16.9.2011

Laitilan Kukko Ale

Ivalon k-marketista löytyi tämmöinen Laitilan uutuus testiin. 4,3 %:n pintahiivaolut sisältää niukan etiketin mukaan vettä, ohraa, hiivaa ja 20 EBU:n edestä humalia.

Vaalea meripihkainen väri, vaahto on harvahko ja hieman limonadimainen. Kevyen yrttisesti humalainen ja hedelmäinen tuoksu vaikuttaa vähän vaisulta. Ehkä aavistus pähkinää jälkimaussa, myös panimolle tyypillinen vihannessekoitus pyrkii esille. Mallasrunko on periaatteessa ihan kiva; hieman karamellinen ja paahtoleipäinen eikä mitenkään toivottoman ohut. Loppu on sentään hieman vetinen. Katkeroa löytyy kohtuudella, ja kuivuva maltaisuus lisää rapeutta. Hieman öljyinen ja liukas koostumus on vähän kirpeä ja terävä, luultavasti karuhkon humaloinnin ansiosta. Kokonaisuus jää valitettavan vaisuksi. Kievari-sarjan tölkkidebytantit Humalainen ja Red Ale olivat selvästi luonteikkaampia oluita. PISTEET: 26/50
Published with Blogger-droid v1.7.4

2.9.2011

Oscar Blues Dale's Pale Ale

Katkerofestarin jämillä Leskisessä. Tölkillinen Coloradolaista pale alea vie toivottavasti sieniretken tuoman janon.

Utuisen oranssi väri, tölkkikaadoksi vaahto on ohuehko. Hedelmäinen tuoksu, sitrusta ja ehkä enemmän makeampaa aprikoosia. Vähän yrttisyyttäkin. Maku on vähän tukkoinen, ei kovin raikas. Karamellia melko reippaasti, katkeroa saisi olla tasapainon kannalta enemän. Jälkimakukin jää vähän latteaksi, yrttisen karamelliseksi. Suutuntuma on liukkaan öljyinen ja melko paksu, kuohkeampi ote sopisi paremmin. Ei nyt oikein iske. PISTEET: 31/50
Published with Blogger-droid v1.7.4

1.9.2011

Kotiolutta: Pikopanimo tähyilee tulevaisuuteen


Katselin jokin aika sitten "panovihkoani" ja totesin kaihomielellä edellisestä satsista vierähtäneen jo reilut puoli vuotta. Puoli pitkää vuotta tilanteessa, jossa kotiolut kotioluelta tärkeämmäksi kasvaneen harrastuksen toteuttamiseen ei ole ollut varaa entiseen malliin. Rakkaudella raksatut panovälineet ja vaatimattomasta kokemuspohjastani pusertamat neuvotkin lainasin kaveripiirin aloitteleville panimomestareille pois nurkista pölyttymästä. Antaa hyvän kiertää.

Sitten sain sähköpostiini pyynnön panna erän kustomoitua olutta lähiaikoina oululaistuvan blogin lukijan kekkereihin. Tällainen pyyntö oli mieluisa ja kohotti kotikokin mielialan lattioita nuoleksimasta. Hienoa, että kotiolutkulttuuriin riittää uskoa! Ja miksipä ei riittäisi, kun katsoo autotalleista ja keittiökomeroista maailmalle kirmanneen craft beer-kulttuurin kukoistusta vaikkapa Ison Veden takana Amerikassa. Eikä tarvitse mennä niinkään kauas, kun jo kotimaisten pienpanimoiden näkee porskuttavan eteenpäin ylikansallisten teollisuuslagereiden ristiaallokossa. Kotikaupungissakin on selvästi sähköisempää kuin vielä jokunen vuosi sitten, ja kuuleepa blogistin korva välillä melko jänniä porinoita. Jotain saattaa vielä tapahtua, ja ehkä sitä voisi itsekin olla mukana vielä siinä jossakin, vielä joskus? Kipinä elää. Ja halu oppia lisää.

Syyskuuksi sovitusta pohjoisen työkeikasta jäänee laskujen jälkeen jokunen lati taskuun, joten päätin ilman muuta hommata tarvikkeet "tilaustyötä" varten ja ehkä siinä samalla jotain pientä itsellekin. Jos sitä edes yhden erän raskisi, mielessä kun on puolen vuoden kuivan kauden aikana pyörinyt resepti jos toinenkin. Suurin uupelo on tietysti perusmaltaista, joita ei ikävä kyllä saa tarvittavia määriä kotimaasta kovin järkevästi hommattua. Vaikka Viking Malt Lahdessa onkin alan suuria nimiä, on näiden maltaiden saaminen Ouluun asti ihmeen vaikeaa ja kallista. Yritetty on. Siispä katse siirtyi taas kerran Ruotsiin ja edelleen Belgiaan. Ja sitten ostoskorista löytyi 50 mallaskiloa, hiivoja ja humalia. Jotain pientä itselle... Pitkä tovi puntarointia, käsien vääntelyä, itsesyytöstä, järkiperusteita ja tunnesyitä. Lopulta painoin tilausnappia. "Persaukisuus ei estä hurahtamasta..." tai jotain vastaavaa lukee jo blogin esittelytekstissä, joten eletään sitten kuten saarnataan! Mitäpä järkeä tässä olemisessa on, jos ei voi tehdä mitä haluaa. Minä haluan tehdä olutta. Ja tämän tilauksen jälkeen kattilat höyryävät raksilassa pitkään, kunhan vain pohjoisesta kotiudun. Sitten vain reseptejä vääntämään!