Maltaista vuodenvaihdetta!

Blogisti viettää vuodenvaihdetta mökkitunnelmissa Taivalkosken korvessa. Juomalistalta löytyy kypsytysvarastosta kaivetut 2007 Regal Christmas ja 2008 Gouden Carolus Christmas kaverien kanssa jaettavaksi. Eiköhän näillä eväillä saada blogi tyylikkäästi uudelle vuosiluvulle! Suuri olutseikkailu jatkuu vuonna 2011, sen verran uskallan luvata. Hyvää uuttavuotta lukijoille!

Published with Blogger-droid v1.6.5

Dugges Lager No.1

Eilen tuli käytyä kalareissulla ihan ulkomailla asti, nimittän Ruotsin Kalix-joella. Joki lahjoitti näppärästi siikaa syömäkaloiksi ja ruokajuomaa hoidettiin samalla Haaparannan Systembolagetissa. Haaparannan liikkeen olutvalikoima on melko rajallinen, eikä tilaustakaan ollut tällä kertaa odottelemassa. Silti hajapulloja tuli haalittua parin surkean pienen systeemikassillisen verran, lähinnä ruotsalaisia mikroja. Ensimmäisenä pääsee testiin Dugges Lager No.1, jonkin sortin premium lager Göteborgin eteläpuolelta. Suodattamattomuus nostaa odotuksia. Alkoholia 4,7%.

Ulkonäkö on ainakin kunnossa. Kullankeltainen ja aavisuksen utuinen väri, erittäin runsas ja kuohkean pilvimäinen vaahto. Etiketissä mainitaan vehnääkin käytetyn, liekö sen ansiota voimakas vaahtoaminen. Tuoksu lupailee myös hyvää. Puhdas ja raikas ja hyvin tuore humalantuoksu tulavahtaa nenään jo kaadettaessa. Lajikkeina Cascade, Columbus ja Brewers Gold, minkä kyllä huomaa. Sitrusta on reippaasti, lisänä siitepölyistä kukkaisuutta ja tupsu tuoretta ruohoa. Melko kuiva mallasrunko, kevyesti jyväisyyttä ja lopussa vähän leipäisempää otetta. Hedelmäistä esterisyyttä tuntuu hieman, jälkimaussa selvästi havaittavaa hiivan makua. Voimakas ja kuivan rapsakka katkerohumalointi pitää tunnelman raikkaana loppuun asti, pihkaisuus kipristää mukavasti kitalaessa. Lämmetessä lopetus muuttuu aavistuksen karheaksi, joten parasta nautiskella tämä viileänä. Suutuntuman öljyinen liukkaus ja tietty kuohkea pyöreys viittaavat vehnän suuntaan. Maltaisuuden tuntua on vahvuus huomioiden saatu mukavasti mukaan, silti kokonaisuus pysyy hyvin virkistävänä. Erittäin pätevästi humaloitu jenkkityylin laatulager. On melko vaikea keksiä ihanteellisempaa saunakaveria. Varmasti toimisi myös monien mausteisten ruokien kumppanina. Kun hintakin 0,5 litran pullolla oli muistaakseni ~27 kr, ei voi kuin olla tyytyväinen ostokseensa. PISTEET: 34/50

Liefmans Glühkriek

Liefmansin joulumaustettu kriek jäi Belgiassa juomatta, vaikka sesonkiaikaan siellä tulikin pyörittyä. Nyt tämän sain kuitenkin lasiin, kiitos Systembolagetin ja siellä käyneen kavein. Hehkukriek kuuluisi nauttia tietysti lämmitettynä (n. 70 astetta), mutta minähän testaan myös viileänä.

Syvän rubiininpunainen olut ei juuri muodosta vaahtoa kaadettaessa. Tuoksu on viileänä hyvin mausteinen. Neilikkaa on huomattavan paljon, lisänä ainakin anista ja kardemummaa. Saattaa olla inkivääriäkin. Mausteiden sekamelska on melkein mentoholinen. Mausteiden lisäksi erottuu makeahkoa kirsikkamehua ja punaherukkaa, hieman vaniljaa. Happamuus on melko kevyttä, glögimäinen makeus ja mausteisuus ovat tämän oluen "juttu". Mallas peittyy kyllä melko tehokkaasti glögimäisyyden alle, eikä tätä juuri olueksi tunnistaisi jos ei tietäisi speksejä. Helppoa juotavaa kuitenkin. Ja sitten lämmityspuuhiin.

Tuoksu saa lämpimänä syvyyttä, mausteet antavan enemmän tilaa marjaisuudelle. Miellyttävä kirsikan tuoksu, sokeroimatonta ja paksua mustaherukkamehua neilikan maustamana. Olisiko tässä myös kanelia? Jälkimaussa neilikka maistuu taas selvemmin. Rypälemehun aromikasta makeutta ja aavistus muskottipähkinää ilmestyi myös jälkimakuun. Happamuus kuitenkin katoaa lämmitettäessä kokonaan, samoin hapot. Nahkea, hyvin glögimäisen mehuinen suutuntuma. Selvästi enemmän pidän tästä lämpimänä, jolloin kokonaisuus on monipuolisempi ja tasapainoisempi.

Mitä tästä sitten sanoisi? Mukava talvijuoma, voitta monet glögit. Oluen standardeihin tätä on kuitenkin hyvin vaikea sulloa. Pisteytys lämpimänä juodusta. Pisteet: 32/50

Stallhagen Celebration

Ahvenanmaan panimon festiolut löytyi jostakin olutkaapin perimmäisestä nurkasta pölyttymästä inventaarion yhteydessä. Arkadiasta tämä tuli hommattua joskus syksyllä, juominen vain on unohtunut. Korjataanpa vahinko tapaninpäivän kunniaksi. Olutoppaassa 6 %:n vahvuinen Celebration on luokiteltu märzeniksi, RB:ssä dunkeliksi. Odotukset eivät hivottele pilviä, märzenit kun eivät Sclenkerlan savusellaista lukuunottamatta kuulu toistaseksi suosikkeihini. Dunkelilta Celebration ei kyllä pullon läpi killistelemällä näytä.

Odotettua tummempana olut kuitenkin lasiin pulppuaa. Väri on kirkas ja kauniin meripihkanruskea. Kermaisen pitsistä vaahtoakin muodostuu kohtuudella ja se kestää lasillisen loppuun saakka. Tuoksu onkin sitten enemmän odotetun kaltainen. Melko karamellista ja leipäisen makeaa mallasta, kevyt humalointi on makean ruohoinen. Aavistus hedelmäisyyttä, ei juurikaan diasetyyliä. Kevyesti paahteiset jyvät lisäävät hieman mielenkiintoa, mutta melko simppeli keitto Celebration kuitenkin on. Maltaisuutta on ihan mukavasti, eikä virhemakuja juuri tunnu. Kevyt humalan nipistys lopussa, maltaisuuskin kuivahtaa nyt jyväisemmäksi. Jonkinlaista karkeutta ja kevyttä hapokkuutta tässä on, eikä juotavuudessä päästä aivan saksalaisten esikuvien tasolle.

Helposti juotava ja melko puhdas olut. En arastelisi nostaa tätä ruokapöytään. Ilman ruokaa Stallhagen Celebrationille on kuitenkin melko vaikea keksiä käyttöä. Volttit ja makeutaso leikkaavaat virkistävyyttä, joten sessio-olueksi löytyy parempiakin vaihtoehtoja. Tuote on lisäksi melko yksinkertainen, joten ei tätä yhtä annosta enempää jaksaisi illan aikana juodakaan. Yksinkertaisuus (tässä tapauksessa oluen..) ei tunnetusti kiihota syvempään meditaatioon tuopin äärellä, joten lasi tätä ei kovin kauan tyydytä. Oliko kupletilla juoni? Lyhyesti siis: perushyvä vahvahko lager paritettavaksi normaalin arkiruoan kanssa. Pisteet: 26/50

Stone Old Guardian 2010

Jouluja! Ruokaa on totisesti riittänyt ja pari oluttakin on niiden seurana nautittu. Aattoillan kruunaa Stonen Old Guardian, rapiat 11 %:n vahvuinen barley wine. Päivän teemaan sopivasti kysessä on lahjapullo, jonka kaveri oli napannut Systembolagetista mukaansa. Juustot ja kuivahedelmät varmaankin sopivat oluen seuraksi loistavasti.

Olut on kirkas ja vaalean meripihkainen väriltään. Pienikuplaista ja kermaista vaahtoa on yllättävän reippaasti. Runsas ja monimuotoinen tuoksu saa veden kielelle. Runsaasti makean kukkaparfyymista humalaa, olisiko Amarilloa? Pihkaakin jonkin verran. Tukevasti rusinaa ja aprikoosihilloa, karemellinmakeaa mallassiirappisuutta. Lämmetessä mehukkaita viinikumeja. Hyvin katkera jälkimaku, karamellia on riittävästi tasapainottamassa. Nautittava pohjavire kuivemmasta pale ale-maltaasta. Kuivahdelmänen ja katkeran aromaattinen jälkimaku jatkuu pitkään nautittavana. Alkoholi kätkeytyy maussa täysin, mutta kyllähän vahvuus tuntuu jälkimaun lämpimyytenä. Öljyisen liukas suuuntuma ei ole kovin paksu eikä tahmaavan siirappinen ja olut hupeneekin lasista lähes huomaamatta. Tyylikäs barley wine, ei turhan sokerinen tai tahmaava. Vuohen Gruyere, taatelia ja olutta päälle... Voimakaammat juustot ovat omiaan näin humaloidun oluen kanssa. Om-nom. PISTEET: 40/50

Published with Blogger-droid v1.5.2

Mikkeller Jackie Brown

Loma ja eräs juhla puskevat väistämättä päälle. Ensimmäinen, varsin kalapainotteinen juhla-ateria sai maistuvan kumppanin La Chouffesta ja juustot sulivat suussa yhdesä Insanely Bad Elfin kanssa. Uskallan suositella näitä parituksia muillekin. Loppuillan kuivempi seurustelujuoma on Mikkeller Jackie Brown, rapeasti jenkkihumaloitu moderni brown ale. Ennen en ole tätä pulloversiona juonutkaan, mutta Leskisellä taannoin nautittu hanaversio toimi kyllä loistavasti. Pulloversiota pääsee testaamaan kotioloissakin, mikäli reissu Arkadian Alkoon tai länsinaapurin monopolimyymälöihin kiinnostaa.

Jackie Brown kaatuu lasiin likaisen ruskeana, höttöistä vaahtoa muodostuu todella runsaasti. Tuoksu on herkullisen humaloitu, jokseenkin pihkainen ja hedelmäinenkin. Kuivaa, kevyen paahtoleipäistä mallasta, aavistus hiiltä ja makeaa hedelmää. Jälkimakua hallitsevat rapea humalointi ja kuiva, mutta elegantisti kahvisuklainen maltaisuus. Keskitäyteläinen suutuntuma on pehmeä ja humalointi tuo siihen tarvittavaa ryhdikkyyttä. Reipasotteinen ja nautittavan suoraviivainen olut, jossa helppo juotavuus ja luonteikkuus on saatu samaan pakettiin esimerkillisesti. Hanaversiossa humalointi tuntui ehkä vieläkin reippaammalta ja ennen kaikkea pihkaisemmalta. Jackie Brown on nautittava olut, sekä pullosta että hanasta. PISTEET: 40/50

Published with Blogger-droid v1.5.2

Keystone Christmas Pale Ale

Leskisen tuorein uutuus real-pumpussa. Vahvuus tasan 5%. Utuisen kullankeltainen väri, tyypillinen kuohkea real-vaahto. Mukavan raikas ote, hedelmäistä hiivaa ja reippaasti yrttisen pihkaista humalantuoksua. Lavean maltainen runko, jossa on hieman toffeeta vaalean leivän kaverina. Katkerahkossa jälkimaussa on mukavasti pituutta. Suutuntuma on kuohkea ja tuore. Maukas tapaus. PISTEET: 33/50

Published with Blogger-droid v1.5.2

Kotiolutta: Pullotolkulla vattua ja vaniljaa

Puhdetöinä pullotin tänään viimeisimmän projektini, joka on olevinaan jonkinsortin skottiale, tosin vatuilla ja vaniljalla maustettuna. Pari viikkoa annoin vattujen ottaa olutkylpyä, jonka jälkeen siivilöin kissanpaskalta näyttävät jämät veks, siirsin oluen selkeytykseen ja heitin vaniljauutoksen perään. Kaikki meni näppärästi pullotusta myöten, mutta ei ehkä ihan suunnitellusti.

Marjojen lisääminen tuuppasi käymisen uudelleen vauhtiin ja se jatkuikin odotettua kauemmin. Tulos on kuivempi kuin ajattelin, marjojen hapokkuus korostuu selvästi. Sämplätessä kaikki vaikutti kuitenkin ihan hyvältä, tuoksussa ja maussakin on niitä elementtejä mitä hain. Pullossa kun saa vielä muhia jokusen viikon niin eiköhän tästä kelvollista tule. Tietääpähän nyt varautua tähänkin jos jatkossa tulee marjoilla leikittyä.

Seuraavaksi on suunnitelmissa opiskella lagerin valmistusta vähän syvällisemmin. Hiivaa ja muitakin värkkejä on varattu ainakin paria-kolmea erityyppistä satsia varten. Kesällä hommattu käymiskaapi saa samalla todellisen tulikasteensa. Kattilat saattavat höyrytä jo joulun välipäivinä, mikäli kaikki menee suunnitellusti.

Published with Blogger-droid v1.5.2

De Dolle Brouwers Dulle Teve

Dollen loistavaa tripeliä tuli rahdattua Belgiasta useampia puteleita. Ja mikäpä oli ostellessa, tässäkin pullossa hintalapussa on lukema 1,25€. Todella huokea hinta näin laadukkaasta tuotteesta, joka taitaa olla korkeimmalle pisteyttämäni tripel. Ensikokeilu oli melko mykistävä, niin monipuolinen ja luonteikas olut on kyseessä. Nyt viimeistä Dulle Teveä viedään. Saa nähdä, onko reilut pari vuotta kypsynyt yksilö vielä voimissaan. Edellisellä juontikerralla humalointi oli jo vähän vaisumpaa kuin tuoreessa.

Dollen pulloja korkatessa kädet tärisevät normaalia enemmän paitsi odotuksesta, myös pienestä pelosta. Sen verran kiireellä olut on joskus pullosta poistunut ympäri pöytiä ja vähän seiniäkin. Tällä kertaa kaikki meni hienosti, eikä pisaraakaan vaalean kullankeltaisesta nesteestä päätynyt lasin ulkopuolelle. Vaahto on totuttuun tapaan erittäin runsas ja kuohkean pilvimäinen. Trappistipikari on melko pakollinen varuste. Tuoksussa jyllää Dollelle ominainen talonmaku, voimakas ja monimuotoisen mausteinen hiivaisuus. Hedelmäistä viinikumia, mansikkaa ja granaattiomenaa ehkäpä. Humalointi erottuu onneksi vielä yrttisenä, ehkä aavistuksen minttuisena. Vaaleaa pilsmallasta, hieman leipää ja lopussa karamellista makeutta. Kuivuus, katkeruus ja tietty hiivainen tiukkuus nappaavat virkistävästi kitalakeen. Kuten jo ensiarviooni kirjoitin, on Dulle Tevellä harvinaisen "puhdistava" suutuntuma. Ei tippakkaan nihkeyttä, tunkkaisuutta tai alkoholin poltetta. Ihan kaikkia hiivoja ei kannata kuitenkaan lasiin mielestäni kaataa, se leikkaa turhaan osan humaloinnista. Sopivan täyteläinen, silti riittävän virkistävä ja kuohkean pehmeä rakenne. Juotavuus on huipputasoa ja luonnetta riittää. Hieno olut. Ehkä pidin vähän enemmän tuoreesta versiosta rapsakamman humaloinnin takia, joten annetaanpa pisteiden jäädä entiselleen. Pisteet: 44/50

Lefebvre Barbär Winter Bock

Etelänreissu takana, vaihteeksi istun Oulun kantapaikassa. Leskisen hanavierailija tulee Belgiasta, Lefebvren panimoita. Panimolta on tullut maistettua pari ihan hyvääkin olutta, mutta toisaalta myös kuraa. Winter Bock näyttää saaneen ihan kelvollisia arvioita RB:ssä, joten otetaanpa riski.

Olut on väriltään hyvin tumma, kauniin rubiininpunainen. Vaahto on lähinnä kalvomaisen ohut ja lopulta katoava. Tuoksu on kylmänä hieman liimainen, melko hedelmäinen ja belgihiivainen. Marjaisuutta, kuivahedelmää, hieman alkoholia. Hyvin selvästi tuntuu Lefebvren talonmakua, makeaa ja mausteista hiivaa. Lakitsijuurtakin, ehkä myös appelsiininkuorta. Ei todellakaan muistuta saksalaisia tummia bockeja. No ehkä nyt lämmetessä alkaa kevyt limppuinen mallas kurkkia jostakin hiivan alta. Hieman jyviäkin erottuu. Makeus ei onneksi ole sokerisimmasta päästä, mutta joku tässä silti tökkii. Melko yksitoikkoista juotavaa. Keskitäyteläinen suutuntuma on melko nahkea, jopa vähän epämiellyttävällä tavalla. Hiilihappoa on kohtuudella, lopulta suuhun jää melko mukavasti hedelmäinen hiiva/maustecocktail. Ristiriitainen olut, jossa on jotain hyvää ja ehkä kuitenkin enemmän kompurointia. PISTEET: 31/50

Published with Blogger-droid v1.5.2

Koulu Jouluolut

Pakollinen ohjelmanumero Turussa on vierailu Koululla. Panimon jouluolut on 6% suodattamaton lager, maustettu neilikoilla.

Himmeässä valossa rubiininpunainen olut kantaa ohutta kermaista vaahtokukkaa. Neilikkainen mausteisuus on melko ilmiselvää, muutenkin fiilis on makean piparkakkuinen karamellisuuksineen. Kylmänä hienman liimaista, muuten melko puhdasta. Hieman humalaa kuikkii taustalla. Tuoksu pisti odottamaan yltiömakeaa maustettua, mutta yllätys olikin positiivinen. Makeahko, karamellisen maltainen perusmaku saa syvyyttä leipäisistä ja hieman paahtesista ja tummemmista maltaan sävyistä. Jälkimaussa on mukavasti rusinaista kuivahedelmää ja hieman yrttistä humalaakin. Ei hyökkäävä, keskitäyteläinen suutuntuma. Mallastakin mukavasti, suutuntuma sopivasti liukas ja kuohkea. Ehkä aavistus hapokasta nihkeyttä, mutta ei häiritsevästi. Piparinen karamellin maku jää miellyttävästi pyörimään suuhun. Ei ällistytä monimuotoisuudellaan, mutta muuten kokonaisuus on hyvin reilassa. PISTEET: 34/50

Published with Blogger-droid v1.5.2

Hiivahommia meets Oluenystävän blogi

Istun juuri Turun Mallaskukossa Oluenystävän blogin kirjoittajan, Olutoppaastakin tutun Timpen kanssa. Mukava istuksia naamakkain kera kanssablogistin. Vuotta vanhempi kaimani ajautui oluiden pariin kolmisen vuotta sitten, pitkälti Olutoppaan ansiosta.

Kutakuinkin neljä tuntia jutustelua ja tutustelua, parit jaetut ja sooloillut oluet takana. Suomi ehti näemmä voittaa salibandyn maailmanmestaruudenkin tänä aikana. Huomaan sen, että toiseen oluthörhöön on helppo tutustua. Puhuttavaa riittää ja hiljaiset reittaushetketkin kuuluvat asiaan. Kukon tarjonta on tällä kertaa pieni pettymys, mutta uusista Haandin Ardennes Blonde, Midtfyns Barley Wine ja Victory Hop Devil olivat kaikki mukavia oluita.

Pienen ruokatauon jälkeen ilta jatkuu Aurajoen penkereellä ja blogaajien tietkin mahdollisesti vielä kohtaavat. Koululla on kaiketi perinteiden velvoittamana pakko käydä, Apteekissa olisi kuulemma loistavaa Thomas Hardy's Alea tarjolla. Katsotaan, mihin eksytään.

Published with Blogger-droid v1.5.2

Det Lille Bryggeriet Humlemord High and Low

Etelä-Suomen turneen aikana on tullut vastaan jo useampia taskalaisen Lille Bryggeriet:n oluita, maistuvia kaikki. Tämän vain 3,7 % pale alen bongasin Kampin K-Supermarketista, maistelu tapahtuu tosin jo Turun maaperällä.

Hyvin samea oranssi väri, ohut vaahto on kermainen ja pitsinen. Tuoksu on voimakkaasti humalainen ja erittäin raikas. Hieman sitruunaa, männynneulasia, makeaa hedelmää ja kukkaista siitepölyä siitä voi kaivella. Hyvin kuiva ja katkera maku, kuivaa mallasta ei ole paljoa. Hieman pähkinäinen ja yrttisen humalainen jälkimaku. Periaatteessa hyvin yksinkertainen olut, miellyttävää humalailottelua ja mallasta vain kevyesti tasapainottamaan kokonaisuutta. Suutuntuma on tietysti melko ohut, mutta nautittavan rapea katkeruus on ainakain hyvin tarjottimella. Kuohkea, tuore koostumus. Hupaisa ja maistuva pikkuolut, joka pullistelee paljon volttimäärää voimakkaampana. PISTEET: 33/50

Struise Black Damnation 3

Illan viimeinen hidas Tivussa. Belgialaisen huippupanimon Black Albert -Imperial Stout on alkuperäisen version lisäksi tämän jälkeen maistettu kahdessa väännetyssä versiossa. Tätä on kypsytetty 3 kk Caol Ila-tynnyreissä. Caol Ila (nom) ja Struise=Damnation 3.

Sysimusta väri, kestävä ja kermainen beige vaahto. Tuoksussa syvää mallaspaahtoa, hyvin tummaa karamellia, tynnyrin vaniljaa, savuista salmiakkia ja mausteista alkoholia. Myös monimutkaisen portviinin kaltaista, hyvin marjaisen hedelmäistä makeutta. Humala leikittelee makunystyröillä herkän yrttisenä ja puumaisenakin. Painotus on silti maltaissa ja tynnyrissä. Jossakin määrin erottuu myös suolaista soijakastiketta ja aromaattista tervaa. Jykevän maltaisessa maussa on reippaasti lähes rasvaisen voimakasta makeutta, mikä tietää antoisia vuosia pulloja kotiinsa saaneille (mulle ja!). Lakritsinen makeus ja viskitynnyrin viipyilevä puisevuus tasapainottavat toisiaan hienosti. Jälkimaku on tynnyrikypsytetyksi olueksi poikkeuksellisen hienostuneella tavalla täynnä tummaa hedelmää, kahvia, tynnyriluonnetta ja jämäkkää maltaisuutta. Suutuntuma on silkkaa siirappia: paksu ja tahmaava. Todella voimakas, silti hienovarainen IS, jossa on potentiaalia myös kypsytykselle. Loistava olut. PISTEET: 40/50

Published with Blogger-droid v1.5.2

Beer Here Black Cat

Kööpenhaminalaisen panimon musta IPA. Ensitutustuminen tyyliin, nämä "tummat vaaleat" tuntuvat olevan kovasti muotia maailmalla. Maitokauppavahvuuksien rajoissa liikutaan, tasan 4,7%. Riittäneekö edes muistuttamaan IPA:a?

Tuoppi näyttää kutakuinkin täydelliseltä: erittäin kermainen vaahto ja olutkin kauniin rubiininpunaista. Nuuhkaisu tuopista, vastassa on makean hedelmäinen humala ja pehmeä maltaan paahde. Myös jotain epämääräisen tiukkaa tunkkaisuutta, joka muistuttaa kovasti moneen kertaan käytettyä muovista humalapussia. Oluen hieman lämmettyä tämä outo piirre onneksi kääntyy maltaisemmalle tielle. Tarkempi tutkiskelu antaa tummaa karamellia, kukkean persikkaista humalaa, hieman kahvia ja tuhkaa. Paahteisuus on miellyttävän pehmeä, hieman hapan kauttaaltaan. Lopussa kuivakka humalointi saa puumaisia ja hieman nahkeita sävyjä. Pähkinää ja aavistus tummaa suklaata silaa tämän vahvuisekseen runsaan oluen. Juotavuus on huikea, kuohkeutta ja tuoreutta riittää. Mitenkähän hyvin tämä toimisikaan aivan tuoreena hanasta? Mielenkiintoinen tapaus, kuivan stoutin ja ipan piirteen paritettu onnistuneesti. Tervetuloa vaan Kaijonharjun Tokmannin hyllyyn... PISTEET: 39/50

Published with Blogger-droid v1.5.2

Nögne #500

Viimeinen ilta Helsingissä, joten uusi reissu Puotilaan on paikallaan. Porukkaa ihan mukavasti, hörhöjäkin jutuista päätellen. Ulkonäöltä en ketään tunnista. Valikoima on elänyt niin hanojen kuin pullojenkin osalta sitten lauantain. Nögnen Tupla-IPA #500 nyt hanassa. Ennakkona aika om-nom.

Sama oranssi väri, melko heikko vaahto. Tuoksu voimakas, eksoottisen hedelmäinen ja mausteisen sitruksinen, jopa herukanlehtimäinen. Karamelli kummittelee kaiken taustalla. Vahva maku, reippaasti siirappisen tahmeaa karamellimallaspuuroa ja marjaisuutta. Katkeruus riipi poskia, mutta mallastöhnä balsamoi pian tunnelman. Hieman kuivempana saattaisin pitää tästä vielä enemmän. Huvittavaa, miten tällaisetkin oluet voivat silti tuntua tasapainoisilta. Tässä moni asia tuntuu loksahtaneen kohdalleen. Alkoholikin kätkeytyy täysin. Erittäin täyteläinen, tahmaavan siirappinen ja paksu suutuntuma ei jätä kylmäksi. Näin hanasta #500 toimii vallan loistavasti. Juotavuus on sitä luokkaa, että Tivun pieni tuoppikoko on itsesuojelullisista syistä huippu homma. PISTEET: 40/50

Published with Blogger-droid v1.5.2

Bacherotti Ambrata

One Pintin italo-oluiden jämiä rääppimässä. Vaikea valita juotavaa, kaapeissa pelkkiä outouksia. Tunnelma legendaarisessa pubissa taas melko uniikki: lisäkseni vain yksi asiakas ja telkkarista tulee David Attenborough:n Linnut-sarja. Harvoin sitä näin laadukkaita ohjelmia voi pubissa seurata kotoisasti sohvalla rötkötellen. Oluttarjonta sinänsä jo riittäisi syyksi hankkiutua Ruoholahteen, mutta kyllä tunnelma tuo vielä oman lisänsä. Mutta asiaan. Testattavana on Bacherotti-panimon brittityylin Pale ale.

Hyvin sama, punaoranssi väri. Melko vaatimaton vaahto on replainen, mutta melko pitsinen ja kestävä. Tuoksu on aluksi voimakkaasti huomaloitu, kukkaisen ja kevyen sitruksinen. Valitettavasti humala antaa melko pian periksi, alta paljastuu hieman tummempia hedelmäisiä ja hiivaisia tuoksuja sekä karamellimallasta. Karamellia on ESB-tyylisesti, jälkimaussa kuivempaa meininkiä. Katkeruus voimakkuudeltaan tasapainotettua. Ei mainittavasti pähkinää, ennemminkin karamellia ja hedelmää. Ei kovin voimakkaita makuja, tasapaino ihan mukava. Keskitäyteläinen, karamellisuudestaan huolimatta melko raikas. Hiilihappoa melko kevyesti. Jotain särmää ja ryhdikkyyttä tästä uupuu, vaikka periaattessa miellyttävä olut onkin. PISTEET: 34/50

Published with Blogger-droid v1.5.2

Southern Tier Farmer's tan

Jenkkipanimon turbolager löytyi Kaislasta kokeiltavaksi. Karu hinta pullolla (22€), onneksi on jakokaveri. Imperial Pils olisi kiinnostava tyyli panna joskus itsekin, ei varmasti helpoimpia. Siksipä tätäkin halusin kokeilla kovasta hinnasta huolimatta. Verrokkeja pitää olla.

Utuisen kullankeltainen olut, ohut pitsinen vaahto. Tuoksu on hyvin makea, marjamehumainen ja voimakkaasti humaloitu. Makeaa hedelmänektaria, kukkaparfyymiä ja hieman saippuaa. Katkeranmakea, maltainen ja kevyesti vehnäisen liukas maku. Alkoholi ei täysin peity kuivan katkerassa jälkimaussa ja tunnelma muodostuu vähän karkeaksi. Lagermaisen liukas ja rapea suutuntuma on kyllä muuten varsin miellyttävä. Mukava olut, mutta ei pärjää samassa sarjassa painivalle Mikkeller Draft Bearille. PISTEET: 35/50

Published with Blogger-droid v1.5.2

Dark Star Double Chocolate Stout

Itsepäisyyspäivän ilta alkaa tuopilla real alea Kitty's:ssä. Tummaa, lähes mustaa olutta. Vaahto on vähän höttöinen ja saippuainen. Tuoksussa paahteista mallasta, hieman jopa kuivan hapahkoa suklaisuutta ja kevyesti karamellia. Suklaisuus on hyvin tasapainoista, kahvisia sävyjä jälkimaussa. Hieman maitosokerisuuttakin. Humalaa hyvin kevyesti, lopussa kuitenkin erottuvasti. Suutuntuma ei ole riileille tyypilliseen tapaan kuohkea, vaan enemminkin liukas ja öljyinenkin: sopii tyyliin. Runkoa on 4,5 %:n oluessa ihan mukavasti. Näppärä olut kaikin puolin. PISTEET:33/50

Published with Blogger-droid v1.5.2

Sierra Nevada Tumbler

Kaisla vaihtui Black Dooriksi sitten edellisen päivityksen. Ei mitään superia tarjolla, HODA tälläkin vierailulerralla harmikseni loppu. Lasiin valikoitui Kalifornialaisen klassikkopanimon tuotos, joka ei ole ennen tullut vastaan.

Kolaa muistuttaa tämä savumaltaalla höystetty brown ale väriltään. Pitsisen ja kermainen, ohuehko vaahtokukka. Tuoksussa on kuivan paahteinen, selkeästi savuinen ja hieman pähkinäinen ja maltaan aromi. Kuivakkaa hedelmää, tummaa karamellimallasta ja kukkaista humalaakin erottuu. Tasapainoinen, mallaspainotteinen maku on leipäisä, hieman karamellinen ja katkerahko. Savuinen paahde tuo oman silauksensa muutenkin monipuoliseen olueen. Jälkimaussa tuntuu kevyt happamuus. Suussa keskitäyteläistä mallastarunkoa kuohuttaa mukavalla hiilihppo, samalla hedelmäiset ja pähkinäiset maut nousevat hyvin esiin. Laatupanimon laatutuote. PISTEET: 34/50

Published with Blogger-droid v1.5.2

Mikkeller Gubbe

Elämä jatkuu pääkaupunkiseudulla pikkujoulujen jälkeenkin. Ruokailujen ja eläinmuseon jälkeen tultiin Kaislaan. Oluthuoneiden kuukauden olut on tämä 5% Mikkeller. Belgihiivaa on käytetty, dubbelia tämä mainoslätkän mukaan on.

Syvän rubiininpunaista ja melko kirkasta olutta, ohuehko kermainen vaahto. Tuoksussa on belgihiivan vähän yllättäen reippaasti sitruksista humalaa. Lisänä kuivaa pilsmallasta ja kohtalaisesti kuivahedelmää. Mausteisuus ei ole kovin voimakasta, mutta ehkä tässä saattaisi neilikkaa olla. Aika raikasta, kevyehkö makukin on sopivan kuiva. Hieman hiivaisen nahkeasa ja kuivan hedelmäisessä jälkimaussa on kohtuullisesti humalan katkeruuttakin. Kevyehkö ja Kuohkea suutuntuma on sekin melko raikas, eikä keveys häiritse. Ei tätä kovin dubbelmaisena voi ehkä pitää, mutta mukavan juotava olut on kuitenkin kyseessä. PISTEET:33/50

Published with Blogger-droid v1.5.2

Nokian Keisari Luomu

Nokian panimon maitokauppanahvuinen uutuus ja jouluhja Oppaan pilkujouluväelle. Ensimmäinen pullotettu erä tätä pilsiä, jota on ollut myynnistä kaiketi vain SOPP:ssa. Suodattamaton pils siis kyseessä.

Ulkoinen olemus on melko samea, väri on tyypillisen kullankeltainen. Tuoksussa reippaasti yrttien makeaa humalaa, heinää ja myös hiivan tuomaa hedelmäisyyttä. Kuivahko maltaisuus, aavistus jyviä. Katkerohumalointi voisi olla tiukempikin. Mallasta on kohtalaisesti, mutta maitokauppanahvuisen keveys ei jää huomaamatta mallaspuolella. Kohtuullisen raikas miellyttävä olut kuitenkin, tervetuloa vain kauppoihin! PISTEET:28/50

Published with Blogger-droid v1.5.2

Ale Smith Yule Smith

Olutoppaan pikkujoulut Pikkulinnussa. Kabinetti alkaa olla täysi, kynät ja koneet sauhuavat. Äsken juomani baarin 10-v juhlaolut, Grassroots Tripl IPA oli hyvässä iskussa. Seuraavana on vuorossa Kalifornian kulttipanimon jouluolut.

Tuoksussa on valtavasti tummaa karamellia, rusinaista hedelmää ja herkän yrttistä kuivaa humalaa. Appelsiininkuorta olin löytäväni, mutta onko se kuitenkin humaloinnin ansiota? Karamellinmakeana alkava maku kuivahtaa mukavati kohti loppua, jossa ja kuivahedelmäistä makua tasapainottaa hieman puumaisen kuiva humala. Tasapainoinen ja nautittava, melko siirapinen suutuntuma. Hieman nahkeaa hedelmäinen karamellisuus ehkä on. Jouluisten kuivakakkujen kanssa tämä olisi varmasti parhaimmillaan, mutta maistuu ilmankin. PISTEET:37/50

Published with Blogger-droid v1.5.2

Mönchshof Weihnachts Bier

Helsingin saakka on päästy. Kallion kalaravintola Hilpeä Hauki on päivän ensimmäinen kohde ja ihan jo nimensäkin puolesta pakollinen pistäytymispaikka meikäläiselle. Rauhallinen tunnelma tässä vaiheessa päivää, ei paljoa asiakkaita.

Olut on vaalea 5,6% sodatettu joululager, bock-tyyliä kai tässä haetaan. Tuoksu on makean viljainen, hieman leipäisä ja aavistuksen hedelmäisen. Kevyen yrttistä humalaa on kohtuudella, diasetyylikin erottuu. Katkeroita on melko kevyesti. Viljainen makeus kestää mukavan pitkään ja pysyy yllättävän raikkaana. Lämmetessä pahvisuutta ilmestyy kuitenkin mukaan. Ei kuitenkaan muita merkittäviä virhemakuja, ellei lievä diasetyylisyys haittaa. Melko runsas ja pehmeästi kuohahtava suutuntuma pitää juotavuuden kohdallaan. Hyvä ruokaolut varmasti. PISTEET: 28/50

Published with Blogger-droid v1.5.2

Hiivahommat reisussa

Kesän ja syksyn sykkimiset työrintamalla lykkäsivät lomailut loppupuolelle vuotta. Niinpä blogisti vaihtaa tästä illasta alkaen vapaalle, reiluksi viikoksi näin alkuun. Kippis ja kulaus sille! Koska kotona kerkeää kuitenkin aina jumittaa ihan riittämiin ja olen välillä muutenkin melko kyllästynyt kotikaupungin ympyröihin, käännän ilman muuta nokan kohti etelää.

Matka alkaa torstaina illalla merielämällä luonnontieteilijöiden pikkujoulujen merkeissä välillä Turku-Tukholma. Olutmielessä ei merellä varmasti mitään ihmeellistä tule tapahtumaan, muuten ehkä. Mereltä perjantaina selviydyttyäni on suuntana pääkaupunkiseutu. Lauantaina on vaihteeksi pikkujolut, tällä kertaa Olutoppaan toimesta Puotilan 10-vuotiasta taivaltaan juhlivassa Pikkulinnussa. Mahtava homma, että kerrankin on mahdollisuus osallistuia Oppaan kemuihin. Nickit saavat kasvot =) Olutlista ahdistaa jo valmiiksi, niin monta kiinnostavaa sielä löytyy. Lauantaista eteenpäin on ohjelmassa muuta laatumestoissa pyörimistä jonnekin tiistain-keskiviikon seutuville. One Pintin italojen jämiä, Kaisla, Gallows Bird? Kerrankin on vaihtoehtoja! Suunnitteilla on myös päiväreissu Tallinnaan, josta kaveri tietää jonkun hyvän paikan bongailla ukrainalaisia oluita. Katsotaan.

Torstai-illaksi viimeistään takaisin Turkuun kavereiden nurkkiin pyörimään. Edellisestä käynnistä onkin jo puolitoista vuotta, kun perinteinen kevätreissu jäi tänä vuonna tekemättä. Turku ei olutkaupunkina vedä vertoja Helsingille, mutta olen aina tykännyt kaupungin ilmapiiristä. Turun ykkösmestat on tarkoitus koluta läpi maanantaihin mennessä. Ilmeisesti ainakin Mallaskukossa on taas omatuontitavaraa tarjolla. Cosmic Comic Café:hen on tarkoitus tutustua tällä reissulla, kun ei aikaisemmin ole siellä tullut käytyä. Paluu arkeen on edessä tiistaina 14.12., kun työpaikan ovi taas aukeaa klo 08:00.

Yritän päivittää blogia matakan varrelta herkullisimmilla tilannekatauksilla puhelimen ja oman jaksamisen ehdoilla. Perusteellisempi matkakertomus on toki luvassa vähän myöhemmin.