30.5.2010

Thurn und Taxis Pilsener

Leskisen hanasta löytyy myös tämä saksa-pils (4,9%), hintaa tuopilla 6,7€. Thurn & Taxis on käsittääkseni Paulanerin omistuksessa. Missähän lie pantu?

Väri on kirkkaan hailakan kultainen, mukavasti poretta nousee tuopin pohjasta. Valkoinen vaahto on kuohkean ilmava. Puhdas, kuivakka maltaisuus nousee tuoksusta ensimmäisenä esille. Humalonti ei ole ehkä voimakkaimmasta päästä, mutta sen pehmeä yrttisyys ja kevyt ruohoisuus on todella miellyttäviä. Jälkimaun pehmeän paahtoleipäinen mallas on hyvässä tasapainossa humaloinnin kannssa. Virkistävyyden kannalta oleellinen rapeus saavutetaan helposti. Suutuntuma ei ole ohut eikä täyteläinenkään - siis välimallia. Tämä on tullut hanaan perjantaina 28.5. Säilytys lienee mennyt nappiin, sillä olut vaikuttaisi olevan hyvinkin tuoretta. Pesee alkon uudet saksalaiset helposti. Yksinkertaisuudessaan nautittava pils, näitä lisää! (Otinkin toisen, täytyy tunnustaa..) Pisteet: 33/50

Fuller's Hock

Mildia (3,8%) Leskisen pumpusta. Tarjoilu asiaankuuluvasti vain hyvin kevyesti viilennettynä.

Hyvin tumman mahonkisen punaruskea olut. Keramin real-vaahto on hieman värjäytynyt. Tuoksu on voltteihin tuijotettuna yllättävän maltainen, melko pähkinäinenkin. Myös aavistus rusinaista ja jopa luumuista hedelmää. Lopussa vähän maitoista happamuutta ja kevyen pähkinäinen paahde ja ehkä aavistus maitosuklaata. Humalointi on kautta linjan hyvin kevyttä ja vaivoin aistittavissa. Suutuntuma on yllättävän maltainen, eikä vetisyys pääse vaivaamaan. Mukava mild, pieni tuoppi livahtaa alas sukkelaan. Ei tästä mitään mullistavaa löydy hakemallakaan, mutta keveiksi sessio-olueksihan nämä on tarkoitettukin. Pisteet: 30/50

28.5.2010

Kotiolutta: Vierteenjäähdytin kantapään kautta



Tulipa askarreltua otsikon mukainen laite. Vierteen nopea jäähdyttäminen keiton jälkeen on tärkeää mm. kontaminaatioiden ja DMS:n minimoimiseksi. Tähän saakka olen hoitanut homman vesihauteilla, mutta se on turhan hidas ja vettä haaskaava menetelmä. Kuparikierukalla homman pitäisi (kuulemma) hoitua paljon näppärämmin ja vähemmällä vedellä, joten ei muuta kuin kuparia rullalle! Noin niinku teoriassa.

Touhu alkoi eilen Starkista, josta hain 12 mm:n hehkutettua kupariputkea (~6€/m), jota on helppo taivutella. Ensin ajattelin työn vaativan 10 metriä putkea, jotta jäisi vähän työstövaraakin. Pihiys kuitenkin iski ja päädyin ostamaan seitsemän metriä. Matikka on aina tuottanut vaikeuksia blogistille. Lisäksi hyllystä mukaan myyjän mukaan sopiva letkunippa keittiön hanaan liitettäväksi ja 3 m vesiletkua. Vanhempien rantteelta nappasin sopivan pölkyn ja aloin kieputella putkea kiepille. Ensimmäinen metri meni täysin vituksi, kun onnistuin hätäpäissäni runnomaan putken melkein tukkoon jo ensimmäisellä kierroksella ulostulon päälle. Eipä se enää oiennut vasaralla paukuttelemalla, joten rautasahaa kehiin ja pätkä pois. Viisastuneena sahattiin pölkyn kylkeen pitkittäinen lovi ulostuloputkelle, jotta vastaava ei toistuisi. Kuparikieppi näytti kyllä jo uhkaavan ehtyneeltä. Varovasti kiertämällä nätti kierukka alkoi kuitenkin muotua melko helposti, kunnes putki sitten loppui kesken kierukan korkeuden ollessa vasta alle 20 cm. Operaatio jatkuisi vasta seuraavana päivänä uuden rautakauppakeikan jälkeen. Kämpillä vielä huomasin, että Starkin myyjä ei tiennyt letkunipoista sen enempää kuin minäkään. Väärä kierre.

Tänään porhalsin töiden jälkeen k-rautaan, josta hommasin karvan verran kalliimmalla ne puuttuvat kolme metriä putkea, puserrusliitoksen jatkopätkän kiinnittämiseksi ja vielä oikean sovitekappaleen hanaan. Loppu sujuikin sitten melko mallikkaasti, mitä nyt liittimen kiristämisessä tiiviiksi oli pientä äheltämistä. Valmis kapistus käsittää siis n. 9 m. putkea halkaisijaltaan 20 cm kierteelle väännettynä. Jospa tehot riittäisivät. Tänään (kello hiippaili näköjään jo uudelle vuorokaudelle) jäähdytin pääseekin heti testiin, kun pistän saisonin alulle.

Tarinan opetukset:
1) "säästäminen" väärässä paikassa ei kannata koskaan.
2) rautakaupan myyjiin ei kannata liikoja luottaa
3) matikantunneilla ei pitäisi torkkua

26.5.2010

Schmucker Rosé Bock



Alko-uutuuksia tämäkin saksalainen bock (3,72€/o,5l). Saman panimon tuotteista Alkosta löytyy myös Bio-pils, mikä ei ollut kovin kummoinen. Täyteläinen ja vahva bock (tässä 8% alkoa) on ehkä vähän outo valinta varhaiskesän uutuudeksi, mutta näin koleahkon maastopäivän ja rankan puntin jälkeen sen pitäisi antaa mukavasti virtaa.

Syvän kuparisen punaruskea olut on kirkas ja kaatuu lasiin näyttävän, vaalean kellertävän vaahdon kera. Hyvältä näyttää. Tuoksu on makea,aavistuksen karamellinen, jykevän maltainen ja hieman keksimäinen. Marjaisuutta, ehkä mansikkaa erottuu, samoin alkoholia. Ruohoinen ja hieman yrttinen humalointi on aistittavissa taustalla. Himean liimamainen, makean viljainen ja melko alkoholinen maku päättyy kevyen yrttisesti humaloituna ja vähän tunkkaisena. Liuottimenomainen alkoholin tuntu jää suuhun pyörimään, eikä ole kovinkaan miellyttävä. Täyteläinen, ölyjyisen liukas ja huulet tahmean siirappisiksi jättävä suutuntuma tomisi ehkä paremmin talvipakkasilla, mutta on sinänsä ihan miellyttävä. Ei tämäkään Shmucker nyt oikein vakuuta, parempiakin bockeja on tullut vastaan. Viinaisuus on jo vähän liiallista, vaikka se tietyssä määrin tyyliin kuuluukin. Tuskin tulee ostettua toiste, ellei sitten makkaran kaveriksi. Jostain syystä bockien ja ylipäänsä vahvojen lagereiden juominen synnyttää lähes poikkeuksetta mielleyhtymän rasvaiseen possuruokaan. Piseet: 25/50

25.5.2010

Tumpelon haukiwok ja Litovel Premium

Alkon uusin tsekkipils, Litovel Premium, on jo entuudestaan hyvinkin tuttu tuotos ja mukava olut muutenkin. Hieman diasetyylisen, pehmeän maltaisen ja kohtalaisesti humaloidun pilsin voisi kuvitella olevan omiaan kalaruokien kaverina. Hauki taas on ruokakalana täysin turhaan aliarvostettu. Vähärasvaisena ja kohtuullisen mietona siitä saa monenipuolista syötävää, erilaisillä valmistusmenetelmillä ja maustekokeiluilla. Nyt testasin uutta, täysin hatusta kiskaistua wok-tyyppistä ratkaisua, jossa paritin hauen ruisjauhoilla leivitetyt filepalat sipulin, porkkanan, korianterin ja pippurien kanssa. Sitruunamelissalla ja sitruunamehulla hain sopivaa raikkautta kastikepohjaan. Lisukkeina täysjyväriisiä ja vihreitä linssejä. Hauki on tietysti itse Oulujoesta pyydettyä.

Kalan koostumus on sopivan kiinteä, eli kypsyysaste on sopiva. Leivytyksestä johten perusmaku on hieman makeahko, johon sitruunaisuus ja korianteri antavat piristävää vastapainoa. Valkopippuria tupsahti vähän turhan reippaasti. Parempaakin olen saanut hauesta aikaiseksi, mutta syöhän tätäkin mielellään. Livoelin humalointi on vähän turhan dominoivaa varsin miedolle kalalle, mutta jälkimaun diasetyyli ja ruohoinen raikkaus sopivat kuvaan ihan hyvin. Joku saksalainen helles voisi toimia vielä paremmin, esim. Ettaler Kloster Edel-hell tulee Alkon oluista mieleen. Miksei joku kevyt vehnäkin. Ei siis mikään jalat alta -yhdistelmä ollut tämä, mutta tulipahan testattua.

24.5.2010

Kotiolutta laissa: Hääsahdin testausta


Siirsin jälkimmäisen 2ol. erän uuteen jälkikäymisastiaansa. Samalla suoritin mittaukset ja pitihän sitä vähän maistaakin. Viikon ikäisenä (joista 4 päiviää ~12 asteessa, loput 6 asteessa) tämä erä on selvästi jo sahtia. Tuoksussa hedelmäistä hiivaa, kevyesti ruista ja reippaasti tuoretta katajaa. Maussa on makeaa, rehevän leipätaikinaista maltaisuutta ja hedelmää, jälkimaku on selvästi kuivempi. Aikaisemman erän tapaan suutuntuma on hyvin liukas ja pehmeä, katajan pihkaisuutta on tässä enemmän. Edellisessä erässä kataja ei tullut ehkä tarpeeksi esille ja tässä sitä on jo melkein liikaa. Kypsymisen pitäisi sitä tosin pyöristää, aikaa on vielä kolme viikkoa. Huonot mäskäystehot harmitavat, jykevämpi sahti oli suunnitteilla. Nyt alkoholi jää 6 % tietämille ja runkokin vähän ohkaiseksi. Toisaalta, virkistävyyden pitäisi olla kunnossa. Jospa nämä kelpaisi, kaikkeni ainakin yritin vajavaisilla välineillä ja taidoillani.

22.5.2010

Nokian Keisari EloWehnä 5,3%


EloWehnä Nokian Panimon uutuus tälle kevät/kesäkaudelle on suodattamon vehnäolut. Tarjolla on sekä 4,7% versio maitokauppoihin, sekä tämä 5,3 % Alkossa myytävä (2,49€). Jo miedompi versio oli muutaman tölkin perusteella ehdottomasti hyvä olut, Året Runt -oluen ohella selkeästi Nokian Panimon parasta antia tähän asti. Luulisi tämän vahvemman version yltävän vähintäänkin samaan, mutta katsotaan.

Ensinnäkin täytyy kehua etikettisuunnittelua. Raikkaan kesäinen tunnelma ja on saatu aikaan yksinkertaisilla värivalinnoilla ja selkeällä kuvituksella. Itse olut on hyvin hiivaisen samea ja väriltään keltaoranssi. Kermaisen paksu vaahto näyttää juuri oikealta. Tuoksussa on reippaasti banaaniesteriä, hieman mansikkaa ja neilikkaisia hiivan tuotoksia. Vehnämallas maistuu mukavasti pullapitkolle, hiivan happamuus tasapainottaa sen makeutta sopivasti. Jälkimaussa on kevyt katkeron tuntu. Jälkimaku jää ehkä aavistuksen tyylin klassikkojen kestosta ja herkullisuudesta, mutta on oikein mukava tässäkin. Suutuntuma on pehmeä ja samettisen liukas, lopun kuivempi hiivaisuus säilyttää vaikutelman keveydestä ja virkistävyydestä hienosti. EloWehnä on erittäin onnistunut veto Nokian Panimolta. Tätä tulee varmasti ostettua kesän mittaan, varsinkin kun Ayingerin Bräu-Weissea ei enää saa. Isompi pullokoko sopisi ehkä paremmin tämän tyylin oluelle, jos jotakin pitää valittaa. Toivottavasti kovia kokenut panimo on nyt entistä tukevammin jaloillaan ja tekisi lisää yhtä hyvin hanskattuja oluita. Pisteet: 37/50

21.5.2010

Kotiolutta: Kotipanimon uudet kujeet

Tänään sain vihdoin hommattua puolikkaan kvarkin kokoiseen panimooni oleellisen palasen, jonka puutos aiheutti viimepäivinä runsaasti ylimääräistä hikoilua. Puhun tietysti jääkaapista, joka on varattu vain ja ainoastaan panimotuotteille. Hääsahdin valmistus pisti laitteistoni ja samalla hermoni äärimmmäiselle koetukselle, kun ajauduin tilanteeseen jossa piti lotrata vesihauteiden kanssa ja lopulta kuskata käymispönttöjä kavereidentyttökavereiden jääkaappeihin oman tultua täyteen jo yhdestä 15 l astiasta. Vituttaahan se sellainen, pienpanimoideologiani kun perustuu pitkälti omaehtoisuuteen.

Viikojen turhan huutonettailun ja keltaisenpörssin tuijottelun jälkeen oli vesihauteessa taas yksi pönttö käynyt loppuun yön aikana ja kylmäänhän se oli saatava. Työkeikalla Ii:ssä satuin ajamaan kylmälaitteita myyvän ja korjaavan pikkuputiikin ohi ja ajattelin piruuttani kysäistä käytetyjä jääkaappeja. Ja nyt sitten nurkassa pönöttää lähes uusi, takuukorjattu, energialuokaltaan pihein mahdollinen ja lämmönsäätelyltään elektronisesti ohjattava 180 cm korkea UPO-jääkaappi! Asteen tarkuudella säädettävä lämpötila pysyy tasaisena kaikkialla kaapissa kiertoilmapuhaltimen ansiosta. Tilaa on ainakin kahdelle 30 l pöntölle, joiden lisäksi hiivat ja vaikka pari olutpulloakin mahtuvat kaappiin. Viikon työkeikan palkasta 170 € syö kyllä tässä rahatilanteessa melkoisen osan, mutta enpä jaksa välittää. Uuden vastaavan hinta on 700 €.




Laitteiden ja kaiken maailman turhien hilavitkuttimien perään en ole ollut koskaan, mutta kieltämättä nyt tuntuu hyvältä kun sahtiongelma lopultakin ratkesi ja yhä tärkeämmäksi muodostunut panimoharrastus voi taas jatkua entistä monipuolisempana. Jääkaappi kun mahdollistaa trippailun myös alhaisiin lämpötiloihin, joissa pintahiivat jo antavat periksi. Aion vielä asentaa laitteen oman termostaatin ohittamaan kapillaaritermostaatin, jonka anturin saa kaapin sisälle suoraa nesteen lämpötilaa mittaamaan. Silloin on mahdollista ylläpitää vaikka 17 asteen lämpöä tiettyjä pintahiivoja varten. Kaksisuuntaisella termostaatilla ja lämpöpeittelä myös käymislämmön nosto onnistuu, jos sellainen tarve tulisi vaikka talvella belgejä käytettäessä. Mahdollisuuksia on monia. Kyllä nyt kelpaa! Tämä hankinta kantaa kauas.

Weihenstephaner Pilsner



Alkon toinen saksapils-uutuus Kaiserdomin ohella, kuten jo aiemmin oli puhetta. Weihenstephanin maineikkaan ja ennen kaikkea perinteisen panimon oluet ovat maistuneet aina vähintään kohtalaisesti, erityisesti vaalea hefeweisse toimii erittäin hyvin eikä doppelbock-osastokaan yhtään kehnompi ole. Niinpä odotukset pilsin osaltakin ovat melko korkealla.

Kullakeltainen ja kirkas suodatetun pilsin väri. Kookas ja erittäin ilmava vaahto ei millään meinaa mahtua kapeaan pilslasiin. Tuoksu on on mukavan maltainen, jopa yllättävän makean leipäinen ja jyväinen. Jalohumalien yrttiset, jopa hieman hedelmäiset ja tuoreen ruohoiset aromit ovat hyvin esillä. Heti kaadon jälkeen erottui aavistus tunkkaista pahvia, mutta se onneksi katosi melko pian. Ehkä aavistus diasetyyliä tuntuisi olevan, mutta henk. koht. en koe sitä ongelmana saksapilsuissa(kaan) kuten eräät puristit. Maku on sitä mitä tuoksukin. Liukasta viljaisuutta on riittävästi ja kokonaisuus on ehkä hieman makeampi kuin pilsiltä odottaisi. Jälkimaun yrttinen humala puraisee melko leppoisasti, tiukemminkin ehkä voisi. Kuivempien pilsien rapeus jää saavuttamatta. Keskitäyteläinen ja pehmeän liukas suutuntuma on virkistävä ja vauhdittaa kummasti oluen tietä kurkusta. Ihan kiva, mutta ei loistava esitys. Ruokapöydässä tälle on varmasti käyttöä, mutta rapsakan pilsin hinkuun löytyy parempiakin vaihtoehtoja. Pisteet: 31/50

20.5.2010

De Cam Oude Kriek


2008-2009 vuodenvaihteen Belgianmatkan peruja on tämä kirsikkalambic. Kyseinen yksilö on ilmeisesti 2008 vuosikertaa, sillä korkin parasta ennen -päiväys on vuodelle 2028. 2o v. ei ole oikein säilytettynä ikä eikä mikään aidolle lambicille. Ihan niin kauan en ainokaistani jaksanut hautoa, mutta pari hetkeä piti silti hakea oikeaa fiilistä. Nyt helteisen päivän ja hyvän juoksulenkin jälkeen hetki tuntuu sopivalta näinkin erityiselle oluelle. Cantillonilta ostamani lasi tuo vielä oman lisänsä tunnelmaan.

Korkki oli melko tiukassa, mutta aukesi pienen irvistelyn jälkeen aavistuksen tussahtaen. Syvän rubiininpunainen ja aavistuksen utuinen olut näyttää huilumaisessa lasissa kerrassaan upealta. Hennon vaaleanpunainen, tyylin mukaisesti ohut vaahto kiertelee pitsisenä lasin reunoja. Tuoksu on juuri sitä mitä pitääkin: happaman ylikypsää kirsikkaa, punaherukkaa, maitohappoisuutta ja maanläheistä Brettanomycesia. Tynnyrikypsytys tuo kuivaa puumaisuutta, joka ei kuitenkaan ole hallitsevaa. Taustalla erottuu lisäksi jokin vaikeasti kuvailtava makeahko aromi, joka yhdessä kirsikan kanssa on hieman karvasmantelinen ja vaniljainenkin. Aivan lopussa tuntuu myös hieman vihreää kasvin lehteä muistuttava maku, vähän vastaava oli mukana 3fonteinen Oude Geuze:ssa muistuttaen enemmän tuoretta tupakkaa. Maun happamuus vetää suuta suppuun, tuntuu ikenissä saakka ja saa sylkirauhaset sykkimään, mutta ei silti ole lähellekään tiukimmasta päästä lambiceja. Pääosissa ovat melko täyteläinen mutta hapan marjamehu ja spontaanikäymisen ihmeelliset "lemut". Melko täyteläinen ja lähes hapoton suutuntuma antaa marjaisuuden hallita ja herkullisen pehmeää jälkimakua riittääkin lähes loputtomiin. Vaikea tehdä mitään nasevaa yhteenvetoa, puhukoot numerot puolestaan. Pisteet: 43/50

19.5.2010

Kaiserdom Pilsener


Parin helteisen päivän työreissun jälkeistä nuutunutta oloa torjumaan oli tarpeen saada jotain raikasta. Jääkaapissa olikin onneksi valmiina Kaiserdom Pilsener, Alkon pils-uutuus (1,93€/0,33l) Saksan legendaarisesta Bambergista. Saksalaistyyliset pilsit ovat olleet "puodissa" aliedustettuina, mutta nyt sieltä löytyy Kaiserdomin lisäksi uutuutena myös Weihenstephanerin tuotos. Täytyy sekin ehtiä jossakin välissä maistaa... Nyt kuitenkin Kaiserdom lasiin!

Hyvin vaalean kullankeltainen ja kirkas, typpilliselta pilsiltä näyttävä olut tämä on. Vaahto on melko kookas ja kermaisen pitsinen. Tuoksu on puhdas, kuivan maltainen ja siinä on aavistus vaaleaa leipäisyyttä. Ruohoisen aromaattinen kutittelee nenää siihen malliin, että pakkohan tätä on maistaa. Puhdas, hieman jyväinen maltaisuus jatkuu maussa, mutta on ehkä aavistuksen kevyttä. Jälkimaku on katkerahko ja kuiva, valitettavasti myös aavistuksen metallinen. Pilsmaltaan ja rapsakan humaloinnin yhdistelmä on kuitenkin raikas, eikä mitään tärkkelyksen tunkkaisuutta tai herkekeittoa onneksi löydy. Suutuntuma on melko kepeä, mutta ei mitenkään vetinen. Katkerot nappaavat mukavasti kitalakeen kiinni ja pysyvät siellä ruohoisella otteella kohtuullisesti. Ihan kelvollinen pils, mutta ei erityisen loistava millään alueella. Pisteet: 27/50

15.5.2010

10 000 "reittauksen" suomalainen

Ennätyset ja haamurajat paukkuvat jälleen. Vaasalainen Patrik Willför sai täyteen kunnioutettavan 10000 Ratebeer-arvion rajan 15.5. ensimmäisenä suomalaisena. Oluita Patrikin Ratebeer- tilille (nimimerkillä oh6gdx) on kertynyt noin 9700 kappaletta. Ratebeer:iin kun voi arvostella myös siidereitä, simoja ja sakeja. Nostan Patrikin saavutukselle pork pie -hattuani Leskisellä!

Plevna Vehnäolut

Tamperelaispanimon vehnä. Leskisellä hanassa, hinta 6,7€. Kamera ei taaskaan tullut mukaan.

Vaaleahkon oranssi, hyvin samea vehnäolut. Kermaisen paksu vaahto on runsas ja pitsinen. Tuoksussa on vahvasti kypsää banaania, sekä aavistuksen hapanta hiivaisuutta. Jotain erikoisen melonista esterisyyttä erottuu myös. Maku on alussa makeahko, loppua kohti kuivahtava ja hiivainen. Banaania löytyy reippaasti, mutta juotavuuden kannalta oleellisesti tasapainottava mausteusuus uupuu. Paahtoleipäinen vaalea mallas hallitsee jälkimakua yhdessä hiivan kanssa. Hieman karamellisuuttakin olin havaitsevinani. Liukkaan öljyinen suutuntuma on keskitäyteläinen, eikä kovin virkistävä. Jotenkin tämä ei ihan yllä siihen raikkauteen ja virkistävyyteen, mitä vehniksiltä odotan. Lievä pettymys. Pisteet: 31

14.5.2010

Kotiolutta pöntössä: Sahtia, sahtia


Aloittelin hääsahdin panon. Ensimmäinen 20 l. erä lähti eilen illalla käymään, toinen samanlainen on luvassa sunnuntaina. Kuten vähän uhkasin, tein "Mikkellerit" ja menin vanhempien nurkkiin touhuamaan. siellä oli vähän paremmat tilat ja jokunen kattilakin lisää. Riitävän isojen kattiloiden puutteessa piti silti vähän soveltaa mäskäyshommia. Sahti kun mäskätään hitaasti lämpötilaa nostamalla, mikä täytyy hoitaa joko kattilaa lämmittämällä tai useita kertoja kiehuvaa vettä lisäämällä. Sovelsin kokeeksi kuitenkin ensimmäistä kertaa ns. decoction -mäskäystä, jolle en nyt keksi mitään järkevää käännöstä. Tämä vanha mäskäystapa on kehitetty lämmitysongelmaan aikana, jolloin riittävän suuria metallisia mäskäysastioita ei ollut. Mäskäystavassa vaihtelevan kokoinen (1/3 tai 1/2) osuus mäskistä otetaan kattilaan, nostetaan esim. sakkarifikaatiolämpöön lämpötilaan ja pidetään ~15 min ja sitten kiehautetaan. Seuraavaksi kiehautettu mäski sekoitetaan mäskäysastiassa odottelevan mäskin kanssa, jolloin koko homman lämpö nousee sakkarifikaatiolämpötilaan. Toistamalla tätä operaatiota lämmittämällä aina tietty osuus tietyn paksuista mäskiä voidaan käydä läpi esim. proteiinilepo (~50 c), sakkarifikaatio (65-70 c) ja ulosmäskäys (~78 c) lisäämättä tolkuttommia määriä vettä tai lämmittämättä isoa kattilaa. Lisäksi lyhyet kiehauttelut ja pitkähköt ajat korkeissa lämpötiloissa karamellisoivat sokereita ja antavat vierteeseen käymiskelvottomia sokereita, jolloin voidaan saada aikaan tukevampi mutta puhdas maltaisuus, joista esim. saksalaiset lagerit ovat tunnettuja.

Tässä tapauksessa kävin läpi 38 asteen (glukanaasit) ja 50 asteen (proteinaasit) lämpötilat lisäämällä vettä ja nostin sitten 67 asteeseen (amylaasit) ja 78 asteeseen (mash out) decoction-menetelmällä. Aikaa kului ja sotkua syntyi enemmän kuin normaalilla infuusiolla tai kattilassa lämpöa nostamalla. Uusi mäskäinloota toimi moitteetta ja suodatus oli helppoa. Kiehautus useammalla kattilalla oli melkoista säätöä pienempien kattiloiden ollessa levyillä sisällä ja isoimman ulkona kaasulevyllä. Kaasulevystäni meinasi loppua tehot ulkotiloissa, jonne pääsi tuulemaan melko reippasti. Jäähdytys oli operaatio sinänsä. Vierteen sain silti tehtyä. Systeemin tehokkuus oli kuitenkin melko surkea verrattuna normaalisti infuusiolla saavuttamaani. Laskemani 1.085 ominaispaino olikin lopulta vain 1.075. Missähän meni vikaan? Osasyy on varmasti siinä, että otin vahingossa väärän lämpömittarin mukaan. Se valehtelee 4 astetta, mikä on aika paljon. Kiehuttelinko mäskiä liikaa tuhoten entsyymjä turhan paljon? Tiedä häntä. Viileähköt käymisolot yritän varmistaa vesihauteella, jonka saan lasketuksi hanavedellä vain 10 asteeseen. Kun ei ole sitä sitä ylimääräistä jääkaappia vieläkään. Kai se on pakko uhrata oma jääkaappi kypsytyksen ajaksi, ei nappaisi saada 40 litraa asetonia.



Melkoista rämpimistä tämä homma kyllä välillä on ilman kunnollisia välineitä. Ja sunnuntaina sama ruljanssi alusta.

12.5.2010

Bosteels Deus Brut des Flandres


Synttäripullo maistettavana, tiukan juhlasahtireseptin kehitystyön jälkeen. Kysessä on siis belgialaisen Bosteels -panimon samppanjamenetelmällä kypsytelty vahva ale, vuoden 2009 puteli. Pullon hinta Arkadian Alkossa 19,97 €. Odotettu ensitutustuminen tähän tyyliin.

Korkki poksahti kuin skumppapullosta ikään. Onneksi osasin varautua, muuten tulilinjalle olisi kitaran lisäksi voinut sattua muutakin kuin kitara. Olut on hyvin hailakan keltainen ja kirkas, väriltään ja kuplimiseltaan todella kuin samppanjaa. Sihisevänä kuohuva valkoinen vaahto on isokuplainen ja nopeasti laskeva. Jäljelle jää pienikuplaisempaa pitsiä. Kylmänä tuoksu on mielenkiintoinen. Heti kaadon jälkeen erottuu aavistus kuivattua mansikkaa. Hieman lämmettyä reippaasti belgihiivan hieman hapanta mausteisuutta, inkivääriä, selkeästi korianteria ja sitruksenkuorta. Lisäksi raikkaan makeahkoa hedelmää, ehkä vihreitä omenoita ja kukkaista hunajaa. Alkoholi (11,5%) erottuu, mutta ei häiritsevästi. Lämmetessään olut muuttuu imelämmän karamelliseksi ja hiivaiseksi, raikas hedelmäisyys kärsii. Toisaalta vähäinen alkoholisuus katoaa. Pippurinen, hieman "duvelmainen" hiivaisuus ja makeahko, aavistuksen karamellinen makeus hallitsevat loppua. Suutuntuma on erityisesti kylmänä todellakin melko samppanjainen, kuohuvan hiilihappoinen ja pirtsakka. Kepeä raikkaus on melko ällistyttävä näin vahvaksi olueksi ja säilyy parhaiten hyvin viileänä. Vahvuuden huomioiden Deus on yllättävän kevyt, eikä mitään "ähkymassiivisuutta" tule vastaan missään vaiheessa. Melko hienostuneita aromejakin on mukaan saatu, juotavuuden silti kärsimättä. Ehdottomasti suosittelisin tätä jääkaappikylmänä, jolloin juotavuus on petollisen hyvä. Tarjoaisin tätä olutskeptisille kesävieraille aurinkoisella parvekkeella, vaikka aperitiivina. Mielenkiintoinen tutustuminen tyyliin. Tykkäsin. Pisteet: 38/50

11.5.2010

Djævlebryg OriginAle


Tanskalaisen Bryggeriet Djævlebryg:n Charles Darwinin 200 v. ja evoluutioteorian esittelyllä maailmaa pysyvästi muuttaneen Lajien synty-teoksensa 150 v. synttärijuhlan kunniaksi Herslev Bryghusilla teettämä tupla-IPA. Darwinin partainen habitus on painettu etikettiinkin. Todellista biologiolutta siis, eli pakkohan tätä Alkon uutuutta on maistaa. En tiedä, oliko Darwin olutmiehiä, mutta biologeille kyllä tunnetusti olut maistuu. Jonkinlaista evoluutiota tähän olueen voi yrittää aasinsillan ylitettyään liittää, onhan sentään kyseessä Tanskan olutrintamalla hiljattain tapahtuneen "mikroevoluution" tuotos. Djævlebryg on perustettu vuonna 2005, samana vuonna kuin aloitin biologian opinnot.

Samean punaoranssi olut kaatuu lasiin kuohkean ja kookkaan vaahdon kanssa. Tuoksusta löytyy makeaa hedelmäisyyttä, ainakin mangoa ja persikkaa, mutta myös sitruksisempia ja yrttisempiä humalan sävyjä. Humalonti ei kuitenkaan ole lähellekään sitä huumavuutta, mitä parhaissa maistamissani tupla-ipoissa on ollut. Vähän epämiellyttävän kissankusimaista kitkeryyttäkin on jälkimaussa. Maltaisuus, eirityisesti tyylille ominainen karamelli, on turhan ohkaista eikä tue riittävästi humalointia. Kevyttä keksimäisyyttä ja paahtoleipääkin on reippaammin kuin karamellia. Alkoholikin maistuu hieman. Katkeroita on kyllä kuivakassa lopussa reippaastikin, mutta ei mitenkään niin massiivisesti kuin olettaa sopisi. Kuin vielä tasapainottavaa maltaisuutta selkeästi uupuu, on tämä jotenkin "pieni" olut vähän kaikilta osin. "Tupla" -etuliite ei oikein saa oikeutusta. Suutuntuma häilyy jossain keskitäyteläisen kieppeillä ollen liukas ja katkeran kasviuutemainen. Jälkimaussa on hienoinen pähkinän vivahde. Pienoinen pettymys tämä silti on. Pisteet: 33/50

9.5.2010

Kotiolutta: Mäskäin kylmälaukusta

Päätin rakentaa uuden mäskäinlaatikon, kun edellinen on vähän turhan pieni ja siihen olisi joka tapauksessa pitänyt tehdä uusi suodatin. Vanha loota siirtyy nyt toimittamaan kuumavesisäiliön virkaa, mikä on kyllä selkeä parannus huuhtelutilanteeseen.

Valitsin uudeksi laatikoksi 34 l:n Igloo Marine:n, jonka pitäisi olla laadukas. Hintaa lootalla oli Motonetissä 55€. Suodattimeksi meinasin ensin pyykkikoneen asennusletkun metallisukkaa, mutta päädyin lopulta kupariputkistoon. Kupari näyttää kivalta, minkä lisäksi rakentelu on ihan mukavaa. 2,5 metriä kupariputkea maksoi Bauhausissa 21 €. Hana, putkikulmat ja muut tilpehöörit vielä päälle ja kokonaishinnaksi tuli melko tarkalleen 100€. Jos laskisin kaikki turhaan hommaamani epäsopivat osat, olisi hinta jokusen kympin korkeampi. Rautakaupan myyjiin ei näköjään kannata luottaa sen paremmin kuin omaan suunnittelukykyynkään.




Homma alkoi reiän poraamisella, sillä näissä pienemmissä malleissa sitä ei ole valmiina. Sopivan liitosnipan puuttuessa jouduin vähän soveltamaan ja sahaamaan epäsopivasta hanasta kierreosan läpivienniksi. Tulipahan sillekin hanalle jotain käyttöä. Pallohana kiinnittyy läpivientiin, samoin sisäpuolen x-yhde. Sisäseinän ja yhteen väliin laitoin kumitiivisteen ja vierteen yhteys ulkomaailmaan oli valmis.







Sitten putkiston kimppuun. Tärkeintä putkien kanssa on saada ne mahdollisimman lähelle pohjaa, jotta kaikki vierre saadaan talteen. Seinien ja putkien väliin kannattaa jättää muutaman sentin rako kanavoitumisen vähentämiseksi. Liitoskulmat ovat sen verran napakoita, että en lähtenyt niitä juottamaan. Eipähän tarvi miettiä tinan lyijypitoisuuksia olutta juodessa. Sahaamista riitti, erityisesti suodatinrakojen kanssa. Rautasahan terät kummenivat ja taipuivat kuin spagetti, kolme jopa katkesi. Viilaamista ja muuta siistimistä oli myös riittämiin, mutta lopulta tuli valmista. Valmis laatikko näyttää hyvältä ja sen pitäisi kaiken järjen mukaan jopa toimia. Putkea jäi reilu metri, josta rakennan jossakin vaiheessa kannen sisäpuolelle huuhteluputken, joka levittää huuhteluveden tasaisesti mallaspedin päälle. Kuumavesisäilöstä sitten vain letku kiinni huuhteluputkeen ja hanasta voi sitten säätää huuhteluveden virtausta. Eipä tarvitse sitten kannulla kaadella enää.

8.5.2010

Lefebvre Floreffe Prima Melior

Hanassa St. Miachaelissa. Hanalätkässä Floreffe Bruin -nimellä, Ratebeer kertoo myyntinimeksi otiskon mukaisen sepustuksen. Kuvantamisvälineet uupuvat edelleen, valitettavasti.

Tarjoilu valitettavan kylmänä. Tuoksu on hyvin mausteisen lakritsinen, aniksinen ja sitruksinen. Kuivakkaa maltaisuutta, nahkeaa hedelmäisyyttä ja jälkimaussa kevyttä hiivaisuutta. Tumman sokerin rommimaisuutta jälkimaussa, lisäksi aavistus yrttistä humalaa ja pippurista hiivaa. Aavistus hapahkoa marajaisuutta, joka lienee sekin hiivan ansiota. Paranee huomattavasti lämmetessään, kun mausteisuus siirtyy taustalle. Mukavasti tasapainoa tummista hedelmistä, hiivasta ja hyvin kuivasta mallaspohjasta. Miellyttävän mausteinen, hedelmäisen hiivainen jälkimaku. Keskitäyteläinen, tasapinoinen ja hieman nahkea suutuntuma. Oikein kiva ylläri St. Michaelissa, jonne tulin alunperin testaamaan saman panimon Blanche de Bruxelles:ia. Pisteet: 36/50

Koulu Bitter

Turkulaispanimon bitter. Useamman kerran olen panimolla vieraillut, siinä hienossa miljöössä panimon melko keskinkertaiset oluet ovat parhaimmillaan. Bitter on ollut Leskisellä hanassa jo jonkin aikaa. Toinen maistelukerta, nyt muistinpanoja tehden. Valitettavasti kamera ei tullut mukaan.

Tumman kuparin värinen ja kirkas olut. Ohuehko, mutta kermainen vaahto. Tuoksu on hyvin makean sokerinen, myös kevyttä hedelmäisyyttä ja yrttistä humalaa tuntuu. Kevyt metallisuus häiritsee. Humalaa on melko niukalti. Maku ei ole onneksi aivan niin sokerinen kuin tuoksu antaa odottaa. Silti jotain epämääräistä ja keinotekoisen karamellista makeutta tuntuu, erityisesti jälkimauissa. Katkeroita on lopussa niukkaan nipistykseen asti. Lämmetessä jälkimaku saa myös hiukan enemmän odotettua pähkinäisyyttä. Jälkimaku jää silti jotenkin ponnettomaksi ja aavistuksen vetiseksikin. Tiukempi humalointi antaisi varmasti ryhtiä. Maltahiilihappoinen suutuntuma on kyllä miellyttävän pehmeä. Tuttua Koulun linjaa mennään: simpeliä ja melko löysää, mutta ihan juotavaa sessio-olutta. Pisteet: 30/50

6.5.2010

10 000 olutarvion suomalainen

Hannu Nikulainen on ensimmäisenä suomalaisena saavuttanut 10 000 olutarvion rajan. On siinä kynä saanut sauhuta, Hannulla kun reittaaminen tapahtuu edelleen vihkoihin! Haamuraja tuli vastaan Köpiksen olutfestareiden yhteydessä. Maagisen oluen kunnian sai tanskalaisen Nørrebro Bryghus -panimon SEVEN Imperial Stout (Niepoort Barrel). Onnea Hannulle! Täällä lisää faktaa miehestä ja tapahtuneesta. Pelkkänä kuriositeettina mainittakoon, että kerran Leskisellä istuskellessani päädyin satunnaisen baarijutustelun seurauksena puhumaan puhelimessa Nikulaisen kanssa :D Olut on.

Laitila vs. Plzen

Tsekin Plzenistä tuleva ja nimensä saanut Pilsner Urquell on olutmaailman kiistattomia klassikkoja, jonka "syntymä" vuonna 1842 aloitti pohjahiivaoluiden maailmanvalloituksen. Jotain "pilseniläisten" pohjahiivaoluiden vaikutksesta kertoo se, että lähes kaikki maailman vaaleat lagerit yritetään kategorisoida pilsnereiksi, Pilsenin oluiksi. Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan Kukko Pils on kotoinen tulkinta tyylistä. Myös Laitlan oluessa on käytetty tsekkiläistä Saaz -humalaa, kuten odottaa sopii. Molempia oluita olen jo useamman vuoden ajan nautiskellut melko säännöllisesti, mitä ei kovin monen oluen kohdalla tapahdu. Onnistuneita tuotteita siis molemmat. Nyt päätin sitten pistää pilsut samalle lähtöviivalle ja suorittaa pienen rinnakkainmaistelun. Molemmat oluet tulevat tölkeistä, kaatuvat identtisiin laseihin ilman suuntaan tai toiseen epäreiluja käden vapinoita ja ovat jääkaappilämpöisiä testiin lähdettäessä.

Urquell kaatuu selvästi kuohkeaman ja kookkaamman vaahdon kera verrattuna Kukkoon ja on väriltään aavistuksen tummemmen kultainen. Molemmat ovat hyvin kirkkaita. Kukon vaahto laskeutuu mukavan kermaiseksi ja jää kauniina pitsinä lasin reunoille, kun taas Urquellin on hieman höttöinen ja isokuplaisempi sekä vähemmän pitsinen. Molempien tuoksussa tuntuu selvästi Saazin yrttinen ja heinäinen aromi, Urquellissa tosin voimakkaampana ja hieman parfyymisena. Urquellista löytyy myös voimaisen makeaa diasetyyliä, jota Kukossa en havainnut. Laitilan oluille ominainen pieni "hernekeittoisuus" vaivaa Kukkoa. Kukko maistuu kuivan pils-maltaiselle, ohranjyville ja hieman myös leipäiselle. Humalointi on melko rapsakka ja hieman karhea, mutta päättyy silti miellyttävän kuivana, tosin vähän metallisena. Urquell on mallaspohjaltaan selvästi pehmeämpi ja voimaisempana sekä hieman toffeisena makeampi, mutta päättyy silti kuivana. Humalointi on taattua Saazin juhlaa: erittäin pehmeää mutta salakavalan voimakasta. Katkerot puraisevat ikeniä ja rapeassa jälkimaussa yrttinen aromi säilyy pitkään. Kukko on suutuntumaltaan keskitäyteläinen ja hieman kirpeän hiilihappoinen. Urquell on myös keskitäyteläinen, mutta kuohkeampi ja selkeästi pehmeämmän öljyinen. Molemmat ovat raikkaita ja virkistäviä. Laitila on selvästi suoraviivaisempi ja karheampi, vähän kuin kirveellä veistetty verrattuna Urquellin pehmeään tasapainoisuuteen. Aito tsekkiläinen on lähes kaikilla osa-alueilla vähintää askeleen edellä Kukkoa, tosin Kukossa on parempi vaahto ainakin tällä kaadolla. Urquell ei ole turhaan tsekkiläisen pilsnerin esikuva. Kukossa ilahduttaa tuulisähkön lisäksi se, että se on miltei ainoa kaikkialta löytyvä kotimainen olut, jossa on kerrankin uskallettu käyttää humalia. Lisäksi Kukkoon liitty (jälleen kerran) vahvoja muistoja Utsjoella viettämältäni kesältä, jolloin tätä jo edesmenneessä K-Merjuskassa myydyistä oluista selkeästi parasta tuli eräskin tölkki tuhottua saunan terassilla Tenon ilmapiiriä fiilistellen. Urquell sopii saunan lisäksi ihan silkaan nautiskeluunkin ja myös monien ruokien kumppaniksi. Molempien läsnäolon pitäisi olla pakollista jokaisessa ravitsemusliikkeessä.

4.5.2010

Synttärilahjat


Tänään on taas se päivä vuodesta, kun mittariin pyörähtää uusi luku. Eipä tuossa muuten mitään kohkaamista, mutta mukavia olutputeleita sain Helsingistä synttäreiden verukkeella tilattua. Mittatilauspaketti on se paras paketti :D

Bosteels Deus Brut des Flandres Cuvée Perstige 2009 on samppanjamenetelmällä valmistettu vaalea, vahva belgiale. Ennen maistamaton olut minulle. Arkadiassa hinta on melko inhimillisesti karvan alle 20€. Hipelöin näitä jo Belgiassa käydessäni, mutta siellä hinnat olivat aika hirveitä ja osatamatta jäi. Nyt tilanne korjautuu, kiitos vaan Nellille!

Sitten piti tietenkin tilata parit Mikkellerit. Draft Bearista olen tänne jo kirjoittanutkin. Nyt saamani pullon parasta ennen -päiväys 15/09/2017, eli onnistuin saamaan melko tuoretta tavaraa. Pitänee tuhota piakkoin kuistilla, kunhan sattuu ensimmäinen oikeasti lämmin ilta. Beer Geek Breakfast on kahvimaustettu imperial stout ja samalla Mikkellerin kaupallisen läpilyönnin varmistanut keitos. Yhden pullon join Antwerpenin Kulminatorissa ja todella maukas muistijälki jäi tuosta hetkestä.

Sattui nyt vaan flunssa päälle, eli herkut saavat odottaa toistaiseksi. Tarkoitus oli poksauttaa Deus jo tänään, mutta eipä kannata haaskata harvinaisuutta näin tukkoisena.

3.5.2010

Uutta blogissa

Lisäsin "Käyppä kattomassa" -otsikon ja sen alle jokusia linkkejä, jotka itse olen katsonut hyödyllisiksi harrastuksen kannalta. Lisäilen sitä mukaa, kunhan muistuu saitteja mieleen. Jokunen sana nykyisistä alla.

Olutopas
on suomen aktiivisin ja informatiivisin olutsaitti. Pystyssä vuodesta 2006 Seppo Äyräväisen ("Suomalaisen oma olutopas" -teoksen kirjoittaja) toimesta. Paitsi foorumi, myös erittäin kattava tietopankki Suomessa myytävistä oluista, baareista ja kaupoista käyttäjein arvioimina. Suomen pienehkön piirin tunnetuimmat hörhöilijätkin höpisevät foorumilla asiasta ja joskus sen vierestäkin. Lisäksi kuukausittain äänestetään Kuukauden Olut, minkä myös "virtuaalimaistellaan" foorumilla ja irc:ssä. Käyttäjät pitävät yllä myös Olutwiki-sivustoa. Suosittelen vilpittömästi!

Ratebeer lienee kattavin tietopankki kaikista maailman oluista, baareista ja pullokaupoista käyttäjien arvioimana. Valtavasti käyttäjiä, aktiivisimmat todellisia olutnörttejä tuhansine ja kohta kymmeninetuhansine (huiput tänään 16726) arviointeineen, mikäli maksa kestää nykyistä tahtia. Tänne minäkin "reittaan". Jäsentapaamisia, oluiden vaihtoa ja muuta verkostoitumista voi harrastaa. Ilmainen rekisteröityminen. Maksamalla vaatimattoman summan vuodessa saa halutessaan käyttöönsä hienoja tilastoimis/arkistoitumis/hakuominaiisuuksia.

Beeradvocate on vähän vastaava kuin Ratebeer.

Kotiolut on Suomalaisten panohenkilöiden foorumi.

How to Brew on John Palmerin loistava kirja kotioluesta ja sen valmistusmenetelmistä - ilmaiseksi kaikkien luettavissa.

Olutkulttuuri ajankohtaisia uutisia ja tapahtumia olueen liittyen.

1.5.2010

Kotiolutta lasissa: Alkulähteillä - Toppilan musta


Nyt on maistettavana todellista klassikkokamaa! Kaveri oli jostain kaapin kätköistä kaivanut useamman vuoden vanhan pullon Toppilan mustaa. "Musta" on vanha uutepohjainen resepti, joka on kiertanyt piiressämme vuosien ajan eikä kukaan tunnu muistavan sen alkuperää. Huhu kertoo reseptin syntyneen Toppilassa, mistä nimi. Raaka-aineina oli yleensä purkki Coopersin Stouttia ja jotain toista vähän vaaleampaa uuutetta, sekä sokeria. Teimme oluesta monelaisia versioita, lopputulokset vaihtelivat karmeista todella hyviin. Parhaita oli kaakaolla maustettu versio, huonoin ehdottomasti "joulumusta", joka maistui lähinnä Jägermeisterille. Se jäi juomatta. Eipä silloin tullut juuri ajatusta uhrattua itse prosessille, mutta kai tämä innostus panohommiin syttyi siinä touhutessa. Saa nähdä, onko ko. yksilö vielä kunnossa.

Musta on väriltään nimensä veroinen. Pysyvä, beige vaahto on melko kermainen. Tuoksu on hiivainen ja vähän hapankin, eli ei tämä enää parhaassa terässä ole. Stout-uutteen palanut paahteisuus hallitsee ja vähän leipäistä maltaan tuoksua erottuu lisäksi. Lopussa on häivähdys kahvia. Happaman paahteinen maku on hyvin kuiva, eikä kovin maltainen. Katkeroita on kohtalaisesti, mutta humalan aromia ei tunnu. Suutuntuma on ohut ja melko vetinenkin. Melko karkeaa, eikö kovin miellyttävää. Eämä ei selkeästi ole niitä parhaita eriä, jotka olivat kyllä makeamman maltaisia ja täyteläisempiä. Mutta kyllä tämän mustaksi tunnistaa. Varmasti muistorikkain ja muutenkin yksi tärkeimmistä oluista meikäläiselle.