen. Moderinia otetta tässä selvästi on, vähän Hopfenweissen tapaan. Maku alkaa kuivan maltaisena ja hieman kuivahedelmäisenä, kypsempi ja makeampi banaanisuus ja neilikkainen sekä yllättäen selvästi fenkolimainen hiivan mausteisuus korostuvat vasta lopussa. Ketkeruuttakin on varsin rapeasti. Pehmeä, keskitäyteläinen ja todella raikas vehnä, joka erottuu selvästi valtavirrasta. Luomusta plussaa. PISTEET: 42/50

TAP6 Unser Aventinus
Enää en voinut vastustaa kiusausta maistaa tätä ehkä kaikkien aikojen parasta vehnäbockia hanaversiona. Onneksi 0,3 l. annos on saatavissa ja hienosta nimikkolaista tarjoiltuna. Huikean kuohkea ja pilvimäisensti kumpuileva vaahto, neste on sitä tuttua kuraviemärinsameaa tasoa. Todella voimakkaasti ylikypsien, tummien hedelmien makeanhapanta tuoksua ja vehnänisua, valtavasi hiivaisuutta. Tästä sekalaisesta sopasta voi kuvitellalöytävänsä ainakin aprikoosia ja mansikkarahkaa, hedelmäpurkkaa ja nallekarkkeja. Hedelmäisyys tuntuu vielä kertaluokkaa voimakkaammalta ja ”mädäntyneemmältä” kuin pulloversiossa. Hiivaisuus tuo pientä hapokkuutta jälkimakuun. Täyteläistä ja pelottavan pehmeästi kuohahtavaa herkkua. Voiko vehnäolut muuttua enää herkullisemmaksi? PISTEET: 43/50

Augustiner Am Dom
Kirkon kupeessa sijaitseva Augustinerin jakelupiste Andechserin luostaripanimon ravintolan vieressä. Messuhallimaista tunnelmaa poikkesin sisään, kun tilaakin on reilusti tarjolla. Näpsäköitä, baijerilaisasuisia tarjoilijoitakin täällä voi bongailla.

Hell
Tämä taitaa olla koko kaupungin suosikkijuoma? Jos tilaat Münchenissa ”yhden ouen”, on tämä kaupungin vanhimman panimon lager todennäköisesti se mitä saat. Pieninkin nakkikoppi pitää tätä valikoimissaan, tyhjiä ja tyhjeneviä pulloja ei voi olla näkemättä katukuvassa. Hanasta tarjottua tämä on kirkkaan kultaista ja pilvimäisesti vaahtoavaa. Maltaisuus on viljaista ja tuoreen leipäistä, kevyehkö humalointi yrttisen makeaa ja hieman mausteista. Keskimakeaa, hyvin pehmeää maltaan makua, loppussa tasapainottava humalan kosketus. Tähän paikallinen olutkulttuuri pitkälti kulminoituu: äärimmäisen hyvin pantua laatulagria on mukava siemailla, mutta ei tämä riemukiljahduksia aiheuta. Toki tämä on joka osa-alueella parempaa kuin yli 90% kotimaisten supermarkettien lagertarjonnasta. PISTEET: 34/50

Andechser Am Dom
Ruokailua ja lepoa, sitten takaisin kirkon kupeeseen uutta panimoa tyypittämään. Panimo on varsin kovassa maineessa, ainakin jos RB:n presentiileihin on uskominen. Paikka on tunnelmaltaan ja sisustukseltaan ”ihan jees”, muttei mitään erityisen muistettavaa.

Andechser Helles
Kirkas ja kultainen väri, tiivis vaahto lässähtää vähän. Melko reilusti heinäinen humalointi piristää tuoksua, joka on reilusti maltainen. Maltainen ja hieman makeahko, aavistuksen kermatoffeinenkin. Katkeruus on hyvin kevyttä. 4,8 % olueksi maltaisuus on todella tukevaa. Vakuuttavaa jälkeä. PISTEET: 45/50

Andechser Doppelbock
Tämän hanasta laskettavan tuplapukin takia tänne oikeastaan tulin. Koko tuoppia ei onneksi tarvitse kiskaista: puolikas on myös saatavana.  Väri on syvän rubiininpunarruskea, vaahtokukka on tiiviin kermainen. Valitettavan kylmältä tuntuu. Tuoksu on kuitenkin todella herkullinen. Viikuinaista kuivahedelmää, makeampaa arpikoosia ja hieman viinikumisuutta nojaa jykevään ja hieman siirappiseen maltaisuuteen. Hieman paahtoleipää, jopa suklaisuutta on. Hyvin maltaista ja hedelmäistä, muttei liian makeaa. Jälkimaun kevyt katkeruus on luultavasti juuri se olennainen tasapainotekijä. Pientä marjaisuuttakin tästä löydän. Alkoholin voi juuri ja juuri aistia, mutta se sekoittuu kyllä hyvin hedelmäsyyteen. Erittäin hyvä esitys tyylissään. PISTEET: 41/50

Hofbräuhaus, Platzl
Turistirystähän tämä on, mutta jotenkin petturiksi olisin itseni ehkä tuntenut jos en olisi käynyt katsomassa yhtä maailman kuuluisimmista juottoloista sisältä. Valtavan suuri halli ja väkeä on kuin pipoa, mutta ihmeesti vain paikka löytyy ja tarjoilukin toimii, sillä tuopposen saan eteeni lähes välittömästi. ”Tuoppoen” on täällä ehkä vähän kyseenalainen termi, nimittäin litra taitaa olla täällä pienin annoskoko. Orkesteri soitaa perinnemusaa melkein vieressä.

Hofbräu Original
Tuttua huttua, mutta mitäpä muuta tänne tullessaan oikein osaa tilata? Ruohoista humalointi, makeahkoa ja leipäistä maltaan tuoksua. Maultaan makeahkon maltainen lager on kevyesti katkera ja pehmeä, selvästi tuore ja laadukas. Tulipahan koettua, mutta ei tämä karnevaalimeininki ole minua varten. PISTEET: 30/50

Päivä 3.
"Viimeisenä päivänä keskityin pääasiassa muihin harrasteisiin. Kasvitieteellinen puutarha haukkasi suurimman osan päivästä, ja voin kyllä suositella visiittiä kenelle tahansa. ”Alan miehenä” pääsin ilmaiseksi sisäänkin. Yritin mennä myös Oktoberfestmuseoon, mutta se piti ovensa jostakin syystä kiinni. Aikaa jäikin sitten muutamaan oluttupavierailuun."

Paulaner Im Tal
Paulanerin tap house on vilkkaan ostoskadun varressa. Melko fiinin oloinen paikka muistuttaa ehkä enemmän ravintolaa kuin oluttupaa. Hanasta on saatavissa Paulanerin perustuotteet ja myös Kellerbier, joka takia tänne tulin.

Paulaner Original Kellerbier
Ulkonäöltään täydellinen kellerbier: houkuttelevan utuinen ja kultaisen kuultava neste koristautuu paksulla ja tiiviillä vaahtohatulla. Todella kaunis tuopillinen. Tuoksu on hyvin hiivainen ja leipäisen maltainen, mutta myös yrttistä humalaa erottuu. Hieman makeahkon leipäistä ja hiivaisen hapahkoa, hyvin kevyesti katkeraa kellerbieriä. Pehmeä ja lähes hapoton suutuntuma. Vähän munaton ehkä, mutta hyvää silti. Katkeruutta lisää, kiitos. PISTEET: 35/50

Augustiner Bräustuben
Augustinerin panimon suuri oluttupa hostellini lähellä oli vielä katsastamatta, joten sinne siis. Täällä oikeaa fiilistää, porukkaa paljon tunnelma leppoisa. Paljon panimorekvisiittaa on nähtävillä, pöydästäni avautuu lasin läpi näkymä mm. panimon vanhaan hevostalliin. Ilmeisesti paikallisjoukkueella on matsi St. Paulia vastaan, molempien faneja näkyy mahtuvan (ainakin vielä) jopa samaan pöytään. Viimeisen illan kunniaksi ajattelin syödä reissun toisen lämpimän ruoan. Kermainen sienikastike ja ”pottuknödel” maistui, eikä ruokajuomassakaan (Augustiner Edelstoff) ollut valittamista. Jälkiruoaksi sopi sitten maistaa panimon Doppelbockia.

Augustiner Maximator
Pullotettu, 7 % tuplapukki vaahtoaa todella voimakkaasti. Väri on tumman meripihkainruskea. Tummaa, siirappisen limppuista maltaisuutta makean hiivaissävytteisellä kuivahedelmäisyydellä. Ei kovin intensiivinen kuitenkaan. Suht makeaa, runsaasti rusinaisuutta ja siirappia lopua kohti tiivistyen. Todella pehmeää ja samettista, suutuntuma on keskitäyteläinen. Hyvää on, mutta ei pärjää Andechserille. PISTEET: 36/50

Der Pschorr
Viimeisenä vetona pistokeikka Der Pschorrin oluttupaan. Korkea, hallimainen tila, jossa on myös parvi. Selvästi muita modernimpi ilme, jopa hanat toimivat nappia painamalla kuin mitkäkin limukoneet. Edelhell ja Weisse laketaan sentään suoraa tynnyristä. Palvelu on todella hidasta, vaikka paikka ei ole edes täynnä.

Edelhell
Vaahtoa voimakaasti, vari on kirkkaan kultainen. Mukavasti yrttista ja tuoreen ruohoista humalaa tuoksussa, jopa pientä parfyymisuutta. Malltasta ei sitten juuri tuoksusta erotakaan, ja myös maku on yllättävän vetinen. Katkerotkin tuntuvat tuoksuun nähden vaatimattomilta. Maltaisuutta on enemmän vasta aivan jälkimaussa, joka on lopulta varsin miellyttävä, vaikkakin kevyt. Vähän vaisu esitys. PISTEET: 29/50

"München oli pitkälti sitä, mitä siltä odotinkin: laadukasta lageria saa vähän joka kulmasta, mutta todellisia helmiä saa sitten sukellella uutterammin. Schneider Weisse on ehdoton käymiskohde ja myös Ayinger Wirthaus kannattaa tsekata jos panimosta tykkää (voiko olla tykkäämättä?).  Myös Andechserin tuotteet vaikuttivat laadukkailta, joten retkeä luostaripanimolle kannattanee mahdollisuuksien mukaan harkita. Tunnelmallisin oluttupa oli mielestäni Augustiner Bräustube ja myös panimon tuotanto on tiukkaa laatua. Monet saavat varmasti myös Hofbräun hulinasta hyvän fiiliksen. Kaupoista saa samaa laatutavaraa suomalaisittain katsottuna lähes ilmaiseksi, eli myös kalsari/puistojuovoiluun on täällä hyvät saumat, mikäli tämä on sinun juttusi. Kaupungista löytyy tosin paljon nähtävää ja tehtävää myös tipattomille hetkille, joten kolmen yön pysähdys tuntui minimiltä minulle. Seuraavaksi vaihtuu maa, kun hurautan pikavisiitille Salzburgiin. Saapa nähdä, mitä viineistään enemmän tunnetulla Itävallalla on alppimaisemien lisäksi tarjottavana."

9.3.2012

Bamberg 29.2.-3.2.

Päivä 1.

"Junamatkalla Kölnistä Bambergiin maisemat vaihtelivat jyrkkäpiirteisten jokilaaksojen viiniviljelmistä suunnattomien peltoaavojen keskellä nököttäviin pikkukaupunkeihin. Bamberg on rakennettu Reignitzjoen haarojen puristukseen ja vesi virtaa läpi kaupungin historiallisen keskustan useammassa uomassa.  Maasto on mukavan kumpuilevaa ja kaikki oleellisimmat kokemukset ovat helposti kävelymatkan päässä toisistaan. Valtavan kaunista, persoonallisesti rakennettua ja ainakin tähän aikaan vuodesta rauhallista. Turisteja ei juuri näy, mikä Bruggen ryysiksen jälkeen tuntuu suoranaiselta ihmeeltä. Ja olut: se on läsnä kaikkialla. Pikkukaupungin yhdeksän panimoa ja lukuisat oluttuvat pitävät huolen, ettei juomahuolto petä. Oluenpanon perinteistä on pidetty kiinni, joten täällä ei tarvitse tärkkelyksellä jatkettua kuraa litkiä. Olutkulttuurista kiinnostuneelle Bamberg on unelmakohde, joten eipä tarvinnut pitkään arpoa liikkeellelähtöä hostelliin kirjauduttuani."

Brauerei Heller (Schlenkerla)
Reissun suunnitteluvaiheesta asti oli itsestään selvää, että ensimmäisen Bambergissa nauttimani oluen on oltava Schlenkerla Aecht Rauchbier Märzen. Kauas kantoi se viisi vuotta sitten ainejärjetön olutkerhon kokoontumisessa ensimmäistä kertaa maistettu Märzen! Enpä olisi tuolloin uskonut joskus päätyväni tänne savuoluen syntysijoille. Schlenkerlan oluttupa on suuri ja perinteiseen tyyliin puupaneloitu, koristeellinen ja siisti. Verhoissa on humalakuosi - eipä taida olla Marimekkoa. Essuasuihin pukeutuneet naistarjoilijat kantavat taukoamatta ruokaa ja juomaa pääaisassa keski-iän ylittäneelle asiakaskunnalle. Kasviksia suosivana minua huvittaa nämä saksalaiset ruokaperinteet: vieressä setä syö possua maksamakkaralla. Pitäydyn nesteissä: tarjolla on Märzen, paasto-olut Fastenbier sekä Rauchweizen.

Märzen on tuttua turvallista ja herkullista, mutta myös yllättävän erilaista suoraan suoraan tynnyristä laskettuna. Vaikuttaa selvästi kuivemmalta ja ennen kaikkea selvästi katkerammalta. Hämmästyttävän raikasta ja hedelmäistäkin, maltaisuus on äärimmäisen pyöreää ja pehmeää. Savuisuus on voimakasta, mutta ehkä vähemmän ”kinkkuista”. Jälkimaku on silti hyvinkin savuinen. Omnom!

Fastenbieriä liikkui taannoin ainakin Helsingissä, jossa onnistuin tämänkin maistamaan. Eipä kyllä harmita yhtään uusia kokemusta. Suodattamatonta, todella likaisen punaruskeaa. Tuopin pohjalle jää reilu hiivakerros. Kinkkuista savua ja tervaisuutta piisaa. Tuoretta hiivaisuutta ja selvää humalan yrttisyyttäkin. Valtavan maltaista, mutta ei juurikaan makeaa: tämä on se juttu. Katkerahko ja hieman hiivaisen nihkeä loppu. Ihmeen kepeältä ja raikkaalta tuntuu – tätä kai se tuoreus sitten teettää. Kelpaa tässä paastota.

Rauchweizen yllättää täysin: tämä on aivan selvästi parempaa näin paikanpäällä, vaikka pullosta tuleekin. Ulkonäkö hipoo täydellisyyttä, niin houkuttelevan punaruskeaa ja paksuvaahtoista tämä on. Tuoreen vehnäleivän tuoksu on huumaava, savuisuus pyysyy taustalla tässä vaiheessa. Banaanisuutta ja hyvin mausteista hiivaa, ehkä neilikkaa ja aavistus tiukkaa pippuria. Maltaan maku on aivan superlatiivisen pyöreää ja täyteläistä, jälleen yllättävän kuivaa. Lievä kuivahedelmäisyys lisää monimuotoisuutta ja savuisuus iskee kovaa vasta jälkimaussa. Jos joku sanoo löytävänsä pehmeämmän oluen kuin tämä, niin en usko.

Brauerei Fässlä
Vain muutaman korttelin päässä hostellistani on kaksi kivenkovaa panimoa oluttupineen vain kadun leveyden etäisyydellä toisistaan. Toiseen niistä, eli Fässlaan, poikkesin ensimmäisenä iltana. Suuri oluttupa jakautuu moneksi erilliseksi huoneeksi ja porukkaa on paljon liikkeellä. Tynnyristä lasketaan Golden Pilsiä ja Lagerbieriä (helles).

Golden Pils
Kirkkaan kultaista, vaahtokukka on hieno mutta lakastuu vähitellen. Melko reilusti heinäisyyttä, yrttejä ja parfyymistä humalantuoksua. Jyväisen kuivaa maltaisuutta. Pohjoisimpiin pilsein verrattuna tämä on selvästi leipäisempi, tukevampi ja siis hieman makeampi. Katkeruus on miedompaa, mutta jälkimaku on kuitenkin varsin piristävästi humalainen. Kuohkeaa ja tuoretta.  Aikaisemmin kebabluukusta nappaamani ruokahirvitys (kaikkien aikojen rasvaisin taikinarulla, sisässä tönkkösuolaista juustoa ja pinaattia) kuvottaa vielä sen verran, että en ehkä siksi saanut tästä kovin kovia kiksejä. PISTEET: 34/50

Lagerbier
Syvemmän kultaista, kirkasta, ilmavasti ja hieman saippuaisesti vaahtoavaa hellesiä. Todella tuore, leipäinen ja lähes kermatoffeisen maltainen ja aivan aavistuksen hedelmäinen tuoksi. Herkullista, mehukkaan leipäistä mallasherkkua. Pieni katkeruus lopussa piristää. Yksinkertaisuudessaan mielettämän hyvää. PISTEET: 40/50

Zwergla Dunkel
Tämä tarjotaan pullosta. Tumman meripihkainen väri, kirkasta. Mielenkiintoinen, kuivan ja hieman hapahkon paahteinen maltaan aromi, hedelmäisyyttäkin on ja ruohoisen parfyymistä humalaa. Runsaan leipäinen ja hieman hapan maku. Hieman nihkeän kuiva loppu on aavistuksen kuivahedelmäinen ja aavistuksen katkera. Mukavan maltainen dunkel. PISTEET: 33/50

 Päivä 2.

"Uusi päivä, uudet riennot. Ensin kiertelin pitkään kaupungissa. Ajauduin huomaamattani lähelle Greifenklaun panimoa, joten kipusin jyrkän mäen perille asti huomatakseni paikan olevan suljettuna koko vierailuni ajan. Jatkoin matkaani joen halkomaan kaupunginpuistoon ihmettelemään mielenkiintoista lintuelämää. Olisi pitänyt ottaa kiikarit ja Lintuopas mukaan. Nyt jäin useampi uutukainen laji tunnistamatta, enkä saanut kaikista kuviakaan. Onneksi olutpinnat ovat vähän helpompia hoidettavia, joten seuraavaksi lähdin bongaamaan Mahrs Bräun oluet."

Mahrs Bräu
Vartin kävelymatka hostellilta vie vähän vähemmän pittoreskiin kaupunginosaan. Mahrs ja Keesman ovat täällä naapureina Spezialin ja Fässlan tapaan. Mahr´silla on sisuksiltaan tuma ja perinteitä henkivä oluttupa. Seinäkello lyö ja vanha lankapuhelin pirisee. Nuori ja riuska tarjoilijatar puhuu onneksi sujuvaa englantia. Kourallinen ilmeisiä kantiksia nauttii hyvästä oluesta ja toistensa seurasta. Väkisin käy mielessä, että kyllä tällaisiin paikkoihin pitäisikin tulla nimenomaan porukalla viihtymään. No, ehkä joskus. Helles lasketaan suoraan tynnyristä. Ungespundet, perusvehnä ja kausiolut Weisse Bock tarjotaan pullosta.

Mahrs Ungespundet
Melko tumman kultaista ja sameaa, kaato synnyttää kermaisen ja hyvin paksun vaahdon. Tuoreen hiivaleipäistä ja heinäisesti humaloitua tuoksua. Maku on runsaan leipäinen, keskimakea ja aavistuksen hapahko. Maltaisuus leviää upeasti koko suuhun. Loppua kohti kuivuvassa ja kohtalaisesti katkeroituvassa jälkimaussa on selvää hiivaista nipistelyä ja viipyilevää maltaan makua. Oikein hyvää. PISTEET: 38/50

Hell
Juuri korkatun tynnyrin ensimmäisiä laskuja. Kultaista, löysän pitsisesti vaahtoavaa. Reilusti yrttisyyttä, maltaista makeutta ja jyviä. Hyvin leipäisä, keskimakea ja jälleen hieman kermatoffeeta muistuttava maku, katkeruutta on hyvin kevyesti. Suutuntuma on silkkisen pehmeä. Taattua laatua. PISTEET: 38/50

Weisse Bock
En uskaltanut olla kokeilematta, tiedä missä ja milloin tätä on seuraavan kerran mahdollista maistaa. Tummaa, colajuomaa muistuttavaa ja vaahtonsa nopeasti kadottaavaa vehnäpukkia. Voimakkaasti vehnäinen tuoksu erittää reilusti purukumimaista/viinikumimaista, ylikypsän banaanista neilikkaista hiivaisuutta. Makeaa, maltaista ja pehmeästi paahteista vehnäisyyttä ja aavistus alkoholiakin. Hiivainen ja ylikypsän hedelmäinen jälkimaku on lähestulkoon karamellisen makea. Maltaisuus on valtavaa, mutta tässä on jo makeuttakin selvästi enemmän. Hiilihappoa on melko kuohuvasti. PISTEET: 36/50

Brauerei Spezial
Toinen savuoluista tunnettu panimo on seuraavana vuorossa. Oluttupa on melko pelkistetty, seiniä koristavat sarvitrofeet ja kaakelitakka puskee lämpöä. Tynnyristä lasketaan Ungespundetes, ja savustettu Lager. Pullosta saa Märzeniä ja vehnää.

Spezial Ungespundetes
Utuista, vaalean kultaista, saippuaisen kuohkeaa vaahtoa. Hiivainen ja hyvin kuivasti jyväinen tuoksu, leipäisyys on vähäistä. Heinäisen parfyymistä humalaa mukavasti jo tuoksussa. Hyvin kuiva ja jyväisen maltainen, aavistuksen kermatoffeinen maku. Katkerot ja pieni hiivainen happamuus nappaavat upeasti kitalakeen jälkimaussa. Todella raikasta herkkua. PISTEET: 40/50

Märzen
Tynnyrissä olisi ollut kevyempää savulageria, mutta päädyin kuitenkin Märzeniin lähinnä Schlenkerlan Märzeniin verratakseni. Punertavan ruskeaa, reilusti kuohuvaa vaahtoa. Voimakaasti kinkkusavuinen, hieman tervainen ja myös aavistuksen hedelmäinen aromi. Jykevä mallaspankki on ilahduttavan kuiva ja vain hieman leipäinen. Yrttinen humalointikin pääsee savuverhon läpi jotenkin. Maltaisuus viipyilee suussa todella pitkään pehmeän savuisena. Tässäpä oli aivan erinomainen savuolut. PISTEET: 42/50

Klosterbräu
Panimo ja oluttupa ovat paraatipaikalla aivan joen rannassa. Luulin jo paikan olevan kiinni, mutta löytyihän se oikea ovi lopulta. Melko hiljaiselta vaikuttaa vielä, mutta lähes jokainen pöytä näkyy olevan varauksessa iltasella. Ilmeisesti Klosterbräu on siis suosittu ruokailupaikka. Täällä oluet lasketaan normaalista hanasta, ei tynnyristä.

Bamberger Gold Pils
Kirkasta ja saippuaisvaahtosta pilsiä. Voimakasta heinäisyyttä ja samalla vahvaa maltaan tuoksua. Kuivaa ja mukavan maltaista, melko rapeaa humalaa. Jyväisen kuiva pilsmaltaan maku viipyilee suussa yhdessä katkeroiden kanssa mukavasti. Keskitäyteläinen ja vähän kuohahtavan happoinen suutuntuma. Raikas ja varsin maukas, mutta ei mikään hop headin märkä uni. PISTEET: 33/50

Braunbier
Suodattamaton pullodunkel. Meripihkaisen värinen, melko kirkas. Kuohkea vaahto kutistuu kermaiseksi. Hieman yrttistä humalaa ja hiivaisuuden tuntua, kuivaa maltaisuutta ja kuivahedelmiä. Maku tuntuu ihmeen tyhjältä alkuun, mutta miellyttävä maltaisuus nousee lopulta ja jo tutuksi tullutta, kermaista maltaan makeuttakin alkaa löytyä. Melko pehmeää ja liukasta, mutta kyllä tämän pullotetuksi huomaa. PISTEET: 34/50   

Päivä 3.

"Pyykinpesu ja tämän kirjallisen työn päivittäminen vievät aikaa ja aamuherätyksestä huolimatta pääsen liikkeelle vasta pitkälle puolen päivän jälkeen. Suurin osa paikoista alkaa kuitenkin olla jo tsekattuna, joten viimeisenä päivänä voi ottaa löysin rantein. Alkuun harrastin pientä reippailua kaupungin jyrkillä kujilla ja pidin Fastenbierin mittaisen fiilistelysession Schlenkerlassa. Piti kokeilla myös pubimaailman tarjottavaa."

Eulenspiegel
Leppoisa pubi aivan ydinkeskustassa. Hanojakin saksalaisittain melko monta, rapiat puolenkymmentä ainakin listan perusteella. Buttenheimin St. Georgenbräu on selvästi suurimmassa roolissa, suodattamattomista on saatavana Landbier ja Keller.

St. Georgenbräu Keller
No nyt se savituoppi sitten tuli pöytään sisällään ilmeisen sameaa ja kevyelti vahtoavaa Kellerbieriä. Vähän odottelin näitä käytettäväksi oluttuvissakin, mutta rekvisiittaa näyttävät nämä perinteiset astiat niissä olevan. Hiivainen, hieman hedelmäinenkin, kuivahkoa maltaisuutta ja yrttivivahteinen humalan kosketus. Kuivaa, hyvin hiivaista tavaraa, humalointi on kohtalaisen vahva ja pureva. Tuntuu suussa vähän ohuelta ja paperiseltakin paikallisten suuruuksien jälkeen. Hiivaisuus ja katkeruus viihtyvät silti suussani mukavan pitkään. Ihan jees. PISTEET: 30/50

Brauerei Keesmann
Jälleen uusi panimotuttavuus, siis aivan Mahr´sia vastapäätä. Oluttuvassa on vaihteeksi melko vaalea yleisilme ja ensimmäistä kertaa päiviin näyttäytyvä aurinko paistaa sisään. Suurin osa pöydistä näyttää täälläkin olevan varattuna kuudesta eteenpäin, mutta tuntia ennen tilaa vielä riittää.

Sternla Lagerbier
Puolitumma, punertavan meripihkainen lager. Melko suurikuplainen vaahto. Humalointi tuntuu yrttisenä ja erikoisen parfyymisenä, tai sitten osa tästä makeasta hedelmän vivahteesta saattaa kyllä tulla hiivastakin. Keskimakeaa, kohtalaisen maltaista ja kevyelti humaloitua. Melko pehmeää, mutta jälkimaku ei huumaa parhaiden tapaan. Pieni nahkeus vaivaa. Ei huikaise kivenkovassa seurassa, mutta kyllä tämä varsin pätevä olut silti on. PISTEET: 30/50

Herren Pils
Väriltään vaalean kultainen ja vaahdoltaan ohuehko mutta kermainen. Tuoksussa on heinästä humalaa ja pehmeää maltaisuutta. Maku on aluksi melko tylsä, mutta kuiva jyväisyys tiivistyy jälkimaussa. Melkolailla peruskamaa. PISTEET: 25/50

"Löysin hostellista pari nuorta australialaista olutturistia, jotka kiertävät kaupunkia toista päivää. Mukava yhteensattuma. Kun vielä huonekavrikseni ilmaantnut Etelä-Afrikan vahvistus lisätään joukkoon, muodostimme varsin pätevän nelihenkisen iskuryhmän viimeisen Bambergin iltani varalle. Aussit halusivat käydä tsekkaamassa Schlenkerlan ja Ambräusianumin, mikä sopii minullekin. Ensimmäinen savuolutkokeilu oli etelän ihmisille mieleinen. Lähes Schlenkerlan vieressä sijaitseva Ambräusianum puolestaan tuntuu panevan huomattavasti keskinkertaisempaa olutta."

Ambräusianum
Siistissä ja viherkasveilla viihtyisäksi sisustetussa oluttuvassa panimolaitteiston laitettu hienosti näytille.  Tarjoilija puhuu sujuvaa englantia.

Hell
Hyvin sameaa, vaalean keltaista olutta. Saippuainen vaahto lässähtää vauhdilla. Hedelmäisen hiivainen ja imelä, melkein vierremäisen sokerinen maltaan tuoksu. Kevyesti heinäisyyttä pöllähtää jostain taustalta. Makeaa, jotenkin ihmeen keskenkäyneen oloista. Lopun yrttinen katkeruuskaan ei riitä nostamaan tätä kummallista lageria lentoon. PISTEET: 25/50

Dunkel
Kuohkea vaahto katoaa nopeasti utuisen meripihkanruskean oluen pinnalta. Hiivaisuutta on tuoksussa reilusti ja edellisen tapaan myös makeaa hedelmäisyyttä/parfyymisyyttä. Keskimakea ja melko ohut, lievä vierremäisyyskin taas häiritsee. Kokonaisuus ei yllä lähellekään kaupungin parhaiden panimoiden suorituksia. PISTEET: 25/50

"Nyt olen sitten saanut maistella ja haistella Bambergin olutkeitaan meininkiä henkilökohtaisesti. Jokunen mielenkiintoinen paikka jäi vielä käymättäkin, mutta pitää jättää jotakin myös tulevaisuuden varalle. Semmoinen fiilis nimittäin jäi, että tänne varmasti palaan vielä joskus. Bamberg ei ehkä tarjoa mitään mullistavaa desilitran maisteluannoksia jahtaavalle himotikkaajalle, mutta syvälle normikansaan juurtuneesta panimo- ja oluttupakulttuurista kiinnostuneelle elämysmatkaajalle se on mielestäni ihanteellinen matkakohde. Olut on keskimäärin erinomaista, halpaa ja kulissit ovat enemmän kuin kohdallaan. Suosittelen lämpimästi kaikille! Seuraavaksi suuntaan valtavien oluttupien ja biergarteneiden kaupunkiin, jossa myös maailman ylivoimaisesti suurin olutfestivaali vuosittain järjestetään. Varmaan jo hoksasittekin, että raiteet vievät kohti Münchenia."

3.3.2012

Antwerpenista Kölniin 24.2.-28.2.

Antwerpen 26.2.
 
"Kosketus Antwerpeniin jää tällä erää puolen päivän mittaiseksi, mutta tarkoitus olikin lähinnä morjestaa kaupungissa asuvaa kaveria. Sehän hoituu tietysti parhaiten hyvän oluen äärellä; kaverikin on olutmiehiä. Pari tuttua paikkaa ja yksi uusi helmi tuli tsekattua. Kulminator oli valitettavasti kiinni."

´t Paters Vaetje
Tämä pakallistenkin suosima olutravintola sijaitsee aivan katedraalin kyljessä. Valikoima ei ollut aivan niin hyvä kuin muistelin, mutta hanasta laskettu Karmeliet maistui kyllä hyvin. Testasin myös yhden uuden oluen:

Moeder Overste Tripel
Rusehtavan oranssi ja hyvin samea tripel. Hyvin kuohkea belgivaahto. Hedelmäinen ja hieman parfyyminen tuoksu, hieman nelikkaista hiivaisuutta. Kuiva ja hieman happaman hiivainen maku ei tarjoile yllätyksiä ja on melko ohutkin. Lopussa tuntuu pientä katkeruutta. Vetisyys vaivaa silti. 29/50

Oud Arsenal
Toinen paikallisten suosima, hyvin tiivistunnelmainen kuppila. Menu on varsin laaja ja osittain mielenkiintoinenkin. Myös happamia oluita on tarjolla.

Trubadour Magma
Utuisen punaoranssia barley winea, keskikokoinen vaahto on erittäin kermainen. Runsaasti rusinan ja aprikoosin kaltaista kuivahedelmän tuoksua, karamellia ja pientä yrttisyyttä. Yksiulotteista, sokerisen makeaa lientä, jossa maltaan mausta ei ole juuri tietoakaan ja alkoholikin paistaa läpi. Lopussa kuivempaa hedelmäistyyttä ja höyhenenkevyttä humalointia. Öljyisen liukas ja sokerinen suutuntuma. Eipä oikein vakuuta. Parasta ennen –päiväys oli näköjää umpeutunut muutamia päiviä aikaisemmin, mutta yleensähän se ei belgioluissa (näin vahvoissa varsinkaan) välttämättä tarkoita juuri mitään. PISTEET: 27/50

´t Antwaerps Bierhuyske
Tästä paikasta minulla ei ollut hajuakaan, mutta satuin kävelemään ohi marktin lähellä pyöriessäni ja poikkesin sisään. Kannattipa poiketa, tämä Bierhuyske nimittäin paljastui todelliseksi laatupaikaksi. Tuore paikka sekä iältään (perustettu pari vuotta sitten) ja ilmeeltään, humalaköynnökset kiertelevät houkuttelevasti katossa. Säihkyviksi kiillotettujen olutlasien rivistöt täyttävät baaritiskin takaustan. Oluita on mistä valita: yli 200. Hanojakin on kymmenen, joista yksi on käsikäyttöinen ”beer engine”. Käsipumpussa on joku Boon Mariage Parfait Gueuzen pohjalta tehty erikoislamic, yhdestä hanasta valuu Struisen Pannepot Reservaa. Timanttisen kova on myös pullo-oluiden valikoima, jossa pelkästään Struisen tuotoksia on 15 kpl ja lambicejakin kylmäkaapillinen. Todella hyvää palveluakin saan, myyjätär näyttää oikeasti kiinnostuvan tästä blogitouhustani. Laadun huomioiden ei ole ihme, että paikallisia oluenystäviä pyörii paikalla: olutravintola Wagstukin perustaja käy tervehtimässä suomalaista oluthörhöä. Onnea ja menestystä paikalle, jatkakaa samaa rataa!

Struise Tsjeeses 2010
Pari vuotta kypsynyt Tsjeeses vaikutti tarpeeksi kiinnostavalta. Rusehtavan meripihkaista olutta, vaahto on paksu ja tiivis. Hyvin kypsän persikkainen ja luumuinen, karamellinen ja lievästi yrttimausteinen tuoksu. Hyvin täyteläistä ja maltaistakin, hieman siirappista ja krokanttisen karamellista. Yllättävän raikasta hedelmäisyyttä tämä tarjoilee vielä näin ikääntyneenäkin. Makeaahan tämä on, mutta ihmeen vähän sokerista. Jälkimaussa tuntuu vielä pientä kevyttä humalointia ja alkoholin hipaisu. Hyvin täyteläinen ja pehmeä paketti, johon hiivaisuus tuo pientä nihkeyttä. Tykkäsin kyllä. PISTEET: 40/50

Boon? Mariage Parfait? Versio?
Paljon kysymysmerkkjä jäi leijailemaan tämän käsipumpusta lasketun lambicin ympärille. Tosiaankin joku erikoisempi versio: pohjana Boon Mariage Parfait Gueuze ja alkoholiakin kuulemma peräti 9,5 %. Tunnistaako joku tarkemmin? Melko kirkasta, aamukusenkeltaista lambicia, käsittely saa aikaan nopeasti katoavan vaahdon. Alussa hämmästyttää voimakas parfyymisyys, joka hetken tutkiskelun jälkeen muuttuu karviasmarjaiseen ja rypäleiseen suuntaan. Mustaherukanlhteä muistuttava tuoksu aromi säilyy kuitenkin. Hapanta greippisyyttä riittää, samoin voimakkaasti puumaista kuivuutta ja nahkaista brettaa. Pippurista tiukkuuttakin tässä jopa on. Maku alkaa yllättävän makeana, mikä saattaa osittain johtua normaalia korkeammasta alkoholimäärästä ja/tai maltaiden määrästä. Loppua kohti kuiva ja nahkea puumaisuus yltyy muikeisiin mittoihin jääden viipyilemään limakalvoille. Todella yllättävä löytö Belgianmatkan viimemetreillä. PISTEET: 37/50

Köln 27.2.-29.2.


"Rankkoja nämä siirtymät yöaikaan. Tuli jo junaakin karumpaa liikuntamuotoa kokeiltua, kun avulias konnari heitti blogistin autollaan Belgian ja Saksan rajalle pois tuppukylän suljetulta asemalta odottelemasta. Aamuöinen kävely nukkuvan Aachenin juna-asemalle ilman karttaa ja melko hataran ohjeistuksen saattelemana ei varmasti heti unohdu ihan heti. Onneksi asema löytyi lopulta helposti, mutta nukkumisesta ei tullut mitään sen paremmin asemalla kun junassakaan. Kölnissä olin jo ennen kukonlaulua, eikä mikään paikka ollut auki. Luovaa nukkumista vähän missä sattuu tuli kokeiltua – kehnolla menestyksessä. Hostelliin päästyäni oli pakko ottaa unta ja herätin itseni vasta iltapäivällä katselemaan kaupunkia. Kölsch: täältä tullaan!"

Brauerei Päfggen
Päfggen taitaa olla kölschpanimoita sieltä perinteisimmästä päästä, joten täältä on hyvä aloittaa tutustuminen tähän harvemmin kotosuomessa tavattavaan tyyliin. Kölsch on siis alueelle tyypillistä, vaaleaa ja kohtalaisen humaloitua pintahiivaolutta, joka alhaisesta käymislämpötilasta johtuen on makupaletiltaan enemmän lagerin kaltainen. Iltapäivästä Päfggenillä ei lisäkseni taida olla kuin paikallisia ja suurin osa näyttäisi tuntevan toisensa. Keski-ikäkin taitaa huidella reippaasti yli  50:ssä. Paikka on iso ja henkilökuntaa kuin pipoa, suurin osa näyttää lukevan lehtiä. Ehkä täällä on illalla vilkkaampaa. Läppärin kaiveleminen aiheuttaa vaihteeksi ihmetysä, tarjoilijakin käy jotain olan takana hihittelmässä – saksaksi tietenkin. Osittainen kielimuuri ei onneksi ole este asioinnille: maistelusalin puolelle istuessa olut tulee pöytään pyytämättä, samoin täydennys heti edellisen tyhjennyttyä. Tarjoilija pitää tukkimiehen kirjanpitoa tuopinalusella, lopussa maksetaan. Täytyy vain hoksata jättää lasiin tavaraa, muuten uusi tulee automaatisesti tilalle. Hintaa 2 dl lasillisella on 1,5 €. Tulin uusiksi toisena päivänä.

Päfggen Kölsch
Painovoima hoitaa kullankeltaisen nesteen tynnyristä naurettavaan pieneen sylinterilasiin. Kermaista vaahtoa syntyy runsaasti. Konstailemattoman viljaisessa tuoksussa on melko reilusti heinäistä humalaa ja hiivaisuutta, sekä aavistus hedelmää. Hyvin kuiva, mutta mukavan maltainen maku, katkeroita on kohtalaisesti mutta melko tasapainoisesti jälkimaussa. Käytännössä hiilihapoton, pehmeä ja maltaisen liukas suutuntuma. Ensimmäinen lasillinen oli tynnyrin viimeinen veto ja selvästi hiivaisempi kuin juuri korkatussa, joka on pehmeämpi joka kantilta. Miellyttävää ja kevyttä olutta, mutta ei todellakaan mitään extremeä. PISTEET: 35/50

Biermuseum
Kävely vanhaankaupunkiin Reinin rannalle illan pimetessä. Lähellä jokea sijaitsee kaupungin ilmeisesti laajinta hanavalikoimaa pyörittävä Biermuseum. Hanoja on 18 kpl, joista yksi tyhjänä tällä hetkellä. Enimmäkseen vähäemmän innovatiivista saksalaista tavaraa, mutta mm. Schlenkerlan Urbockia saa, samoin jotain 24% Eisbockia (en uskalla yhtyä tähän, sori) ja Mönchshofin Delicator-tuplapukkia. Guinness ja Leffe: nämä kertovat paljon ”eksoottisempien” oluiden valikoimasta. Olen baarin ainoa asiakas taas vaihteeksi, onneksi loppupuolella vierailua edes muutama tyyppi tulee sisään. Hirveä listapopitus soi taukoamatta ja liian lujaa, mutta muuten kellarimainen paikka toimii ihan mukavana miljöönä maisteluun.

Sion Kölsch
Tämä hanakölsch on ehkä hieman vaaleampaa kuin Päfggenin tuote. normaalin hanakäsittelyn jälkeen oluen pinalle muodostuu ohut ja osittain katoava kerros pitsistä vaahtoa. Tuoksu on hieman makeamman maltainen, enemmän leipäinen kuin jyväinen. Hiilihappo nostaa yrttisen ruohoista humalantuoksua esille. Maku on puhtaan ja hieman makean maltainen ja aivan aavistuksen kuivasti hedemäinen, jälkimaussa katkero kuivattaa hieman suuta. Maltaisuutta on sopivan pyöreästi. Kevyt hiilihappoisuus tuo ryhtiä. Mukavan tasapainoinen kölsch. PISTEET: 32/50

Mönchshoff Delicator
Hetken piti vääntää kysymyksiä Delicatorin panijasta kun en sitä heti itse muistanut. Maahanmuuttajabaarimikko tuntuu ”osaavan” englantia vain vähän paremmin kuin minä saksaa, eli eipä juuri nimeksikään. ”Who make?” oikein hitaasti lausuttuna oli taikasana. Tuttu panimohan sieltä takaa paljastui sitten. Meripihkanruskeaa, melko voimakkaan pitsisesti vaahtoavaa tavaraa. Limppuista ja aavistuksen rukiista, rusinaisen hedelmäistä ja hieman nallekarkkimaista tuoksuttelua. Jotain tiukkaa liuotinmaisuutta meinaa puskea läpi, mikä vähän ihmetyttää. Perusmaku on muuten melko miellyttävä, hieman hapahkon limppuinen ja aavistuksen paahteinen. Jälkimassa on oikein mukavaa kuivahedelmäisyyttä ja butterscotchiin viittaavaa karamellisuutta. Vähän täytyy vähän ihmetellä rungon köykäisyyttä. PISTEET:  33/50

Malzmühle Brauerei Schwartz
Tämä panimoravintola (nimi meinaa mallasmyllyä) sijaitsee melkein Biermuseumin vieressä. Kokoa riittää laajalle alalle ja kahteen kerrokseen asti ja porukkaakin riittää maanantai-iltana. Panimon Mühlen Kölsch on tuttu Ruoholahden One Pintista, jossa maistoin ja tykkäilin tätä taannoin kölsch-teemaviikoilla.  Nälkäkin alkoi jo vaivata, joten tilasin näköjään reilumman kimpaleen goudaa ja kaveriksi mahtavan tuoretta ruissämpylää maalaisvoilla. Kyllä loppasuun kelpaa taas! (Uusintavisiitti seurasi toisena päivänä)

Mühlen Kölsch
Upeaa, lähes hohtavan kultaista kölschiä koristaa kuohkean pitsinen vaahto. Tuoksussa muistiani mukaillen melko reilusti yrttistä humalaa ja jyväistä maltaisuutta. Melko kuivaa ja jyväistä, mutta aavistuksen keksistä maltaisuutta. Tuoreuden voi aistia, näin mehukkaana kevyt olut ei kauaa säily. Jälkimaussa on mukavasti nipistelevää katkeruuuta. Tämä taisi Pintissä testatuista kölscheistä maistua parhaiten ja näin paikanpäällä tämä toimii vielä paremmin. Tässä on juuri sitä humaloinnin raikkautta ja tuoretta maltaisuutta, mitä tämän tyylin sessio-oluelta kaipaan. Siksipä naurettava annoskoko ihmetyttää: eikö tätä voisi ihan reilusti tuoda kunnon tuopillisen kerralla? Aika hauska ja asiakkaan roolia ehkä enemmän kunnioittava systeemi tämä tavallaan kuitenkin on, joten nautitaan nyt kun tarjoilu pelaa ja olut on erittäin hyvää. PISTEET: 36/50

"Kävelin hostellille maisemareittejä muutamaankin kertaa Reinin ylittäen ja yhden kölschin mentävä jano pääsi syntymään. Onneksi hostellin respa myy Gaffel Kölschiä pullotettuna halpaan hintaan."

Gaffel Kölsch
Tämä on varsin keltainen väriltään, saippuainen vaahto kutistuu pitsiseksi kerrokseksi piakkoin. Jo tuttuun tapaan maussa on selvää viljaista leipäisyyttä, jyviä ja yrttistä katkeruutta. Hedelmäisyys on tässä melko vähäistä. Erot oluiden välillä ovat kuitenkin varsin pieniä. Tässä katkerohumalointi tuntuu ehkä purevimmalta, mutta samaan aikaan myös hieman metalliselta. Samalla jälkimaussa on havaittavissa selvää pahvista tunkkaisuutta. Pullottaminen tuskin parantaa näiden makua yhtään. PISTEET: 28/50 635311

Päivä 2.
"Aamupäivästä kävelin kasvitieteelliseen puutarhaan, jossa sain monta tuntia kulumaan helposti tuhnusateisesta säästä huolimatta. Teekasvinäyttely oli erityisen hieno ja mielenkiintoista elukkaakin vilisteli ulko-osastolla. Syömisten jälkeen suuntasin täysin vastakkaiseen suuntaan kaupunkia päiväoluelle."

Brauhaus Reissdorf
Kölschin kaipuu kävelytti vähän kauemmas keskustan vilinästä Reissdorfin panimon hanapaikkaan. Lounasaika on jo takanapäin, joten melko yksin täällä saa taas juomansa nauttia. Mahtuisi tänne muitakin, kohtuullisen suuri paikka tämä nimittäin on. Pitkän baaritiskin katteena on ilmeisesti vanhan mäskäyskattilan kansi ja muutakin kuparirekvisiittaa. Radio pauhaa taas yllättävän kovaa valmiiksi jauhettua tusinapoppia. MIKSI?

Reissdorf Kölsch
Kölsch on melko vaalean kullankeltainen ja upean vaahtoava. Leipäistä mallasta on enemmän kuin rutikuivaa jyvää, hedelmäisyys on marginaalista. Humaloinnissa on ehkä aavistus parfyymisyyttä. Maku on kuivempi kuin odotin ja katkeruus tuntuu kohtalaisen voimakkaana. Jälkimaku jää melko tyhjäksi, vaikka eivätkä nämä mitään runsaudensarvia ole muutenkaan. PISTEET: 31/50 636313

Früh Am Dom

Frühin kölschille omistettu, valtava oluttupa aivan tuomiokirkon vieressä. Ensivaikutelma paikasta on perätinegatiivinen, kun läppärin kaivelu aiheuttaa ensin jupinaa selän takana ja pian ihan suoraan päin naamaa. Äänensävy onneksi lientyy kun tarjoiliani huomaa minut ulkkikseksi, mutta silti pyydetään pitämään loruiluni lyhyenä. Koneita ei kuulemma yleensä sallita. Tilaahan tässä tyhjässä pöydässä olisi vaikka tanssiksi pistää, mutta kunnioitan talon tapoja pistämällä läppärin laukkuun. Kostoksi kaivan kuitenkin rakkaan ruutuvihkoni esille, tätä tuskin voivat kieltää. Vai pitääkö tässä kohta alkaa savitaululle raapustelemaan blogimerkintää? Olutvirta pöytääni ei onneksi ehdy, joten päästään itse asiaan.

Früh Kölsch
Melko vaalean kultaista olutta, vaahtokukka on tiivis. Melko yrttistä humalaa on reilusti tuoksussa. Maltaisuus on kuivaa ja rapeaa, hyvin pehmeää ja raikasta. Katkeroita melko hillitysti. Tässä toteutuu nyt hienosti saksalainen keittotaito maltaisuuden osalta, sillä ihailtavan pitkään kevyt maltaisuus kantaa pehmeänä ja maukkaana. Balsamia loukatun blogistin haavoille. PISTEET: 36/50

"Nimettömämmissä paikoissa kävin testaamassa vielä kaksi yleisesti myytävää Kölschiä."

Gilden Kölsch
Vaahto on löysää saippuahöttöä ja hiipuu vähitellen.Vilajanen ja leipäinen tuoksu, humalaa on ihmeen niukasti. Makeamman puoleinen maku, hieman jopa hunajaista, ei juurikaan hedelmäisyyttä. Keskikatkeraa ja jyväistä jälkimakua. Selvästi ontompi edelliseen verrattuna. PISTEET: 29/50

Dom Kölsch
Tämän oluen vaahto katoaa lähes täysin. Tuoksu on jokseenkin yrttisen humalainen ja jyväinen, myös hedelmäisyyttä on selvästi. Katkerointi tutuu yllättäen jopa vähän metalliselta. Varisin hyvää tavaraa silti, vaikuttaa melko tuoreeltakin. Ehkä aavistus tunkkaisuutta on kuitenkin jälkimaussa, mikä verottaa vähän pisteitä. PISTEET: 29/50

"Kokonaisuutena Köln yllätti positiivisesti. Olut on keskimäärin hyvää ja tuoretta, eikä kulisseissakaan ole valittamista. Perinteiset oluttuvat ja hauska tarjoilusysteemi tuovat oman lisänsä tunnelmaan. Varsinaisesti ei silti harmita lähteä eteenpäin, kun suunta on kohti etelää ja reissun ehkä odotetuinta etappia: legendaarista BAMBERGIA! Holy smoke!"