Williams Brothers Midnight Sun

Edinburghin läheltä Alloasta ponnistavan Williams Brothers on minulle toistaiseksi tuttu vain mukavan kanervaisesta Fraoch Heather Ale-oluestaan, jota sai taannoin Alkosta. Maitokaupoissa olen joskus panimon oluisiin törmännyt, mutta eipä ole tullut ostettua. Inkiväärillä maustettua Midnight Sun-portteria ovat monet kehuneet sen verran, että riittävä kiinnostus heräsi. Alkosta saa oman testikappaleensa mukaan hintaan 3,99€.

Pikimusta olut kaatuu lasiin öljyisen liukkaana. Vaalean beigeä vaahtoa muodostuu ohueksi, mutta kestäväksi pitsiksi lasin reunoille isompien kuplien kaveriksi. Makean maltaisessa tuoksussa tuntuu rusinaista hedelmäisyyttä, tummaa suklaata, aavistus salmiakkia ja selvästi inkiväärin miellyttävän raikasta mausteisuutta. Mallasta on voltteihin (5,6%) nähden ihan mukavasti, mutta maku on silti ehkä kuivempi kuin tuoksu enteilee. Oluessa on mielenkiintoisesti sopusoinnussa hiivan hieman fenolinen hedelmäisyys ja inkiväärin terävyys, yrttinen humalointi antaa vielä oman mausteensa soppaan. Jälkimaun makeaa limpunkuorta muistuttava paahtomallas ja hento kahvisuus luovat hienostuneen sopusoinnun kuivuvan maltaisuuden ja pehmeän puumaisesti purevan humalan kanssa. Inkiväärin raikkaus on saatu mukaan myös suutuntumaan, joka ei paahteisesta maltaasta huolimatta muutu tunkkaiseksi edes pitkän jälkimaun kiemuroissa. Liukas ja pehmeän hiilihappoinen tekstuuri takaavat miellyttävän juotavuuden. Mukava olut kaikin puolin. Inkivääri istuu kokonaisuuten mukavasti ja tasapaino on kohdallaan. Jos jotakin lähtisin säätämään, niin maltaisuutta kasvattaisin aavistuksen täyteläisemmäksi. Pisteet: 36/50

Mohawk Stitch Porter

Mohawk Stitch Porter on Sigtunan pienpanimolla Wicked Wine-firmalle pantu portteri. Sain tämän käsiini vaihtokauppana, olut kuuluu Systembolagetin sortimenttiin. Mohawk-sarja flirttailee nimellään ja ehkä karulla ulkokuorellaankin löyhästi punkin kanssa. Etiketissä mainittu "punk-attityd" vähän hymyilyttää, varsinkin kun pari lausetta myöhemmin ollaan menossa jo suklaatryffeleissä ja homejuustoissa. Melko salonkikelpoista kiljua siis. Ihan hyvä niin. Kuuden mallaslaadun, jenkki-, britti- ja tsekkihumalien lisäksi Stitch on ryyditetty Muscovadosokerilla ja hunajalla. Raaka-aineissa ei ainakaan ole säästelty.

Melko samean punaruskean oluen vaahto on isokuplaisen saippuaista höttöä. Makean maitosuklaisessa tuoksussa on aavistus tummempaa paahdetta ja jopa tervaa. Ehkä vähän tupakkaista savuisuuttakin. Aromaattinen humalointi on miellyttävän hedelmäinen ja tasapainottaa paahdetta. Kovin jykeväksi en tuoksua kyllä lähtisi kehumaan. Maussa maltaisuus on aika kuivaa tuoksun huomioiden, jopa vähän jyväistä. Hunaja on vaikeasti löydettävissä ja helposti sekoitettavissa humalan makeisiin aromeihin. Jälkimaussa voi ehkä kuvitella olevan jotain hunajaista makeutta. Paahtomaltaiden happamuus leimaa makua koko kestoltaan, mutta ei se varsinaisesti haittaa. Jälkimaussa katkeroa on reippaasti kevyeen pihkaisuuteen asti. Jälkimaku jaksaa pitkään pehmeän suklaisena ja aavistuksen palaneena. Suutuntuma jää melko ohueksi, hapan paahde ja katkerot korostavat ohutta vaikutelmaa. Hiilihappoa on melko reippaasti ja suutuntuma näin ollen hieman kuohuva ja terävä.

Melko monimuotoinen olut, jota vaivaa kuitenkin melko vakava rungonpuute ja tasapainottomuuskin. PISTEET: 31/50

Published with Blogger-droid v1.5.2

Fuller's London Pride, real ale

Leskisen käsipumppu on saanut täytettä. London Pride on toki tuttu tuote sekä pullosta että tavallisena hanatavarana, jolloin se on mitä mainioin sessio-olut. Elävä versio on jäänyt maistamatta, mutta nythän tuo aukko sivistyksessä on hyvä korjata. Real-käsitelty Pride on aavistuksen kevyempi, alkoa löytyy tästä 4,1% normaalin 4,7%:n sijaan.

Hämärässä valossa meripihkan värinen olut näyttää melko kirkkaalta. Kuohkea, riilille ominainen vaahto. Tuoksussa on tutusti yrttistä humalaa, hedelmäisen pehmeät hiivan aromit ovat normiversiota enemmän esille. Hieman makean leipäinen mallas on miellyttävää, jälkimaussa on kevyt pähkinän vivahde. Katkero nipistää kevyesti lopussa. Kokonaisuus on kevyehkö, mutta ei sinänsä liian ohut. Pieni hiivainen karkeus häiritsee hieman muuten tasapainoista kokonaisuutta. Liekö vielä vähän raakaa? Tällaisenaan elävä versio häviää mielestäni kuitenkin melko selvästi normaalille hanaversiolle. PISTEET: 32/50

Published with Blogger-droid v1.5.2

Mikkeller Beer Geek Breakfast

Työviikko itäisen Lapin jokivarsissa könytessä on takana. Reilut tuhat kilometriä autossa istumista ja aikaiset herätykset jääkylmässä mökissä huonosti nukutun yön jälkeen vaativat pientä pehmittelyä kaupunkioloihin saavuttaessa. Suihku ja omassa sängyssä nukutut, pität unet normalisoivat tilannetta jo melko paljon. Lisäksi aion nyt pönkittää viikon aikana nuupahtanutta olutnörttiyttäni otsikon mukaisella kahvistoutilla - aamupalaksi tietenkin. Vai onko hauskasti nimetty tuote sopiva tekosyyn nautiskella tuopillinen maukasta olutta heti sängystä noustessa? Jokainen päättäköön itse motiivinsa, mutta konsepti on mielestäni houkutteleva ja hyvinkin kokeilemisen arvoinen.

Lasiin kaatuu liukkaan öljyisenä sysimusta olut harteillaaan beige vaahtokukka. Tuoksu on voimakkaan kahvinen, tumman suklainen, hieman suolaisen lakritsainen sekä voimakkaasti limppumaisen maltainen. Aavistus kuivattujen luumujen hedelmäisyyttä on havaittavissa. Tukevan aamupalan ainekset on katettu ja tarjotin koristeltu vielä kourallisella tuoreen yrttisiä ja kukkaisen aromaattisia humalankäpyjä.

Maku alkaa mallaslimppua muistuttavana, hieman makeana ja voimakkaana. Kevyen palaneet maltaat yhdessä tietyn suolaisuuden kanssa synnyttävät aavistuksen savuisen ja tervaisen vaikutelman. Tummapaahteinen kahvi hivelee kitalakea, vastajauhettujen papujen happamuus tasapainottaa maltaan makeutta. Kahvisuus taittuu hieman kohti tummaa suklaata jälkimaussa, varsinkin oluen lämmetessä huoneenlämpöön. Ehkä kuvittelen, mutta jälkimaussa voi aistia myös häivähdyksen vaniljasta. Liukkaan öljyinen suutuntuma on täyteläinen ja miellyttävän matalahiilihappoinen. Jälkimaun miellyttävä pehmeys kestää ja kestää. Voimakkaan kahvinen ja tukevan maltainen olut antaa hyvän startin päivälle. Pisteet: 42/50

Struise Pannepot 2007

Belgiasta tuli vajaa pari vuotta sitten raahattua tällainenkin herkku. Pannepot on huippulaadukkaan Struise -panimon yksi korkeimmalle arvostettuja oluita, RB:ssä Pannepot näyttäisi killuvan Belgian Strong Ale -kategoriassa peräti maailman kolmanneksi parhaana. Pannepot tarkoittaa perinteistä kalastusalusta ja sellainen komeilee myös etiketissä, kuten myös teksti: Old Fisherman´s Ale. Jostain kumman syystä en juonut kokonaista Pannepotia Belgiassa ollessani, mutta Nellin lasista maistetut huikat olivat todella vakuuttavia. Ainokaisen pikkupullon korkkaaminen on odottanut sopivaa juhlafiilistä jo melkoisen tovin, ja koska sitä ei näytä koskaan tulevan, päätin korkata nyt. Eiköhän tämä ole juhlafiilikselle riittävä katalyytti. Toivottavasti tavara on kuranttia, pullotuksesta on kuitenkin kolme vuotta(joka ei kyllä yleensä ole belgeille aika eikä mikään). Pullon kaulalla näytti killuvan jotakin hyytelömäistä, joka näyttäisi olevan Brettanomycesin tekosia. Toivottavasti ei mitään viheliäistä kasvustoa kuitenkaan.

Varovainen korkin raotus ja Pannepot oli jo hypätä vaputeen. Vahingoista viisastuneena olin kuitenkin Vanhaa Kalastajaa nopeampi lasini kanssa. Lasiin pulppuaa valtaisan beigen vaahdon kanssa syvä punaruskearuskea olut. Hiivapartikkelita näyttäisi leijuvan lasissa runsaasti. Ensinuuhkaisu tuo helpotuksen: ei varmasti ole pilalla. Herkullisen kompleksinen tuoksu on jotain aivan muuta, kuin olen nenääni aiemmin saanut. Veikkaukseni Brettasta taisi osua nappiin, sillä tuolle hiivakummajaiselle ominaisen maanläheinen ja nahkainen tuoksu erottuu melko selvästi. Vieläkin ilmeisempää on kypsien marjojen raskaan sokerinen makeus, joka muistuttaa melkein enemmän portviinejä kuin olutta. Tummaa karamellisiirappia ei niinikään voi olla huomaamatta. Taustalla erottuu myös melkoinen maustecocktail, josta on melko vaikea erotella mitään ykaittäistä, sen verran hyvin kaikki tasapainottuu. Pippurisuutta löytyy ainakin, mutta se voi myös olla hiivan tekosia. Alkoholin pieni terävyys erottuu myös. Tummat maltaat tuovat ehkä aavistuksen suolaisuutta, jopa lakritsia. Aavistus lääkeyrttien aromaattista tuoksua tulee ties mistä. Monimuotoisuutta siis ainakin löytyy. Uskaltaisiko maistaa?

Maku tarjoaa pienen yllätyksen, sillä tuoksu antoi odottaa melko paksua ja siirappista tavaraa. Makunystyröitä hivelee kuitenkin hienostuneempi ja kuivempi hedelmäisyys ja rommimaisen tumma karamelli. Tuoreena Pannepot olisi luultavasti melko reippaasti makeampi. Yhdistän kypsyneisiin olusiin usein hieman happaman "marjarahkaisuuden", eikä tämä tee poikkeusta. Maitohappobakteeritko siellä jylläävät, vai onko Bretta salakavalasti syönyt sokereita ja antanut tilaa jollekin hedelmäisen mansikkaiselle hiivan aromille? Otapa näistä selvää. Lakritsin suolaisuus tuntuu nyt selvästi ja sehän sopii näköjään loistavasti kuivahedelmäisyyden kaveriksi. Aavistus rasvaisen hapanta tummaa suklaata venyttää jälkimaun todella pikäksi. Mausteet kurkkivat kitalaessa vielä pitkään. Alkoholi ei maistu lainkaan, mutta silti maku on lähes mystisellä tavalla voimakas, jotenkin elähdyttävä. Melko hippiä. Suutuntuma on keskitäyteläinen, matalahappoinen ja melko viinimäisen kypsä. Pannepot ei ehkä ole helpoin olut juoda, mutta tässä tapauksessa työskentely kannattaa. Palkintona on äärimmäisen monipuolinen ja silti tasapainoinen olutelämys, jonka soisi sattuvan omalle kohdalle vielä uudestaankin. Tässä on ehdottomasti yksi persoonallisimmista juomistani oluista. Eipä taida Pannepotia Alkon hyllystä vaan ihan heti löytyä. Pisteet: 44/50

Náchod Primátor Exkluziv 16%

Tsekkioluet tekivät aikoinaan suuren vaikutuksen oluesta kiinnostumaisillaan olevaan blogistiin. Kaikki lähti tummasta Velkosta, mutta pitihän niitä muitakin toki haalia Alkosta kotiin. Náchod -panimolla on juomataipaleeni varrella ja erityisesti sen alussa ollut taitoa sijoittaa Primátor -oluitaan merkittäviin ja muistorikkaisiin hetkiin. Primátor Svetly oli maistettavana biologikiltamme historian ensimmäisessä olukerhon kokouksessa ja taisi pärjätäkin ihan mukavasti. Samaista olutta suosittelin nykyiselle tyttökaverilleni mennessämme ensimmäistä kertaa päiväkaljoille. Puoli vuotta myöhemmin kauhistelimmekin jo pariskuntana Primator Doublen makeutta eräässä Prahan monista puistoista elämäni ensimmäisellä olutmatkalla. Primátor Sout oli ihan muuten vain mukava yllätys. Good times. Eipä tarvinnut siis kauaa empiä ostopäätöstä, kun Primátor Exkluziv ilmestyi Alkon hyllyihin hiljattain. Exkluziv on vahva (7,5%) vaalea lager, RB luokittellee sen heller bockiksi. Olisiko tässä särmää, jota Novopacké Pivo Valdstejn parhaimmillaan tarjosi?

Kirkkaan kullankeltainen olut kaatuu lasiin melko runsaan vaahtohötön kanssa. Pitsiä jää kiertelemään lasin reunuksille. Tuoksu on makea ja hieman karamellisen sokerinen, mutta myös mallasta tuntuu kohtuullisen tukevasti. Diasetyylia on, mutta ei erityisen paljon. Alkoholikaan ei jää huomaamatta. Humaloinnista irtoaa makeaa yrttisyyttä, mutta kovin voimakasta se ei ole. Alkoholi ja yrttisyys tekevät tästä samalla makealla tavalla "hedelmäisen" kuten monista muistakin vahvoista tsekkioluista. Maussa viljainen makeus, kevyt sokerisuus ja alkoholi hallitsevat. Jälkimaussa alkoholisuus nipistää vähän turhan kovakouraisesti, mutta varsin puhtaalta tämä silti vaikuttaa. Ainakin "mielenkiintoisesti" ailahtelevan Valdstejnin puhtauteen verrattuna. Öljyisen liukas, melko täyteläinen ja matalahiilihappoinen suutuntuma sopii kuvioon, mutta alkoholin polte estää enimmät mielihyvät.

Ihan kelvollinen olut, jossa pikkuisen vähempi määrä alkoholia ja reilumpi katkerointi tekisi varmasti terää. Kylmänkalseaan "puistohörhöilyyn" taipuvaiselle olutpersoonalle Primátor Exkluziv on kuitenkin tällaisenaan oiva työkalu pitkälle lokakuun loppupuolelle, leutoina talvina jopa marraskuun alkuun. Mutta emmehän me semmoisia, emmehän... Pisteet: 26/50