Oulun Itä-Tuirassa avasi eilen ovensa Oluthuone Parkkinen Takkahuoneen entisissä tiloissa. Itä-Tuira on jo ennestään tunnettua pubialuetta, sillä Valtatien varressa on vuosia ollut monenlasta kuppilaa. Paikkojen taso on melko kirjava ja tietyillä mestoilla on aika pinttynyt maine "alan ammattilaisten" kerääntymispaikkoina. Perus lähiöpubeja siis. Parkkisen takana häärii Oluthuone Leskisestä ja Jumprusta tuttua porukkaa ja paikasta on ennakkotietojen perusteella tarkoitus kehittää jonkinlainen Leskisen pikkuveli. "Laadukas lähiöravintola, johon ovat tervetulleet kaikki tasapuolisesti" lupaavat Leskisen nettisivut. Oulussa oluthuoneleimaa kantavan ravintelin aukeaminen on jo sen verran harvinainen tapaus, että päätin perjantain ratoksi taapertaa paikalle katsastamaan tilanteen.
Viralliset avajaiset ovat ilmeisesti vasta ensi viikolla, joten paikka on kaiketi vielä vähän vaiheessa. Ainakin ulkoasu on ikkunoiden nimitekstejä myöten vielä Takkahuoneen ajassa ja ovella olevassa lappusessakin mainitsevat vielä harjoittelevansa tämän viikonlopun. Sisällä näytti jo melko valmiilta. Tila on kohtuullisen kokoinen. Ovelta katsottuna etualaa hallitsee tummanpuhva baaritiski nahkajakkaroineen ja oikealle avautuvan pitkän tilan päässä on iso tanssilattia ja dj-pöytä. Oven ja tanssilattian välissä on sitten pääosa pöydistä, joiden välissä saa vähän puikkelehtia. Pelikoneet vievät turhaa tilaa yhdestä nurkasta. Lyhyempi tila ovelta vasemmalle on leppoisan looshimainen nahkasohvineen ja -nojatuoleinen, seinustalla on komea kaakelitakka ja siinä paloi tuli koko oleskelumme ajan. Sisustus on tummaa ja valaistuskin hämyisä: ihan viihtyisää mutta kuvien otto jäi yritykseksi. Vihreä ja musta hallitsevina väreinä, tehoa on haettu mm. punaisilla ovilla. Leskisestä tuttua graafista ilmettä tuovat julisteet ja takaseinän teksti, takan molemmille puolille on jostakin ihmeen syystä ripustettu pari Mannerheimia esittävää taulua. Vessa on perussiisti. Iso telkku löytyy, näyttävät siitä varmasti pelejä. Musiikki soi, kappalevalinnat melko laidasta laitaan. Musiikin volyymi oli ehkä aavistuksen kovempi kuin Leskisessä.
Ja sitten se tärkein, eli tarjoiltavat. Listoja en nähnyt, joten nämä täytyi selvitellä tiskille parkkeeranneiden selkien takaa. Hanoissa pääasiassa normaalia suomilageria eri vahvuukisssa plus lonkkua ja siideriä. Importeissa mennään tsekkilinjalla: tumma Velko ja Urquell. Yksi hana taisi olla vielä tyhjänä. Pullo-oluita rapiat kymmenkunta, ne olivat vitriinissä tunnistettavissa hyväsilmäisille. Saksalaisista Krombacher Weizen ja Pils sekä Ayinger Altbairich Dunkel. Suomalaisita tumma ja vaalea Kukko, briteistä Golden Pride, Ruddles Counnty ja Strong Suffolk, skotlannista Orkneyn Dragonhead ja belgeistä Lefebvren Blanche de Bruxelles sekä Belgian kriek. Joku muutakin taisi vielä olla, mutta enpä muista mitä. Eihän tämä valikoima varsinaisesti ilosta pistä itkemään. Jenkkityylisiä kaipaisin edes yhden pale alen/IPA:n verran, samoin jokunen konnon belgi parantaisi jo tilannetta reippaasti. Toivottavasti valikoimassa tapahtuu kasvua vielä roimasti kunhan saavat homman kunnolla käyntiin. Palvelu toimi ihan jouhevasti ja asiakkaalta jopa kysyttiin, onko halukas kaatamaan oluensa itse. Leskisen tapaan Urquell on hoidettu kunnialla ja käytössä on luonnollisesti oluen omat lasit.
Porukkaa oli liikkeellä jo alkuillasta melkoisesti ja tunnelma oli leppoisa. Asiakaskunta oli monenkirjavaa ja suurin osa tuntui olevan liikkeellä hyvällä mielellä. Leskisestä tuttuja naamoja oli bongattavissa sekä tiskin takaa että salin puolelta. Onnea ja menestystä Parkkiselle, toivottavasti saatte homman käyntiin ja lisää oluita valikoimiin. Täytyy tarkkailla tilannetta.
