31.1.2012

Plevnan Pispalan Portteri


Mielenkiintoinen portteri (5,6 %) Tampereelta sopinee jo edellistä paremmin arktisiin olosuhteisiin. Olut on pantu Olutravintola Pikkulinnun 11 v. juhlaolueksi. Valmistuksessa on käytetty neljää viljaa, ohran lisäksi siis vehnää, kauraa ja ruista. Mukana on myös turpeella savustettua viskimallasta.

Mustaa portteria komistaa ruskettunut, kermaisen pienikuplainen vaahtokerros. Kylmää on taas, mutta tuoksua löytyy silti ilahduttavasti. Selvästi tervaista savun aromia, tummaa suklaata ja melko reilusti myös makeahkoa hedelmäisyyttä. Selvästi samoja elementtejä kuin De Molenin Rook & Vuur-chilioluessa, johon olen tykästynyt. Chilin poltetta tamperelaisesta ei sentään löydy, ja hedelmäisyyskin lienee humaloinni ja ehkä hiivan ansiota. Hieman ruislimppuisen hapahkoa maltaisuutta on vahvuuteen nähden tukevasti. Viskimaltaan kanssa on maltettu pysyä kohtuudessa, ja tervainen turpeen maku sulautuu loistavasti tummaan suklaaseen ja tummalle oluelle yllättävän pirteään hedelmänektariin. Humalointi on melko kevyt, mutta jälkimaussa riittävästi maltaan makeutta tasapainottava. Juotavuus säilyy erittäin hyvänä keskitäyteläisen ja kuohkean tuoreen suutuntuman ansiosta, joskin hiilihappoa on ehkä hieman enemmän kuin olisi tarpeen. Ryhdikäs ja mielenkiintoinen portteri, jota joisi mielellään toisenkin. PISTEET: 37/50

Stallhagen IPA

Alkoihinkin saapuva Stallhagen IPA on saatavilla Oulussa myös hanatuotteena, Leskisessä tietysti. Kotimaista IPAa täytyi lähteä testaamaan hyytävästä ilmanalasta huolimatta. Jospa IPA toisi talveen vaihteeksi vähän eteläisempää eksotiikkaa viikonlopun hihtovaelluksen jälkeen.

Varsin tumma, kuparisen meripihkainen IPA. Vaahto on ohuehko, mutta mukavan kermainen. Tarjoilu on melko kylmä, mikä flunssan jälkimainingeissa vaikeuttaa tuoksun hahmottamista. Humalointi ei tunnu kovin voimakkaalta. Viinikumimaisen, hieman mansikkaisen makea hedelmäisyys tuntuu olevan päällimmäisenä. Yrttisyyttä erottuu myös. Puhdas ja kuiva, hieman paahteisen keksinen pale ale mallas on pohjalla, tummahkoa karamellia on kevyelti lähinnä jälkimaussa. Hieman rusinaista hedelmäisyyttäkin ehkä.  Lämmetessä karamellisuus lisääntyy, samoin mansikkainen hedelmäisyys. Katkeroita on ihan jämäkästi, mutta ote on vähän karkea ja hiomattoman oloinen. Jälkimaun kuivakka meino on kuitenkin melko miellyttävä lievässä pihkaisuudessaan. Myös pientä pähkinäisyyttä yrittää nousta humaloinnin takaa esille. Suutuntuma jää on vähän valjuksi ja jälkimaussa ehkä aavistuksen ohueksikin, mutta koostumus on sinänsä melko kuohkea. Kohtuullinen IPA-tulkinta Ahvenanmaalta, mutta kovin kovaa tämä ei nyt iske. Kesäisen lämmin patio olisi varmasti otollisempi nautintaolosuhde. PISTEET: 32/50

20.1.2012

Kotiolutta lasissa: Utsjoen elinkautinen

Perjantain ratoksi kirjoittelen vaihteeksi omista kokkailuistani. Utsjoen elinkautinen on graduohaajalleni pantu erä, ja näistä opiskelu/työkuvioista tulee oluelle nimikin. Olutta kalamieheltä kalamiehelle tjsp. Joka tapauksessa, oluen vaiheista voi lueskella arkistoista marraskuulta ja toistamiseen joulukuulta. Paahteinen ja makeakin olut on kai tyyliltaan lähinnä stout tai porter. Potkua löytyy n. 7,5 % ja katkeroitakin ~58 IBU. Olut on saanut kypsyä pullossa kohta kuukauden, joten potentiaali alkaa luultavasti olla esillä. Pikaisen maistiaisen otin edelisen vuoden viimeisinä tunteina, mutta lasin kiertäessä en mitään muistiinpanoja ehtinyt tehdä. Lupaavalta kuitenkin vaikutti jo silloin, se tuli useamman maistajan suulla todettua.

Olut on väriltään lähes musta. Kuohkea ja beigen värinen vaahto kutistuu kermaisen pitsiseksi ja hyvin kestäväksi kerrokseksi tumman nesteen pinnalle. Tuoksu on tukevasti maltainen, jokseenkin limppuisen leipäinen ja suklaisen paahteinen. Brittihumalien yrttisyys pysyy taustalla, mutta kyllä sen havaitsee. Maku on pitkälti samaa kuin tuoksukin. Makean leipäinen maltaisuus hallitsee, mutta mukana on nyt selvemmin myös tummaa karamallia ja runsaasti kypsän tummaa hedelmäisyyttä. Ehkä myös aavistus raikkaampaa aprikoosia, mahdollisesti humalista tai hedelmäisyydestään tunnetun hiivakannan ansiosta. Loppua kohti limpunkuorinen paahteisiuus lisääntyy ja hieman maitsokerista suklaata on jopa reippaasti. Jälkimakussa pehmeä katkeruus nousee mukavasti esille kuivattaen sopivasti makeampia maltaan sävyjä. Suklainen paahteisuus ja hedelmäisyys jäävät mukavasti viipyilemään suuhun. Alkoholi kätkeytyy tehokkaasti. Paksu, täyteläisen maltainen suutuntuma on kuohkeasti hiilihappoinen, samettisen liukas ja vielä tuoreen oloinen. Kypsytyspotentiaalia riittänee vuosiksi eteenpäin. Oikein miellyttävän oloinen, maltainen olut. Sen verran tyytyväinen täytyy olla, että mielelläni pitäisin tämän satsin itsekin. Toiaalta on mukava pistää onnistunut olut eteenpäin.

17.1.2012

Kotiolutta lasissa: Mt. Rusko Dark Ale

Tänään maistettavana on vaihteeksi kotikeittoön hedelmiä, vaikka tästä oluesta en aikaisemmin ole juuri juttua blogissa heittänyt. Mt. Rusko Dark Ale, tai oululaisittain Ruskotunturin Tumma, on ensimmäinen yritelmäni (ah, niin muodikaasta) Black IPAsta tai Cascadian Dark Alesta, ihan miten vain. Nimensä olut sai Kaskadivuorten kotoisemmasta vastineesta, eli Ruskon kaatopaikkakukkulasta (taitaa olla Oulun korkein mäki, suunnittelevat laskettelurinnettäkin sinne). Oluen makumaailmassa on toivottavasti samaa intensiteettiä kuin rakkaassa kaatopaikassamme, mutta toivottavasti vähän "hiotummassa" muodossa. IPA:ksi kevyehkö mallasrunko (OG 1.065) koostuu valtaosin pale ale-maltaasta. Lisksi käytin kahta karamellimallasta ja luonteen vuoksi ruismallasta. Tumma väri ja paahteisempi mallasaromi tulee suklaamaltaasta ja vielä paahteisemmassta Carafa II -maltaasta. Katkerohumaloinnin tein Chinookilla ja aromipuolella on Chinookin lisäksi ikisuosikkiani Cascadea sekä uunituoretta (se muodikkuus...) uusiseelantilaista Wai-Itia. Panimourani toistaiseksi röyhkeimmän kuivahumaloinnin toteutin samoilla lajikkeilla. Kaikenkaikkiaan katkeroita pitäisi löytyä 64 IBU:n verran, mikäli Beer Smithiä on uskominen. Hiivana käytin SafAle US-05:tä, jonka kanssa olen viimeaikoina jäänyt jostakin ihmeen syystä saanut varsin alhaisia käymisprosentteja. Nytkin jäätiin melko selvästi odotettua korkeampiin loppuominaispainoihin. Alkoholia syntyi pullokypsytyksen jälkeen arviolta 6,2 %. Enempää voltteja en kaipaisikaan, mutta toivottavasti olut ei jäänyt liian makeaksi. Kohtahan tuo selviää. Olut on nyt kypsynyt pullossa viikon verran eli sopivasti perinteiseen ensitestiin.

Ulkonäkö lupailee hyvää. Hyvin tumman ruskea, juuri ja juuri läpinäkyvä olut kaatuu lasiin kermaisen ja hyvin pitsisen vaahdon saattellemana. Hiilihappoja tuntuisi olevan ja kypsyminen on siis päässyt vauhtiin. Tuoksu on humaloitu, mutta ei niin räväkkä kuin odottelin. Siitä erottuu sitruksisuutta sekä makeampaa applesiinia ja hedelmäkarkkeja, ehkä vähän pihkaakin. Melko lämpimässä oluessa esiinty myös jotakin minttuun tai eukalyptukseen vivahtavaa mausteisuutta. Maltaisuus ei tuoksussa ole kovin voimakasta, mutta rukiin mausteisen aromin luulen tuntevani. Paahteisuus tulee esiin hieman hiiltynyttä leipää muistuttavana. Maku on melko runsaan maltainen ja hieman hapahkon ruislimppuinen. Paahteisuus on melko kuivaa, selvästi paahtunutta leivänkuorta muistuttavaa ja erityisesti jälkimaussa myös suklaista. Karamellisuutta en juuri havaitse ja mallasrungossa painopiste olikin muualla. Pelkäämääni makeutta ei ole juurikaan ja jälkimaku on jopa yllättävän kuiva korkeaksi jäänyt loppuominaispaino huomioiden. Kohtainen katkeruus kuivattaa loppuvetoa lisää, mutta ei tästä(kään) mitään varsinaista katkeropommia tullut. Hiivaista karheutta on toisaalta melko runsaasti merkkinä keskeneräisestä kypsymisestä, joten eiköhän humalointi pomppaa selvemmin esille muutaman viikon kypsymisen jälkeen. Suutuntuma on jo tässä vaiheessa melko kuohkea ja pehmeä. Eiköhän tästä hyvä olut tule, mutta tuskin ihan napakymppi. Ei vain tunnu tuo humalointi juuri koskaan olevan ihan sitä mitä siltä odottaa.

16.1.2012

BrewDog Abstrakt AB:07


Vuoroin vieraissa: jokunen aika sitten maistettiin kaverin kätköistä Abstrakt-sarjan jämäkän kakkososan, kaiveltiin nyt meikäläisen kaapista AB:07 kolmea janoista ilahduttamaan. AB:07 on tyyliltään kai lähinnä skottilainen wee heavy. Kyspsyttelyssä on hyödynnetty whiskytynnyriä ja alkoholia on sarjan muiden oluiden tavoin tanakasti (12,5 %). Koska skottioluet yleensä maistuvat, ovat odotuksen varsin korkealla.

AB:07 on jokseen colanruskea väriltään, eikä kolmeen annokseen kaadettuna vaahtoa muodostu kuin ohuen rinkulan verran. Tuoksu on intensiivisen kermatoffeinen, rusinaisen ja luumuisen kuivahedelmäinen ja hieman marjaisena alkoholisuutena. Erikoisempana yksityiskohtana löydän tästä karvasmantelia. Puukypsytys tulee sekin varsin selvästi esiin vaniljaisuutena ja (yllätys) hentona ja makeahkona viskisyytenä. Varsin suoraviivaisen makea, toffeinen ja kauttaaltaan marjainen ja alkoholinenkin maku tuntuu alkuun selvältä pettymykseltä lupaavan tuoksun jälkeen. Onneksi kuivahedelmät ja kuivakka puumaisuus tulevat taas jälkimaussa paremmin esille. Katkeroita on vain kevyesti, mutta eipä niitä tästä genrestä yleensä enempää löydäkään. Täyteläisen siirappinen ja matalahiilihappoinen, hieman alkoholin polttama suutuntuma on ehkä vähän lähmäinen ja nihkeä. Ei aivan täysin vakuuta, mutta melko miellyttävä vahva olut kuitenkin. Pullollinen olisi kyllä liikaa yksin imettäväksi. PISTEET: 32/50

11.1.2012

Stone 15th Anniversary Escondidian Imperial Black IPA


Todella mielenkiintoinen Stonen juhlaolut vie uudehkon oluttyylin, Black IPA:n (tai Cascadian Dark Alen, joka on mielstäni kuvaavampi ja käytän siis jatkossa sitä), toiseen ulottuvuuteen pakkaamalla mallasta mukaan sen verran runsaasti, että alkoholiakin on syntynyt 10,8%:n verran. Kiinnostusta lisää entisestään se, että pullotin eilen ensimmäisen yritelmäni Cascadian Dark Ale:sta. Omani tosin on ~6,2% vahvuisena lähtökohdiltaan varsin erilainen tähän verrattuna. Huhujen perusteella tässä Stonen tuotoksessa pitäisi kuitenkin olla yksi tyylisuunnan malliesimerkkejä.

Ölyisenä lasiin kaatuva olut on juuri niin musta kuin olla voi. Ohuehko, kermaisen pitsinen vaahto on sekin saanut beigeä väriä. Humalaa löytyy taas kukkurakaupalla, tällä kertaa aromi on hieman kiperämmän pihkaista ja yrttistä sorttia, mutta makeamman persikkaista hedelmää tässäkin on taustalla. Maltaisuus on tuoksussa harvinaisen massiivisena mukana, kuivakka paahteisuus muistuttaa lähinnä palanutta limpunkuorta ja hieman vaaleapaahtoista kahvia ja lakritsaistakin. Paahde sekoittuu hienosti makeampaan karamellisuuteen oluen lämmetessä. Muistuttaa selvästi kevyemmän pään imperial stouteja, mutta makea kuivahedelmäisyys on tässä marginaalista. Jykevästi maltaisessa maussa karamellinen makeus pysyy taustalla rehellisen ohraisuuden hallitessa, voimakas paahteisuus kääntyy hieman suolaiseen suuntaan. Jälkimaussa on kuitenkin se muikea karamellin sävy, jota kaipaan voimakasta katkeruutta tasapainottamaan. Vahvuuteen nähden hyvin kuiva jälkimaku on nautinnollisen katkera, hienosti on humalien hedelmäistä makua saatu säilymään myöhäisiin vaiheisiin saakka. Kuivahumalointi lienee ollut melko röyhkeä. Paksu, silkkisen pehmeä suutuntuma kuljettaa makunautintoa kauniisti alusta katkeraan loppuun. Kokonaisuus tuntuu todella hiotulta, rohkealta ja ryhdikkäältä. Vakuuttavimpia juomiani oluita pitkään aikaan, en keksi tästä oikeastaan mitään huomautettavaa. PISTEET: 43/50

Stone Oaked Arrogant Bastard


Seuraava Stone maistettavana, tällä kertaa maineikkaan Arrogant Bastard-alen (7,2 %) tynnyrikypsytetty versio.

Kauniin kirkas, syvän punaruskean värinen olut. Vaahto on edellisen tapaan harvahko, mutta mukavan pitsinen. Tuoksun voimakas, eksoottisen makea humalointi muisttaa sekin IPA:a, muuta tässä karamellinen maltaisuus kantautuu nenään selvästi vahvempana. Maku on alkaa karamellisen maltaisena ja hieman rusinaisena, mutta nämä maut peittyvät pian valtaisan katkerovyörytyksen alle. Humalien todellakin tuntee hyökkäävän yhtenä aaltona limakalvoille, mikä on kyllä hauska ja hop headille nautittava tunne. Jälkimaussa rusinaisuus, tumma karamelli ja tiukka tammisuus nousevat hienosti estradille humaloinnin alta. Hieman vaniljaista ja pippurista mausteisuuttakin tässä tuntuu. Todella pitkä jälkimaku onkin sitten katkeruuden, karamellin, kuivahedelmien ja kuivakan tynnyriluonteen yhteispeliä - ja hyvin nautittavaa sellasta. Kuohkea, sopivan täyteläinen ja katkerasti nipistelevä suutuntuma tihkuu voimaa joka siemaisulla. Rohkea ja persoonallinen olut niille, joita voimakas katkeruus ei pelota. PISTEET: 41/50

Stone IPA


Vihdoin pääsee Leskiseen saapuneita Stoneja maistamaan! Onhan näiden vuoksi jo tapaninpäivästä asti tullut tehtyä useita kertoja viikossa tyhjiä tarkistusreissuja. Nyt siis asiaa.

Stone IPA vaahtoaa ja muodostaa reilun, mutta höttöisen vaahtokukan utuisen oranssin oluen pinnalle. Tuoksu on voimakas, herkullisen trooppisesti hedelmäinen. Humaloinnista löytyy viinikumikarkkien makeutta, makeaa kukkaishunajaa ja kevyemmin yrttisiä ja pihkaisia sävyjä. Puhdas, hieman keksimäisesti paahteinen ja kuiva mallasrunko on mukavan tukeva ilman liiallista karamellin makeutta. Jälkimakuun karamelli kuitenin antaa sopivasti monipuolisuutta ja auttaa kantamaan jykevän katkerohumaloinnin kunnialla. Humaloinnin voima tuntuu todella pitkään viipyilevänä katkeruutena, joka korostaa oluen raikasta luonnetta. Suutuntuma on kuohkea ja tuoreen oloinen, ja siinä on mukavasti maltaan tuomaa, lähes öljyistä viskositeettia. Herkullinen, tyylipuhdas IPA länsirannikon tyyliin. PISTEET: 40/50

6.1.2012

BrewDog Abstrakt AB:02


BrewDogin erikoisempiin ja vahvoihin oluisiin keskittyvä Abstrakt-sarja ehti kahdeksanteen osaansa ennen kuin saan ainuttakaan huulilleni. Kaapista löytyy kyllä #7, mutta vielä ei ole sille sopivaa tilaisuutta tullut vastaan. Kakkososan toi kuitenkin kaveri jaettavaksi loppiaisen kunniaksi. AB:02 on kai tyyliltään lähinnä barley winea, potkua löytyy peräti 18 %. Panimon oman luonnehdinnan mukaan tämä on imperial red ale, johon on lisätty kuivahumalaakin peräti kolmeen kertaan. Melkoista siirappia on siis odotettavissa. Olut on kypsyny lähes päivälleen puolitoista vuotta, pullotuspäivä nykyy olevan 16.10.2010.

Likaisen oranssinruskea olut on ohutvaahtoinen eikä näytä isossa snifferissä kovin kummoiselta. Tuoksussa löytyykin sitten massiivisuutta. Hunajaisen ja kukkaisen makea jenkkihumalan tuoksu on voissaan kypsyttelystä huolimatta. Humalointi tuntuu kääntyvän jopa vähän märän ruohoiseen tai vihannesmaiseen, ei niin kovin miellyttävään suuntaan. Humaloinnin ohella kuivahedelmäsyys on todella jykevää, eikä taateleita tai rusinoita sen paremmin kun aprikoosihilloakaan tarvitse juuri etiskellä. Kevyttä suklaisuutta on myös taustalla, olisiko suklaamallasta käytetty? Alkoholikin vähän pölähtää, mutta se tulee esille enemminkin käyneiden marjojen kaltaisena aromina kuin tiukkana viinaisuutena. Siirappisen maltaista makua piristää kuivahedelmien kypsempi ja kuivempi tatsi. Jälkimaussa on jenkkityylisesti pihkaan vivahtavaa katkeruutta, joka kuitenkin sekoittuu alkoholin lämmittävyyteen. Yllättävän vähän korkeat prosentit kuitenkaan häiritsevät, vaikka vähempikin kyllä riittäisi. Hienoimmat nyanssit saattoivat peittyä alkoholisuuden taakse, sillä kovin monimuotoisena barley winenä Abstrakt 02:ta ei voi pitää. Öljyisen liukas ja paksun maltainen suutuntuma on lähes hapoton, eikä alkoholi pilaa sitä liiallisella karheudella tai polttavuudella. Kokonaisuus säilyykin miellyttävänä ainakin puolikkaan pikkupullollisen ajan. Barley winelta odotan kuitenkin hieman hinostuneempaa otetta. PISTEET: 35/50

4.1.2012

De Molen Bed & Breakfast


Toisena vähän erikoisempi, kuubalaisella kahvilla maustettu aamupalaolut keveillä volteilla (4,4 %). Väri hieman rusehtavan oljenkeltainen ja samea, vaahtoa taas ylitsevuotavaisesti. Toksu on todella voimakkaasti kahvinpapuinen, jopa hieman kitkerä. Vaaleaa paahtoa, ei juuri suklaisuutta tai muita tummempia sävyjä. Hieman marjaistuutta ja vääntämllä kukkaista humalan aromia, mutta kahvi kyllä peittää lähes kaiken alleen. Maku on hieman tasapainoisempi, mutta toki kahvin happamuus tulee siinäkin voimakkaasti esiin. Kevyehkö ja kuiva mallasrunko, jälkimaussa on hieman karamellisuutta. Voimakkaasti kahvinen, mutta myös humalilla reippaahkosti katkeroitu jälkimaku onnistuu kuitenkin olemaan jokseenkin miellyttävä. Kuohkea, kevyehkö suutuntuma on hieman vaahtoava. Varsin erikoinen olut, joka ei kyllä täysin vakuuta edes kahvinystävää. Kaiken jyräävä kahvisuus ei kyllä mielestäni sovi näin kevyeen olueen. PISTEET: 28/50

De Molen Donder & Bliksem


Leskiseen on myös ilmaantunut viisi De Molenin olutta, joita tietysti aloimme porukassa testaamaan. Ensimmäisenä on vuorossa tsekkipils Donder & Bliksen (Thunder & Lightning). Voltteja tyyliin nähden reippaan puoleisesti 6,2 %. Humalana pelkkää saazia, tietysti.

Melko samea, stiruksenkeltainen olut vaahtoaa panimolle ominaiseen tapaan voimakkaasti. Saazin voimakas, yrttinen ja heinäinen tuoksu on heti nenillä, mutta myös pilsmaltaan viljaisuus tulee hyvin esiin. Diasetyyliä, monien tsekkipilsien tunnusmerkkiä, en kyllä tästä löydä. Viljainen, hieman leipäisen ja vähän turhan makea perusmaku yhdistyy kauttaaltaan melkovoimakkaaseen katkerohumalointi, joka saa melko selviä appelsiinimehumaisia piirteitä. Kuivuva, hieman hunajaisen yrttisesti humaloitu ja katkerahko jälkimaku on varsin miellyttävä. Todella kuohkea, mutta ei häiritsevästi hiilihappoinen suutuntuma. Tasapainoinen, varsin onnistunut olut. Ei tämä silti kovin tsekkiläiseltä tunnu. PISTEET: 35/50

Theakston Old Peculier


Varsin mielenkiintoinen Old Ale (5,6%) on löytänyt tiensä Leskisen riilipumppuun. Tumman rubiibinpunainen olut on lähes kirkas, höttöisen epämääräinen vaahto ei juuri houkuta. Kypsän hedelmäinen tuoksu, ehkä lähinnä ylikypsää luumua tai perikkaa, ehkä keyttä kirsikkaisuuttakin. Kevyen pippurinen maustevivahdekin tässä on, liekö hiivan vai humalan tekosia? Katkerointi on kuitenkin asettunut varsin pehmeästi taustalle. Loppua kohti kuivahtava, mutta kevyen karamellinen ja hieman vaniljaisen puumainen ja kevyen hapan jälkimaku on jopa hieman viinimäinen. Pehmeä ja miellyttävä kokonaisuus on hienostuneesti tasapainossa. Parhaita maistamieni riilejä pitkään aikaan. PISTEET: 37/50

2.1.2012

Rogue Yellow Snow IPA


Publichouse Pivo petraa pullo-osastolla jatkuvasti. Jokunen aika sitten muistan lukeneeni pubin fb:stä otsikon oregonilais-ipasta ja Foundersin Dirty Bastardista ja nyt paikalle päästyäni oli sortimenttiin ilmaantunut myös Evil Twinin parivaljakko Yin ja Yang. Aito jenkki-ipa on kuitenkin Oulussa vielä niin harvinainen vieras, että oli helppoa pitäytyä alkuperäisessä suunnitelmassa ja maistaa keltaista lunta.

Samean oranssin oluen vaahto on ohut, mutta erittäin kermainen ja kestävä. Hyvin raikas sitrushumaloitu ja makeamman persikkainenkin tuoksu. Kukkaisen hunajaisia ja aavistuksen yrttisiäkin tuulahduksia erottuu. Todella kuiva, vain aavistuksen karamelliin vivahtava mallasrunko antaa humalien juhlia, mutta sitruksisen katkeraan jälkimakuun löytyy kuitenkin tasapainottava annos makeutta. Melko puhdas humalaolut, ja sellaisena juuri niin raikas kuin Oregonin tuotteelta sopii odottaa. Mallikas suoritus. PISTEET: 40/50
Published with Blogger-droid v1.7.4