14.5.2010

Kotiolutta pöntössä: Sahtia, sahtia


Aloittelin hääsahdin panon. Ensimmäinen 20 l. erä lähti eilen illalla käymään, toinen samanlainen on luvassa sunnuntaina. Kuten vähän uhkasin, tein "Mikkellerit" ja menin vanhempien nurkkiin touhuamaan. siellä oli vähän paremmat tilat ja jokunen kattilakin lisää. Riitävän isojen kattiloiden puutteessa piti silti vähän soveltaa mäskäyshommia. Sahti kun mäskätään hitaasti lämpötilaa nostamalla, mikä täytyy hoitaa joko kattilaa lämmittämällä tai useita kertoja kiehuvaa vettä lisäämällä. Sovelsin kokeeksi kuitenkin ensimmäistä kertaa ns. decoction -mäskäystä, jolle en nyt keksi mitään järkevää käännöstä. Tämä vanha mäskäystapa on kehitetty lämmitysongelmaan aikana, jolloin riittävän suuria metallisia mäskäysastioita ei ollut. Mäskäystavassa vaihtelevan kokoinen (1/3 tai 1/2) osuus mäskistä otetaan kattilaan, nostetaan esim. sakkarifikaatiolämpöön lämpötilaan ja pidetään ~15 min ja sitten kiehautetaan. Seuraavaksi kiehautettu mäski sekoitetaan mäskäysastiassa odottelevan mäskin kanssa, jolloin koko homman lämpö nousee sakkarifikaatiolämpötilaan. Toistamalla tätä operaatiota lämmittämällä aina tietty osuus tietyn paksuista mäskiä voidaan käydä läpi esim. proteiinilepo (~50 c), sakkarifikaatio (65-70 c) ja ulosmäskäys (~78 c) lisäämättä tolkuttommia määriä vettä tai lämmittämättä isoa kattilaa. Lisäksi lyhyet kiehauttelut ja pitkähköt ajat korkeissa lämpötiloissa karamellisoivat sokereita ja antavat vierteeseen käymiskelvottomia sokereita, jolloin voidaan saada aikaan tukevampi mutta puhdas maltaisuus, joista esim. saksalaiset lagerit ovat tunnettuja.

Tässä tapauksessa kävin läpi 38 asteen (glukanaasit) ja 50 asteen (proteinaasit) lämpötilat lisäämällä vettä ja nostin sitten 67 asteeseen (amylaasit) ja 78 asteeseen (mash out) decoction-menetelmällä. Aikaa kului ja sotkua syntyi enemmän kuin normaalilla infuusiolla tai kattilassa lämpöa nostamalla. Uusi mäskäinloota toimi moitteetta ja suodatus oli helppoa. Kiehautus useammalla kattilalla oli melkoista säätöä pienempien kattiloiden ollessa levyillä sisällä ja isoimman ulkona kaasulevyllä. Kaasulevystäni meinasi loppua tehot ulkotiloissa, jonne pääsi tuulemaan melko reippasti. Jäähdytys oli operaatio sinänsä. Vierteen sain silti tehtyä. Systeemin tehokkuus oli kuitenkin melko surkea verrattuna normaalisti infuusiolla saavuttamaani. Laskemani 1.085 ominaispaino olikin lopulta vain 1.075. Missähän meni vikaan? Osasyy on varmasti siinä, että otin vahingossa väärän lämpömittarin mukaan. Se valehtelee 4 astetta, mikä on aika paljon. Kiehuttelinko mäskiä liikaa tuhoten entsyymjä turhan paljon? Tiedä häntä. Viileähköt käymisolot yritän varmistaa vesihauteella, jonka saan lasketuksi hanavedellä vain 10 asteeseen. Kun ei ole sitä sitä ylimääräistä jääkaappia vieläkään. Kai se on pakko uhrata oma jääkaappi kypsytyksen ajaksi, ei nappaisi saada 40 litraa asetonia.



Melkoista rämpimistä tämä homma kyllä välillä on ilman kunnollisia välineitä. Ja sunnuntaina sama ruljanssi alusta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti