Fuller's Old Winter Ale

Brittipanimon 5,3% jouluale on ruokarikkaan sunnuntain jälkkärivalinta. Tälläinen hieman kevyempi ale tasoittaa toivottavasti hirvenkimpaleen ja juustojen taivalta. Crystalmaltaita, brittihumalia, ei mausteita. Fuller's:n tuntien toiveissa on maistuva ja tasapainoinen olut.

Kuparisen meripihkanruskea olut on kirkas, ohuehko vaahto on pienikuplainen ja koostumukseltaan kermainen. Tuoksu on karamellinen ja tuoreen yrttisesti humaloitu. Melko puhdasta, hieman keksistä maltaan makua. Kevyesti hiivaista hedelmää. Jälkimaussa reipas katkerohumalointi ja puumaista pähkinää. Katkerahko suutuntuma on matalahiilihappoinen ja hieman nihkeä. Hieman hapokkuuttakin tuntuu. Humalan kuiva puraisu tekee tästä melko kuivan tuntoisen. Mukavan kuiva poikkeus jouluoluttarjonnassa. Muistuttaa melkoisesti panimon legendaarista ESB:tä hieman pähkinäisemällä otteella ja karheammalla suutuntumalla. PISTEET: 33/50

Published with Blogger-droid v1.5.2

La Rulles Triple

Kyllä lämmittää, kun Alkosta saa Rullesia. Panimo on tunnettu korkeasta laadustaan ja kuuluukin belgipanimoiden terävimpään kärkeen. Tässä on ennakko-odotusten mukaan kovin monopolin talviuutuus tänä vuonna, vaikka La Chouffen tapaan tämäkään ei varsinaisesti ole jouluolut. Kolme pulloa ostin kerralla. Edessä oleva testiosio kertonee, pitääkö vielä kartuttaa kypstysvarastoa muutamalla yksiköllä.

Kuohkean pilvimäisen vaahdon kanssa kaatuu laasiin tämä vaalean oljenvärinen tripel. Tuoksu on lähes huumaavalla tavalla hedelmäisen belgihiivainen ja erittäin raikas. Klassiset tripelin mausteet, sitruksenkuori ja korianteri, erottuvat selvästi. Yrttistä humalaa on reilusti, hiiva tuo mukaan vielä oman pippurisen mausteisuutensa. Hieman mansikkaakin huomaan, sekin lienee hiivan aikaansaannoksia. Kuivaa pilsmallasta on melko tukevasti, karamellisokeri lisää keitokseen juuri oikean määrän tasapainottavaa makeutta. Jälkimaku napsahtaa kuitenkin kitalaessa mukavan kuivana ja hieman hiivaisen happamana. Yrttinen katkeruus jää suuhun viipyilemään. Alkoholi kätkeytyy hyvin, vaikka se lopussa hieman lämmittääkin. Runkoa ja runsautta on enemmän kuin monissa maistamissani tripeleissä. Silti kokonaisuus säilyy hyvin raikkaana ja tasapainoisena alusta loppuun. Hyvin hedelmäinen, runsas, upean juotava ja helppo tripel. Maistuu varmasti niillekin, joille eräiden tripelien tiukan hiivainen mausteisuus on liikaa. Kypsymispotentiaaliakin tässä on varmasti useammaksi vuodeksi. Pakko kai tätä on ostaa lisää, vaikka hinta onkin kova (11,08€/0,75l). Pisteet: 43/50

Traquair 2010

Sopivasti eilisen Häijyn Markun jälkeen pääsee nyt Leskisen pullouutuuden turvin jatkamaan barley winen parissa. Tämä tasan 10% tapaus tulee Skotlannin tunnetulta laatupanimolta. Toivottavasti tästä saa lämpöä hyytävään Rotuaarin iltaan.

Etiketin kullalla silattu ja yksinkertaistettu tyylikkyys herättää heti luottamusta. Jääkylmä tarjoilu ei lämmitä. Olut kaatuu lasiin melko kirkkaana, väri näyttäisi huonossa valossa olevan lähellä rubiininpunaista tai hyvin tummaa meripihkaa. Vaahtoa muodostuu vahvan oluen harteille niukasti. Tuoksussa erottuu jo viileänä massiivisen makea, karamellinen maltaisuus ja rusinainen hedelmällisyys. Näiden lisäksi erotan kepeämpää viinikumisuutta ja hieman alkoholiakin. Humala on selkeästi taka-alalla, eiliseen pommiin verrattuna. Maussa on reippaasti skottioluille ominaista karamellisoitunutta mallasta ja tujaus alkoholiakin, mutta silti makeus pysyy kohtuullisella tasolla. Tasapainoisuuden taustalla on varmaankin skottioluille ominaisia panimoteknisiä jippoja, joita itsekin yritin viikonloppuna imitoida. Jälkimaussa karamelli ja aavistus hiivan esterisyyttä sulautuvat saumattomasti annokseen tummaa suklaata. Myöhäisessä vaiheessa ilmestyy mukaan kevyesti happamanmakea mallaspaahto. Matalahiilihappoisen suutuntuman täyteläisessä ja pehmeästi soljuvassa mallasvirrassa on voimaa ja tasapainoa juuri sopivassa suhteessa. Monikerroksinen ja hienostunut kokonaisuus. Eilinen ja tämä ovat oivia esimerkkejä siitä, että nimellisesti saman oluttyylin sisältä voi löytyä hyvin erilaisia ja silti maistuvia oluita. PISTEET: 40/50

Published with Blogger-droid v1.5.2

Malmgård Häijy Markku

Malmgårdin panimomestari Markku Pulliainen vietti taannoin viisikymppisiään, minkä kunniaksi on pantu tämä 10,4 % "häijyn katkera" barley wine. Pienehkö erä olutta saatiin myös Arkadian Alkoon hörhöjen iloksi. Ilmestymishetkellään viime kesänä Häijy Markku taisi olla viidenneksi vahvin Suomessa pantu (kaupallinen) olut. Korkeat voltit eivät sinänsä ole mielestäni mitenkään tavoittelemisen arvoisia, kuten muutamien panimoiden viimeaikaisista alkopommmeista voisi ehkä päätellä. Silti Barley Wine kuuluu suosikkityyleihini, niin valtavasti makujen volyymia ja monimuotoisuuttakin niihin parhaimmillaan pakkautuu. Pienissä annoksissa makeuskaan ei ehdi nousta ongelmaksi, vaikka minulla nyt ei yleensä muutenkaan ole mitään makeita oluita vastaaan. Mutta antaapa Häijyn Markun puhua puolestaan.

Meripihkanruskeassa oluessa on ohut, mutta kermainen ja väriltään vaalea vaahto. Tuoksu on jykevän maltainen, tumman karamellinen ja marjamaisen makea. Jenkkityylin aromihumalointi on heti mukana voimakkaan kukkaisena, sitruksisena, trooppisen hedelmäisenä ja hieman saippuaisena. Pihkainen katkeruus juhlii makupuolellakin, "häijy" on melko sopiva laatusana kuvaamaan fiilinkiä. Tässä on katkerimman tuntuinen juomani olut vähään aikaan. Mallaspuolella erottuu makeaa karamellia reippaasti, mutta jotain vähän rotevampaa maltaisuuttakin odottelin. Jälkimaku on melko brutaalin katkera, eikä sitä kovin pehmeäksi voi kehua. Eipä se tämän ekstriimioluen pointti varmaan olekaan. Alkoholin jo maistaa näissä vahvuuksissa, määrä häilyy miellyttävän ja hieman liiallisen rajamailla. Suussa olut tuntuu erittäin katkeralta, suuhuni sopisi vähän enemmän pyöristävää maltaisuutta. Kokonaisuus on jostakin barley winen ja tupla-ipan välimaastosta. Kuin vaaleampi ja maltaisuudeltaan kevenetty Nøgne #100 tai humaloinniltaan turboahdettu Sierra Nevada Bigfoot ilman paksun siirappista suutuntumaa. Tasapainossa kuitenkin hävitään molemmille em. "klassikoille". Mikäli nyt tasapainoisuudesta voi näiden äärioluiden yhteydessä edes puhua perinteisessä merkityksessään. Lyhyesti: potkua on ja paljon! Pisteet: 37/50

Käymistilassa

Viikonlopun aikana ehti kiitettävästi harrastamaan. Perjantaina illalla kokoontui biologikiltamme olutkerho kanssa pieneen jouluolutpruuviin. Testipenkissä olivat Liefmans Cuvée Brut, Anchor Our Special Ale, Malmgård Arctic Circle ja Mikkeller Santa's Little Helper. Osallistujia kertyi sekoilun jälkeen noin 12 kipaletta, mikä on ollu aika vakio viimevuosina. Ensikertalaisia oli ilahduttavasti kaiketi neljä. Yllättävästi järjestelyä tuokin määrä yhdeltä mieheltä vaati oluiden kuskailuineen ja esittelykaavakkeineen kaikkineen. Sekoilu ilmoittaumisten kanssa johti lopulta siihen, että unohdin yhden henkilön laskuista kokonaan. Jakamisella tästäkin noloudelta onneksi selvittiin. Oluetkin maistuivat. Eniten kehuja taisi kerätä Santa's Little Helper, krittiikkiä taas hapan Cuvée Brut tai Arctic Circle.

Lauantaina vein kuusi oluttani testattavaksi toiselle oululaiselle olutblogistille. Oli mukava tutustua ja turista Leskisessä tuopillisen ääressä pitkän linjan olutharrastajan kanssa. Eipä näitä tilanteita Olussa liikaa ole tarjoutunut. Arden arvioita tekeleistäni voi lueskella hänen blogistaan lähitulevaisuudessa. Säälipisteitä ei kuulemma anneta, mikä on tietysti pelkästään oikein =)

Kotipuolessa työnimellä "VattuSkotti" kulkeva satsi on nyt pörissyt 17 asteen lämpötilassa reippaan vuorokauden. Aika reipasta tahtia tuntuisi skottihiiva pitävän, vaikka startteri aloitti hitaasti. Eilinen panopäivä meni rutiinilla, ei mitään isompaa häslinkiä. Kokeilin nyt ensimmäistä kertaan keittää paksuimman osan viereestä kokoon ja saada siten aikaan ns. kattilakaramellisoitumista. Lopulta lähes siirappisen paksuksi kutistunut kolme litrainen oli maultaan melko muikea ja hieno karamellin aromi leijui ympäri kämppää. Primaarikäyminen lienee ohi viidessä päivässä, eli loppuviikosta vatut pääsevät mukaan prosessiin. Koska aiempia kokemuksia vatuista oluenpanossa ei ole ja muidenkin mielikuvat sopivista annostuksista ovat aika vaihtelevat, aloittelen aika varovasti. Sama pätee vaniljaan, jota on nyt ollut votkassa uuttumassa tangollisen verran jo useamman päivän. Tavoitteena on kuitenkin maltainen olut maustettuna vatuilla ja vaniljalla, ei vaniljaista vattumehua maltaisella sivumaulla. Saapa nähdä, miten äijän käy.

Svaneke Julebryg

Tanskalainen Svaneke Bryghus on tuttu kahden Alkossa vierailleen tuotteen osalta. Näistä Stärke Preben jäi mieleen lähinnä melko alkoholisena tapauksena, Skipper Clements taas kesäisenä APA:na. Paljon on näköjään panimolta maistamattakin, Ratebeeristä näyttäisi löytyvän peräti 71 tuotetta. Julebryg saa nyt toimia pienenä tilkeenä tankan osalta pahasti rakoilevassa olutsivistyksessäni. Kyseessä on 5,7 %:n tumma, suodattamaton sesonkilager, jota saa pullollisen (o,5 l) haltuunsa hintaan 4,45€. Olisiko tästä joulun jokapaikan höyläksi?

Houkutteleva tummanruskea, meripihakan punertava ja hieman samea olut kaatuu lasiin poikkeuksellisen komean ja kermaisen vaahtokukan kera. Komeus valitettavasti lässähtää melko pian, mutta annos kermaista pitsiä selvityy koko puolilitraisen lyhyen historian. Tuoksussa erottuu ensinuuhkasulla mukavasti leipäistä maltaisuutta, karamellisuutta ja aavistus paahdetta. Aromihumalien tuoma mausteinen yrttisyys tuntuu sekin selvänä. Olut on selvästi mallaspainotteinen, makeampaa hiivaista hedelmäisyyttä erottuu kuitenkin. Paahteisen limppuinen ja karamellinen makea maltaisuus kestävät hyvin loppuun, jossa katkeruus nipistelee tasapainoittavasti kitalaessa. Jonkinlaista liuotinmaisuutta kuitenkin ilmaantuu jälkimakua häiritsemään erityisesti oluen lämmetessä. Melko pehmeässä, mutta aavistuksen hapokkaassa suutuntumassa on kohtuullisesti runkoa vahvuuteen nähden.

Vaivaton, mutta vähän vaisu ja persoonaton Julebryg ei ehkä ole riittävän täyteläinen joulun pöytäolueksi, mutta voisin hyvinkin kuvitella nautiskelevani tätä pullollisen jouluyönä rieskan ja graavilohen kanssa. Pisteet: 30/50

Kotiolutta: Uutta ja vanhaa kotipanimossa

Kiireet töissä ja vapaalla ovat pitäneet huolen siitä, että syyspuolella en ole ehtinyt varsinaisiin hiivahommiin juuri panostaa. Tulevana viikonloppuna ajattelin kuitenkin pistää alulle jo pitkään mielessä pyörineen kokeilun. Suunnitelmissa on keskiraskaan sarjan tumma ale, jonka tulen maustamaan itse poimituilla villivadelmilla ja ripauksella vaniljaa. Maltaisuutta pitää olla, mutta samoin kohtuullisella tasolla makeutta kohdallaan. Hiivaksi valitisin skottilaisen kannan. Teen sille juuri startterin, lauantaina pitäisi jo kattiloiden höyrytä.

Otsikon vanhemmasta puoliskosta vastaa rapiat 1,5 v sitten panemani tumma belgiale, jota on jäljellä vielä kaksi pulloa. Nämä ova muuten vanhimmat kotipanimoni jäljellä olevista tuotoksista. Kyseinen minimaalinen kokeiluerä onnistui hyvin, kaveritkin tykkäsivät. Reseptin viilailua on ollut tarkoitus tehdä jo moneen kertaan, mutta jotenkin uusien reseptien kokeilu on tässä vaiheessa toistaiseksi vienyt voiton. Viimeisimmästä maistiaisesta taitaa olla jo lähemmäs vuosi, silloin maku oli ainakin kohdallaan. Nyt on aika korkata laaduntarkkailun nimissä omalta kohdaltani viimeinen pullo tätä olutta, viimeisen toimitan naapuriblogin Ardelle testattavaksi.

Pullo päästää sihisten happoja avattaessa, käymistä on siis vielä tapahtunut reippaasti. Väri tässä on hyvin tumman ruskea, vaahto on beige ja kermainen. Tuoksu on saanut mukavasti syvyyttä. Käyttämäni suklaamallas on kypsytyksessä korostunut selvästi, nyt maitosuklaata on reippaasti tuoksussakin. Hedelmäisyys on muuttunut samalla tummempaan suuntaan. Tummaa kandisiirappia, rusinaa, hapahkoa paahteisuutta ja hieman maitosokeria erotan suklaan ohella. Jotain aavistuksen rommimaista mausteisuuttakin tässä on, vaniljaakin voisi luulla käytetyn (ei ole). Jälkimaussa kuivempaa, limppumaista mallasta. Happamuuttakin, mutta ei vielä haitaksi asti. Melko makea tämä on edelleen, mutta ei kuitenkaan sokerinen mielestäni. Suklaisen pehmeä lopetus piilottaa voltit (~9%) yllättävän hyvin, vaikka tämä ei mikään roteva olut olekaan. Ei ehkä tyylipuhtain tapaus, mutta onpa vahvoissa tummissa belgeissä toisaalta liikkumavaraakin. Ensikokeiluna tyylistä mukava ja oluenakin mielestäni mukava. Nyt on tämäkin olut sitten kaluttu loppuun. Haikeaa melkein.

Meantime Winter Time

Kirkas, punertavan meripihkainen olut. Varmaankin reippaasta pyöräilystä osittain johtuen vaahto on hyvinkin ilmava ja runsas. Tuoksussa erottuu makeaa karamellimallasta, hedelmäisiä käymisaromeja ja harmittavasti myös aavistus metallia ja palvilihaista hernerokkaa. Tarkasti nuuskuttamalla erottuu myös aromaattista ja hieman kukkaisen saippuaista humalaa. Maku on keskimakea, kevyesti hapan, hieman nihkeästi hedelmäinen. Matalahiilihappoinen suutuntuma saa tämän tuntumaan vähän vetiseltä ja lattealta. PISTEET: 25/50

Published with Blogger-droid v1.5.2

Haandbryggeriet Odin's Tipple

Yksi kolmesta Leskiselle ilmestyneestä norskeista. Dark Force on jo maistettu, joten kahdesta uudesta tämä ennakolta mielenkiintoisempi saa ensin maisteluvuoron. Saapa nähdä, kannattiko pyöräily Pyykösjärveltä. Karmea hinta on ainakin putelille lätkäisty (13€). Periferiassa joutuu maksamaan uutuuksista melkoisia rahoja.

Lasiin kaatuu öljyisen liukkaasti yönmusta olut lähes ilman vaahtoa. Viileänä tuoksu on raskas ja makea, vähän omituisella tavalla marjainen, salmiakkinen ja aavistuksen alkoholinenkin. Kylmäsavua, suklaata, nahkaa ja aavistus vaniljaa ilmaantuu oluen lämmetessä. Melko yksioikoinen makeus ja suolainen salmiakki jatkuvat maussa, nyt fiilis on enemmän sokerinen kuin marjainen. Maitosokerista tuntuakin tässä on. Alkoholi tuikkaa lopussa, mutta antaa sitten tilaa makean kermaiselle, hieman vaniljasikarisen savuiselle ja kahviselle jälkimaulle. Tässä vaiheessa matkaansa Odin's Tipple on parhaimmillaan. Suutuntuma on prosentteihin (niin, niitä on kokonaiset 11) nähden melko vaisu sokerisen makeuden paikassa maltaan jykevyyttä. Huulet tahmaantuvat ja alkoholi tuntuu vähän liikaakin. Turhan sokerisena tavalla makea ja yllättävän simppeli olut petti kevyesti korkeisiin odotuksiin nähden. Ei tämä missään nimessä pahaa ole, pikemminkin osoitus vahvojen ja makeiden oluiden teon haastavuuksista. PISTEET: 31/50

Published with Blogger-droid v1.5.2

Porterhouse Plain Porter

Leskisen viimeisin hanapäivitys on tämä klassinen irkku. Eipä ole tullut ennen vastaan tämäkään.

Huonossa valossa syvän ruskea, melko kirkas olut hyvin kermaisen pitsisellä beigellä vaahdolla. Kuivan linjakas maltaisuus tuoksussa, hieman hedelmää, limpunkuorimaista paahdetta ja kohtuuisesti humalan pihkaa. Puhtaan maltainen, hieman happaman paahteinen ja aavistuksen toffeinen maku päättyy kuivan leipäisenä, kahviakin voi siinä aistia. Katkeruuttakin on mukavasti. Kevyehkö suutuntuma on miellyttävän kuohkea ja mukavan kuivasti paahteinen. Näppärä olut keveillä prosenteilla. PISTEET: 35/50

Published with Blogger-droid v1.5.2

WinterCoat Yule Ale

Jatketaanpa Alkon jouluoluiden kartoittamista. Tanskalainen WinterCoat on minulle ennestään tuttu vain nimenä. Perheomisteinen pienpanimon porskuttaa Sabron kylässä, Århusista luoteeseen. Yule Ale (5,75€/0,5l) on vahvuudeltaan 6,5 %:n keitos, jonka RB luokittelee vahvaksi brittityyliseksi aleksi. Mausteita on käytetty tuoteselosteen mukaan puristisempien aineiden lisäksi. Tanskan "olutvallankumouksen" seurauksena näitä mikropanimojen kiinnostavia oluita rantautuu onneksi välillä meillekin.

Yule Ale on tumma, samean meripihkanruskea olut. Ohuehko vaahto on osin kermainen ja kestävä, osin saippuaisempi. Tuoksussa erottuu karamellimaltaan toffeisuutta, hedelmäisen pehmeitä hiivan aromeja, hieman yrttistä humalaa, anista ja lakritsia. Vai voisiko tässä olla lakritsijuuren sijasta ruista joukossa? Jotain aavistuksen mausteista ja hapanta, jopa kotikaljamaista leipäisyyttä tuntuu nimittäin taustalla. Etiketti ei erittele käytettyjä maltaita, joten paha sanoa. Makukin on kevyesti hapan, mutta se se ei häiritse. Kohtalaisen maltaisen, melko kuivan ja aavistuksen pähkinäisesti paahteisen vaiheen jälkeen lopussa erottuu rusinaista hedelmää kevyen katkerohumaloinnin lisäksi. Jälkimaun mausteisuudessa on jotain todella tuttua, mutta en nyt saa siitä ihan selvyyttä. Kardemummaa se voisi ehkä olla, lisänä jotain sitrushedelmää. Maustaminen on onnistunut melko nappiin: tulos on melko moniulotteinen mikään yksittäisen mausteen hyppimättä silmille. Suutuntuma jää kuitenkin vähän vaisuksi. Matalahiilhappoisuus yhdessä liukkauden ja happamuuden kanssa eivät tee tästä kovinkaan runsaan tuntoista. Lopun nahkea hedelmäisyys ei sekään hirveästi miellytä.

Yule Ale on mukavasti tasapainoinen ja taitavasti maustettu tapaus jouluoluiden joukossa. Ei hyökkäävä, helppo juoda ja silti riittävän monipuolinen. Ei tästä ehkä kestosuosiksi ole, mutta kannattaa ehdottomasti silti testata. Joulupöydän sekalaisten syöminkien kaveriksi on vaikea löytää yksittäistä, tyydyttävästi edes suurinpiirtein kaikki tarpeet täyttävää olutta. Yule Ale voisi kuitenkin olla varteenotettava vaihtoehto ruokapöytään nostettavaksi. Pisteet: 34/50

Leskisellä kolme Haandbryggerietia

Kolme norskia on ilmaantunut hiljattain Leskisen kaappiin. Kaikki Hanbryggerietin käsialaa. Tarkat mallinimet ovat: Dark Force, Odin's Tipple ja Farewell Ale. Hienoja uutukaisia harvoin päivittyvään valikoimaan. Ottakaa.

Published with Blogger-droid v1.5.2

Anchor Our Special Ale

Kausiolutsaaga jatkuu tänään perinteikkään San Franciscolaisen Anchor-panimon Our Special Ale:n merkeissä (hinta Alkossa 3,49€). Jenkkioluiden nykysuunnasta ilahduttavasti poiketen ankkuripanimon kausituote ei ole mikään promillehirmu, alkoa on 5,5 %. Mitään reinheitsgebot-tavaraa tämä ei etiketissä mainittuista ainesosista huolimatta ole, mutta mausteseos sisältöineen lienee liikesalaisuutena jäänyt maintsematta.

Our Special Ale on tumman ruskea ja kirkas olut. Vaalea, hyvin kermainen ja pitsinen vaahto on kestävä. Tuoksu on voimakas, mutta ei hyökkäävä. Siitä erottuu leipäistä mallasta, kuivattua taatelia, luumuja, lakritsia ja anista. Saattaapi olla myös neilikkaa. Paahteisuus on hillittyä ja erittäin pehmeää kautta linjan. Suklaiset ja kahviset aromit liukuvat kuin varkain esiin pitkässä jälkimaussa. Kevyt happamuus lienee sekin paahtomaltaiden ansiota. Maltaisuus on hieman yllättäen aika kuivaa. Jouluinen mausteseos antaa hienostuneesti luonnetta järkyttämättä makupaletin tasapainoa. Suutuntuma on keskitäyteläinen, kuohkea ja jotenkin yllellisen pehmeä. Hieno suoritus panimolta! Harvoin tapaa näin runsaita ja tasapainoisia oluita näissä vahvuuksissa. Kaikki osa-alueet ovat vähintäänkin kohdallaan. Tätä tulee ostettua vielä pullo jos toinenkin. Pisteet: 39/50

Theresianer Strong Ale

Välillä muutakin kuin jouluolutta. Tilaa kaappiin... Italia on niitä kuumimpia olutmaita, ollut jo jokusia vuosia. Viinimaan pienpanimon ovat nousseet maineeseen maailmalla ja jalojuomista kiinnostunut yleisö tuntee nyt pelkän Peroni Nastro Azzurron lisäksi jo Revelation Cat:n, Birrificio Italianon ja monet muut. Totta puhuen, eipä ole Italian olutvallankumous Oulun kuvioita juuri järisyttänyt. Alkoon on nyt kuitenkin saatu Theresianer Strong Ale, joka edustaa kai niitä Italian vähän ilmeikkäämpiä panimoita. En voi kyllä väittää tietäväni panimosta mitään ennakolta. Ratebeer luokittelee tämän englantilaistyyliseksi vahvaksi aleksi. Mielenkiinnolla tätä lähden testaamaan.

Olut on väriltään meripihkanruskea. Tuote on filtrattu, niin kirkkaalta se lasissa näyttää eikä hiivaa löydy pullostakaan. Vaahto on melko kermainen ja pitsinen, mutta se katoaa lopulta kokonaan. Jäähdytin olutta liikaa, kylmänä tuoksu on jotenkin päärynäsiiderimäinen ja alkoholinen. Lämpöjen hieman noustessa päärynä vaihtuu tunkkaisenmakeaan karamellimaltaisuuteen. Kuivahedelmää, jopa rusinaa sekoittuu joukkoon. Ehkä aavistus pähkinääkin siellä jossakin on ja aavistus ruohoisen yrttistä humalaa häilyy taustalla. Jälkimaku on melko imelästi karamellinen, mutta annos kuivempaa hedelmää hetkeä myöhemmin parantaa tilannetta paljon. Kunnon humaloinnista ei tosin voi puhua ja alkoholisuuskin häiritsee viileän oluen suutuntua. Tämä pitää näköjään juoda lämpimä, jolloin maut tasoittuvat ja miellyttävä hedelmäisyys pääsee oikeuksiinsa. Harvoin lämpötila näin paljon vaikuttaa. Suutuntuma on melko täyteläinen, jokseenkin nihkeä ja matalahiilihappoinen. Theresianer Strong Ale ei vakuuta täysin, mutta kunnolla lämmenneenä siitä löytyy kuitenkin mukavan hedelmäisiä ominaisuuksia. Pisteet: 26/50

Liefmans Cuvée Brut

Tässäpä taitaa olla ennakkoon eniten joulumieltä tuonut Alkon uutuus. Hapanta kirsikkaolutta belgityyliin, vahvuutta sopivasti 6%. Toiveissa syvän hapanta kirsikkaa, maanläheisiä käymisaromeja, ikenien kevyttä vetäytymistä ja kyspytyspotentiaalia vuosikausiksi. Liefmans jo vakuuttikin legendaarisella Goudenband-sour alellaan, joten odotukset ovat korkealla. Rohkea veto Alkolta, vaikka valintaperusteena lienee ollut lähinnä punasävyinen paperikääre pullon ympärillä. Eihän tämä siis mikään varsinainen jouluolut ole. Eipä haittaa tällä hetkellä, siispä kädet vapisten kääreitä hiplaamaan ja pulloa auki.

Korkki poksahti kepeästi. Lasiin kaatii syvän rubiininpunainen olut harteillaan hennon pinkki, tiivis vaahtokukka. Käyneen kirsikan makeanhapan aromi hallitsee ja punaherukoitakin voisi tuoksun perusteella olla mukana. Lasia pyörittelemällä irtoaa kevyesti nahkaa, anismaista mausteisuutta ja hieman pippuria. Maku alkaa makean kirsikkaisena maitohapon nipistellessä samalla kevyesti. Karamellisoitu sokeri tuo keitokseen hieman toffeisia sävyjä. Maltaisuus on melko kevyttä, mutta sen tuoma paahdettujen manteleiden hento aromi on miellyttävä. Jotain etäisesti karvasmantelista syntyy eri osien summana. Jälkimausta jää suuhun napakasti hapan tuntu hapaman marjamehun ja brettan vielä kutkutellessa makuhermoja. Suutuntuma on kevyehkö, kuohkean hapokas ja pirskahteleva. Happamuus ei revi ikeniä verille, vaan antaa kokonaisuudelle hyvin raikkaan silauksen. Juotavuus on kohdallaan.

Kokonaisuus on odotettua vähemmän hapan ja enemmän sokerinen. Toisaalta, eihän tämä lambicia kuulu ollakaan. Aivan niin syviin vesiin ei päästä, kuin ehkä odottelin. Monimuotoisuutta riittää silti pitämään homman mielenkiintoisena, ja kun flavorin peruselementitkin ovat hyvin kasassa on Cuvée-Brut:sta helppo pitää. Lasillinen sopii varmasti digestiiviksi vaikka liian raskaan jouluaterian jälkeen. Hedelmäiset jälkiruoat, esim. rahkat tai hedelmäsalaatit, saattaisivat myös viihtyä tämän seurassa. Tätä kannattaa tarjota erityisesti olutta vieroksuville/tuntemattomille vaikka sokkona, varmasti naama venähtää kun kuulevat maistaneensa olutta. Pisteet: 37/50

Kulmbacher Kapuziner Winter-Weissbier

Jatketaanpa Alkon kausiolutsuman purkamista. Winter-Weisse on suodattamaton vehnis, vahvuudeltaan 5,4%. Näissä vahvuuksissa perusvehnät eivät ehkä ole niitä jouluisimpia oluita, eikä Kapuziner kuulu odotetuimpiin uutuuksiin. Toisaalta, hyvälle vehnälle löytyy kyllä käyttöä vuodenajasta riippumatta.

Winter-Weisse on tummahkon oranssi ja hyvin samean hiivainen olut. Kuohkea vaahto on näyttävä. Tuoksussa on ihan mukavasti pullataikinamaista mallasaromia ja kohtalaisesti myös makeaa banaanisuutta. Myös neilikkaista hiivan aromia tuntuu. Kaadoin hiivat reippaalla kädellä mukaan, mistä kevyt happamuus. Se sopii kuvaan. Jälkimaussa astetta tummempi leipäisyys lisääntyy. Ehkä jotain kuivahedelmiin vivahtavaakin voi kaivella esiin. Suutuntuma on samettisen liukas ja pehmeä, jokseenkin keskitäyteläinen. Tukevampikin tämä voisi toki olla, mutta ei missään nimessä huono näinkään. Kyllä tästä hieman makeamman ja täyteläisemmän kuvan saa, kuin monista vastaavan vahvuisista vehnistä. Kyllä Kapuziner lunastaa paikkansa kauden kevyempänä vaihtoehtona ja sopii nautittavaksi vaikka vähän kevyempien ruokien kanssa tai saunan jälkeen. Pisteet: 36/50

Joulu tulla jolkottaa

... ja kauden oluet siinä samalla. Joulu on osaltani selkeästi se vuoden kuumin olutsesonki. Joulu- (toki muutkin) sesonkioluet ovat tiukasti osa oluen kulttuurihistoriaa. Niiden panemiselle on kiistatta aikansa ja tarkoituksensa, arvostipa "kristillisen joulun sanomaa" tai ei. Näin erityisesti pohjoisemmalla puolella palloamme, jonka pimeintä ja kylmintä vuodenaikaa on vaikea kuvitella ilman lämmittäviä ja vahvaluonteisia kausioluita. Niissä maltaita tai eksoottisempiakaan mausteita ei yleensä ole turhia säästelty. Vähän luksusta ankeuden keskelle juhlamieltä tuomaan, eikö niin? Jouluun perinteisesti osattu varautua jo hyvissä ajoin: parhaita joluoluita on perinteisesti vaalittu kellareissa usein vähintään kuukausitolkulla tulevaa talvea ajatellen. Monet jouluoluet vain paranevat jopa vuosien kypsytyksellä. Kohtalaisen hiljaisen olutsyksyn jälkeen ja iltojen yhä vain pimetessä onkin ollut vaikeaa olla kuolaamatta näitä runsaita ja monimuotoisia herkkuja, mitä talvi tuo tullessaan.

Tänä vuonna Alko hellii meitä ennätyksellisen runsaalla kattauksella joluoluita: peräti 23 kappaletta. Melkein hävettää myöntää, että parina edellisenä päivänä tuli jo tehtyä lähialkoon pari tyhjää reissua "millon ne oikeen tullee-kyselyineeen". Tänään ne sitte tuli, ainakin osittain ja ostoksilla piti toki käydä oikein repun kanssa. Vanhoja alkoratsuja ja todellisia legendoja on joukossa (esim Urbock, Ayinger Winter-bock, La Chouffe), mutta mielenkiintoisia debytanttejakin melkoinen liuta. Henk. koht. eniten kiinnostavat belgifanina Feuillienin, Rullesin ja Liefmansin keitot ja muista Nögne-jenkkilä-akseli, Anchor Christmas Ale ja Mikkellerin tuorein versio Santa's Little Helperistä. Myös Insanely Bad Elf tuli viime vuonna Leskisellä useampaan kertaan havaittua oikein näppäräksi Barley Wineksi , joten eiköhän sitäkin muutama kipale tule hankittua. Suunnitelmana on aluksi maistaa kertaalleen itselleni uusista mielenkiintoisimmat oluet ja nautiskella toki myös klassikoita, erityisesti Urbockia. Potentiaalisia kypsytettäviä aion hankkia myös varastoihin. Tänään homasinkin jo valmiiksi muutamista ennakkoon himotuimmista varakappaleet. Hyvältä vaikuttaa siis. Saa nähdä, mitä saavat Leskiseen hankittua. Myös Turussakin on tarkoitus käydä vielä ennen joulua, sielläkin saattaa löytyä jotakin jouluista kivaa.

Tässä vielä Alkon vakiovalikoiman joululista vielä kokonaisuudessaan:

Achouffe: La Chouffe
Anchor: Christmas Ale
Ayinger: Winter-Bock
Fuller's: Old Winter Ale
Kulmbacher: Kapuziner Winter-Weissbier
La Rulles: Rulles Triple
Liefmans: Cuvee-Brut
Malmgård: Arctic Circle Ale
Meantime: Winter Time
Mikkeller: Santa's Little Helper 2010
Nokia: Keisari Talvi
Nøgne Ø/Jolly Pumpkin/Stone: Special Holiday Ale
Ridgeway: Insanely Bad Elf
Saku: Porter
Samuel Adams: Winter Lager
Samuel Smith's: Winter Welcome Ale
Schlenkerla: Aecht Schlenkerla Rauchbier Urbock
Sinebrychoff: Jouluolut
St Feuillien: Cuvée de Noël
Stallhagen: Julbock
Svaneke: Julebryg
van Steenberge: Gulden Draak Vintage Ale
Wintercoat: Yule Ale

Eiköhän näillä alkuun päästä :D

Nøgne-Jolly Pumpkin-Stone: Special Holiday Ale

Jouluhössöttelyt saavat tämän vuoden osalta alkaa norjalaisen Nøgne Ø:n sekä amerikkalaisten Jolly Pumpkinin ja Stonen yhteistyön hetelmää makustelemalla. Tämä paketin avaaminen on aiheuttanut etukäteen melkoista hekumointia. Odotetuimpia tämän vuoden tapauksista. 8,5% olut on pantu ohrasta, rukiista ja kaurasta sekä maustettu humalien lisäksi salvialla, kuminalla, katajanmarjoilla ja kalifornialaisilla kastanjoilla. Kuulostaa juuri niin muikealta, kuin jouluoluen kuuluukin.

Olut on väriltään hyvin syvän punaruskea. Hyvin pienikuplaisen samettista vaahtoa on melko ohuesti, mutta se muodostaa kaunista pitsiä lasin reuinoille. Tuoksu on jollakin tavalla hyvin "lämmin". Se muistuttaa makeaa ja mausteista mallasruisleipää. Jotain määrittelmätöntä hedelmäisyyttä rottuu myös hieman. Mausteisuus on melko ilmiselvää, mutta sitä on melko vaikea eritellä. Pirtsakkaa, hieman kardemummaista ja mentholista meininkiä siinä tuntuu olevan. Ehkä se on sitten salvian tekosia? Ehkä sen kuminankin voi sieltä kaivella. Hämmästyttävän paljon mausteet ja ruismaltaisuus kuitenkin yhdessä muistuttavat legendaarisia Super Salmiakki -karkkeja. Tervaa ilmaantuu myös kuvaan oluen lämmetessä. Maku on pitkälti sitä, mitä tuoksu antaa odottaa. Jykevän siirapisessa mallasrungossa riittää potkua ja alkoholi peittyy makeuden taakse tehokkaasti. Jälkimaku on reilusti mausteinen, erityisesti katajan kitkeryyden huomaa nyt helposti. Hieman suklaatakin pyörähtää kielen päällä. Lakritsi ja omaleimaisen yrttinen maustemylläkkä jatkavat leikkejään limakalvoilla pitkään. Siirappinen mallas tahmaa huulet ja suutuntuma on hyvin paksu ja liukkaan matalahiilihappoinen.

Tästä oluesta on todella helppo pitää. Runsas mallaspohja pyöristää riittävästi mausteiden vyöryä, mutta silti oluen mausteinen perusluonne tulee varsin hyvin selväksi. Tämä voi olla joillekin liikaa, mutta minuun uppoaa. Erityisen insipiroivaa ja mystistä juomaa näihin pimeisiin iltoihin. Juuri tällaiset rohkeat oluet nostavat joulun mielestäni selvästi mielenkiintoisimmaksi olutsesongiksi. Pisteet: 39/50